12/501: Lauantai Istanbulin maustebasaarissa

Istanbul on täynnä nähtävyyksiä. Bounty Booksin mukaan yksi tärkeimmistä on Suuri basaari – Grand Bazaar, joka on yksi maailman suurimmista katetuista kauppa-alueista noin kolmellatuhannella liikkeellä.

Taannoisella visiitilläni Turkkiin kävin Suuressa basaarissa. Käytävä toisensa perään oli täynnä kellokauppoja, mattokauppoja, teehuoneita, kioskeja. Myyjät seisoskelivat kauppojensa ulkopuolella ja odottelivat asiakkaita ihmisvirrasta, joka vaikutti suurimmaksi osaksi koostuvan kaltaisistamme turisteista. En ollut mitään vailla, joten käveltyäni käytäviä vähän aikaa lähdin pois. Parhaiten muistan ulkopuolella sijainneen vessan, johon piti ostaa kolikko kioskista. Lapsen vessahätä katosi siinä vaiheessa, kun oli meidän vuoromme.

Suurta basaaria vahvemman vaikutuksen minuun teki Egyptiläinen basaari, jota kutsutaan myös maustebasaariksi. Sinne eksyimme oikeastaan vahingossa, kun olimme lähdössä salmiristeilyn jälkeen kohti majapaikkaamme. Ihmiset valuivat tiettyyn suuntaan, joten me lähdimme valumaan massan mukana. Suunta oli kuitenkin ihan oikea.

Parin tiukan mutkan jälkeen totesimme, että olimme päätyneet kauppakujille, jotka risteilivät sokkelomaisena kudelmana ilman mitään selkeää logiikkaa. Ihmisiä oli paljon ja heitä vaikutti tulevan koko ajan lisää. Päädyimmekin keskelle kudelmaa, jossa kahteen suuntaan valuvat jonot kulkivat aivan toistensa kannoilla. Ihmiset kävelivät eteenpäin, vaikkei ollut yhtään tyhjää tilaa, johon siirtyä. Säännöllisin väliajoin joku todella kiireinen lähti ryntäykseen ja aiheutti samalla muille entistä pahemman puristumisen.

Meidän taktiikkanamme oli vain lipua virran mukana ja toivoa ulospääsyn koittavan mahdollisimman pian. Kuuden hengen ryhmän vain oli mahdoton pysyä yhdessä, joten kommunikoimme huutelemalla toisillemme päiden yli.

Minä kannoin nuorempaa lasta selässä, eikä hänellä ollut mitään hätää. Hän sai koko ajan huomiota ja nautti siitä täysin siemauksin. Kun livahdimme erään myymälän sisäänkäynnille odottamaan muuta porukkaa, hänen käteensä jopa työnnettiin kuivattu hedelmä evääksi.

Vaikka itse yritin ottaa tilanteen rennosti, minuakin alkoi hieman huolestuttaa siinä vaiheessa, kun kauppiaat alkoivat huudella ohjeita ihmisille. Tajusin, ettei tuollainen ruuhka kuulunut tavalliseen lauantai-iltapäivään, joten jotain voisi sattuakin. Onneksi tuossa vaiheessa Istanbulissa ei vielä ollut levottomuuksia tai räjähdyksiä, koska silloin olisi paniikki lähtenyt leviämään helpommin.

Isommalla lapsella alkoi myös olla vaikeuksia edetä ihmisvirrassa, sillä hän oli niin matalalla, ettei nähnyt mitään, eikä saanut kunnolla ilmaa tiukassa puristuksessa. Isänsä oli lopulta pakko kantaa häntä, vaikka omakin eteneminen oli hankalaa.

Löysimme lopulta ulos basaarista – tosin päädyimme lähes samaan paikkaan, josta olimme alueelle menneet. Olimme siis harhailleet lähes tunnin etenemättä lainkaan, mutta siinä vaiheessa olimme vain onnellisia, että pääsimme ylipäätään pois sieltä.

Huolimatta ahdistavasta tilanteesta ja siitä, etten oikeasti pystynyt edes vilkuilemaan sivuilleni, Egyptiläinen basaari jäi minun mieleeni kuitenkin vaikuttavampana kokemuksena kuin Suuri basaari. Basaari oli lauantai-iltapäivänä täynnä perheenäitejä suurten kauppakassien kanssa sekä ihmisiä, jotka oikeasti tunkivat sisään kauppoihin ja ostivat pussillisen oliiveja tai rasiallisen hedelmiä. He eivät olleet paikalla ensimmäistä kertaa. Tuolta basaarista sai edes pienen käsityksen siitä, mitä paikalliset ostavat torilta ja miten he siellä käyttäytyvät. Sain myös seurata läheltä sitä tapaa, jolla istanbulilaiset itse luovivat eteenpäin ahtaissa paikoissa. Kuinka he vain tyynen rauhallisesti etenevät, ja jos he haluavat oliiveja juuri tuosta kioskista, he menevät sinne, vaikka se vaikuttaisi olevan fyysinen mahdottomuus.

Minua jäi harmittamaan vain se, etten tilanteen vuoksi itse ehtinyt juuri katsella sisään kauppoihin, saatikka sitten tehdä ostoksia. Kerrankin olisi ollut mahdollisuus seurata ostotilanteita, joita ei ollut rakennettu turisteja varten. Olisin mielelläni seurannut tuota elämää, mutta sitä olisi ollut huomattavasti mukavampi seurata, jos ei olisi pelottanut.

Kehoittaisinko sitten muita matkustajia välttämään Egyptiläistä basaaria ja keskittymään kuuluisampaan Suureen basaariin? En missään nimessä. Kehottaisin ehkä kuitenkin välttämään lauantai-iltapäivää, jolloin selkeästi on paikallisten kauppa-aika. Elämää sieltä löytyy varmasti muinakin aikoina.

Ja kuten ehkä arvaattekin – minulla ei ole Egyptiläisestä basaarista yhtään kuvaa, koska kameran käyttäminen oli täysin mahdotonta. Toisaalta en ottanut yhtään kuvaa myöskään Suuresta basaarista – miksiköhän?

 

Tämä teksti on osa sarjaa, jossa kerään 501 kohdetta, joissa pitäisi ennen kuolemaansa käydä. Lista perustuu Bounty Booksin julkaisemaan teokseen 501 Must-Visit Destinations. Lisää tästä keruuprojektista löytyy täältä.