Eurooppa Saksa

Kaksin karkuteillä

Viiden yön päästä koittaa maaginen hetki: lähdemme miehen kanssa matkalle ihan ilman lapsia. Viimeksi olemme olleet kahdestaan liikkeellä keväällä 2014, kun vietimme pitkän viikonlopun Milanossa ja Venetsiassa. Nyt määränpäänä on vanha tuttu Berliini, joka on minulla matkakohteena jo neljättä kertaa – mutta ensimmäistä kertaa ilman yhtään lasta.

Tämän jutun kuvat ovat Berliinistä niiltä kolmelta edelliseltä matkalta. Valikoin kuvat sen perusteella, että näitä tilanteita ei varmasti tällä kertaa koeta, ehkä viimeistä lukuun ottamatta.

Mitä sitten odotan tältä matkalta?

Odotan ainakin Berliinin kevättä. Olen käynyt kaupungissa aiemmin kaksi kertaa alkusyksystä ja kerran kesäkuun alussa. Nyt odotan kevättä, joka epäilemättä on siellä pidemmällä kuin täällä Helsingissä. Toivottavasti aurinko näyttäytyisi edes muutaman kerran, jotta voisin kerrankin kävellä pitkiä matkoja ja istahtaa terassille nauttimaan päivästä ja kaupungista.

P1040386

Odotan aikuisia ihmisiä. Vaikken puhuisi koko viikonlopun aikana kenenkään muun kuin oman matkaseurani kanssa, on sekin väistämättä aikuinen keskustelu. Ei tarvitse vastata kymmeneen peräkkäiseen miksi-kysymykseen, eikä tarvitse perustella jokaista pientä liikettä moneen kertaan. En aio käydä yhdessäkään leikkipuistossa (vaikka ne ovatkin yksiä maailman parhaita), enkä varmasti mene eläintarhaan (olen käynyt jo kolme kertaa). Etsin jonkun museon, johon yksikään lapsi ei suostuisi lähtemään, ja vietän siellä monta tuntia.

DSC_0167

Odotan Friedrichshainia. Viimeiset kaksi kertaa olemme majoittuneet Mitten sydämessä Rosenthaler Platzin nurkalla. Se on ollut oikein hyvä sijainti, mutta kaduilla ja leikkipuistoissa ovat liikkuneet täsmälleen meidän kaltaisemme ihmiset: keskiluokkaiset lapsiperheet. Tällä kerralla majoitumme Friedrichshainiin lähelle Boxhagener Platzia ja Frankfurter Alleen asemaa. Nyt odotankin näkeväni hieman monipuolisemmin berliiniläisiä kasvoja. Odotan kebab-kioskeja, kaljabaareja ja maleksivia ihmisiä.

P1010229

Odotan Adelea. Syy, miksi ylipäätään lähdemme nyt matkaan ja juuri Berliiniin, on brittilaulaja, joka konsertoi Mercedes Benz -areenalla. Hänen levynsä on soinut autossamme jo pitkään ja konsertti on hyvä ohjelmanumero viikonlopulle kaupungissa, jonka päällisin puolin jo tunnemme.

P1030516

Ehkä kaikista eniten kuitenkin odotan siirtymisiä ihan kahden aikuisen voimin. Lentomatkalla voi vaikka lukea kirjaa, lentokentältä voi ottaa bussin Alexanderplatzille, juna-asemilla ei tarvitse etsiä hissejä. Sopivaa ravintolaa voi vaikka hieman etsiäkin, eikä tarvitse koko ajan pelätä nälkäraivareita. Ja ateriaa voi syödä vähän pidempäänkin.

Nämä neljä päivää saavat toivottavasti aikaan sen, että kesäkuun alussa on taas kiva pakata koko retkue autoon ja lähteä yhdessä kohti uusia seikkailuja. Ilomielin heitän auton kyytiin vaippapaketteja ja oksennuspusseja, ja ison kasan eväitä. Ja jossain vaiheessa uskallan taas alkaa katsella seuraavia lentolippujakin: ehkei nyt kuitenkaan mihinkään kovin kauas, mutta johonkin kuitenkin.

P1010240

You Might Also Like...

2 Comments

  • Reply
    Teija / Lähdetään taas
    2 toukokuun, 2016 at 5:46 pm

    Heh 😀 Tuo hissien etsiminen ihan joka paikassa on kyllä tullut vuoden aikana niin takaraivoon, että minä varmaan etsisin niitä ilman rattaitakin.

    Berliini on ihana. Hyvää matkaa!

    • Reply
      Katja / Lähtöselvitetty
      3 toukokuun, 2016 at 6:06 pm

      Kiitos Teija! Katsotaan, miten sitä osaa kiivetä portaita. Yleensä kiipeän niitä tosi mielelläni, kun kerrankin saan. Kaikkein eniten on harmittanut metroaseman hississä vuosia sitten New Yorkissa 42.:n kadun asemalla, kun joku oli selvästi juuri käynyt siellä tarpeillaan. Mutta pakko oli mennä, että pääsi taas maan pinnalle.

Leave a Reply