Suomi-kohde 75: Suomenlahden saaret Örö, Jussarö ja Ulko-Tammio

Suomen 41 kansallispuistosta monet ovat helposti saavutettavissa omalla autolla tai jopa julkisilla kulkuvälineillä. Niihin voi tehdä päiväretkiä tai sopivan matkan päässä olevaan kansallispuistoon voi lähteä vaikka iltakävelylle töiden jälkeen. Sitten taas on näitä vähän vaikeammin saavutettavia, joissa vierailu vaatii tarkkaa suunnittelua ja pientä vaivannäköä.

Örö, Jussarö ja Ulko-Tammio ovat kaikki Suomenlahden saaria, jotka sijaitsevat kansallispuistojen alueella. Örö on osa Saaristomeren kansallispuistoa ja Ulko-Tammio Itäisen Suomenlahden kansallispuiston suurin saari. Jussarö ei ole kokonaan kansallispuistoa, mutta ihan merkittävä osa siitä kuuluu Tammisaaren kansallispuistoon.

Kansallispuistoon kuulumisen lisäksi näitä saaria yhdistää kiehtova menneisyys: ne ovat kaikki palvelleet puolustusvoimien tukikohtana, minkä vuoksi retkikohteesta löytyy myös historiallisesti mielenkiintoista katsottavaa.

Örö on ihan oikea lomakohde

Näistä kolmesta Örö on ehkä helpoiten saavutettavissa. Saarelle menee kesäisin vuoroaluksia tasaiseen tahtiin ja palvelutaso saarella on hyvä. Me otimme pari kesää sitten aamuveneen Örön saarelle ja jäimme yöksi vanhaan kouluun rakennettuun huonemajoitukseen. Illalla saunoimme vuokrasaunassa ja kävimme syömässä ravintola 12”:ssa. Osa seurueesta myös osallistui oluttastingiin.  Vierailu ei ihan tuntunut perusretkeilyltä, vaan ihanalta kotimaan lomalta.

Örön sotilaallinen historia vie aina 1900-luvun alkupuolelle, jolloin Venäjä halusi ryhtyä vahvistamaan puolustusta Itämerellä suojatakseen pääkaupunki Pietaria ja rakensi pitkän linnoitusketjun. Myös Örön saari liitettiin osaksi tätä linnoitusketjua ja saarella aiemmin asuneet kyläläiset joutuivat lähtemään. Sotien jälkeen 1950-luvulla saarelle pystyi taas muuttamaan ja sinne kehittyi oma vahva yhteisönsä, joka kuitenkin alkoi hiipua 1970-luvulla saaren koulun lopetettua toimintansa. Tänä päivänä Örö on suosittu retkikohde ja osa Metsähallituksen kansallispuistoverkostoa.

Örön vetonauloja ovat sen kaksi luontopolkua, joita patikoimalla pääsee katsomaan saarta joka puolelta. Noin viiden kilometrin mittaisista reiteistä sininen tutustuttaa saaren eteläosiin ja sen historiallisiin nähtävyyksiin. Matkan varrelta löytyy esimerkiksi tykkiasema ja vanha kasarmialue. Tällä reitillä pääsee myös ylittämään upean riippusillan.

Punainen reitti taas vie saaren pohjoisosiin ja syvemmälle luontoon. Merimaisemien ja kallioiden lisäksi tämän reitin varrella näkee vanhoja metsiä ja puhtaampaa luontoa. Puolustusvoimat levittäytyivät aikoinaan enemmän saaren eteläosiin, minkä vuoksi pohjoispuolen luonto on säästynyt villimpänä.

Minua ihastuttivat Örössä eniten upeat maisemat sen rannoilta. Yksin kallioilla huojuvat puut ja kauas merelle avautuvat näkymät toivat monessa kohdassa mieleen Kroatian ja Kreikan rannikot. Rannalle jääneet maihinnousuesteet olisivat voineet olla suoraan Ranskasta. Rantakallioilla olisi voinut harhailla loputtomiin.

Jussarössä viehättävät vanhat rauniot

Jussarön saari kuuluu osittain Tammisaaren saariston kansallispuistoon. Jussarössä ei ole Örön tavoin ollut puolustusvoimien tukikohtaa, mutta vuoteen 2011 asti siellä toimi rajavartiolaitoksen merivartioasema. Jussarölle antaa vahvan leiman siellä vuoteen 1967 asti toiminut rautakaivos. Saarelta löytyvät edelleen vanhat kaivostornit ja asuinrakennukset, minkä vuoksi saarta ei ole kokonaan rauhoitettu kansallispuistoksi.

Jussarö on erittäin mielenkiintoinen yhdistelmä upeaa luontoa ja rappioromantiikkaa. Luontokokemuksesta pitävät huolen upeat kalliot, joita pitkin on hyvä edetä. Tosin vesisateen jälkeen liukkaat kalliot eivät ole se paras kulkureitti, mutta varovaisella etenemisellä onnistui ihan hyvin. Saarta kiertää kaksi luontopolkua, jotka molemmat ovat alle viiden kilometrin mittaisia. Näitä polkuja kulkemalla pääsee tutustumaan saaren monipuoliseen luontoon.

Rappioromantiikkaa taas löytyy rajavartiolaitoksen ja kaivoksen jäljiltä, sillä esimerkiksi monet asuinrakennukset seisovat edelleen paikoillaan. Sisälle näihin ei enää parane mennä, mutta ulkoa päin voi seurata, kuinka luonto ottaa niistä hiljalleen otteen. Aiemmin Jussarössä toimi retkeilymaja, joka sekin on nyt suljettu ja rakennus rapistuu hiljalleen muiden lailla.

Jussarön saarelle pääsee kesäaikaan säännöllisillä venekyydeillä. Me teimme valinnan, että telttailimme edellisen yön Tammisaaressa mantereen puolella, ja lähdimme Jussaröön vain päiväretkelle. Tämä onnistui hyvin lähtemällä aamulautalla saareen päin ja palaamalla iltapäivän lautalla takaisin. Noin kahden tunnin merimatkaan kannattaa varata aikaa.

Saarelta löytyvät kahvilat ja vuokrasauna, mutta Örön saareen verrattuna palveluja on vähän. Vierasvenesatama vaikutti kuitenkin olevan suosittu, ja sieltä vaelsi tasaisesti venekuntia nauttimaan kahvilan tarjonnasta ja saunasta. Kahvilan takaa löytyy myös pari vuokrattavaa majoitusvaunua, joten halutessaan voi yöpyä myös valkoisten lakanoiden välissä.

Saarella voisi myös hyvin yöpyä omassa teltassa. Me emme nyt kuitenkaan halunneet kantaa mukana kaikkia yöpymistarpeita ja ruokia, minkä vuoksi jätimme tavarat autoon mantereen puolelle ja lähdimme Jussaröön pelkillä päivärepuilla. Tämä osoittautui oikein hyväksi valinnaksi, sillä saaren telttailualueet olivat ainakin tuona kyseisenä päivänä hyvin tuulisia. Lisäksi rankka vesisade yllätti meidät ainakin kerran, joten tavarat olisivat kastuneet jo päivällä. Jos mukana olisi ollut hieman enemmän seikkailuhenkeä, niin olisimme ehdottomasti yöpyneet Jussarössä. Nyt päiväretki oli oikein hyvä valinta.

Ulko-Tammio on kuin oma eristäytynyt maailmansa

Päiväretkeen emme sen sijaan tyytyneet vieraillessamme Ulko-Tammion saarella Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa. Tähän kansallispuistoon on haastava päästä ilman omaa venettä, ja vielä haastavampaa sinne on jäädä yöksi. Kesällä 2023 saarelle tehtiin vain päiväristeilyjä, eikä niitäkään joka päivä. Meidän olisi siis pitänyt viettää saarella useampi yö tai tyytyä muutaman tunnin päivävierailuun.

Visit Kotka-Hamina tuli kuitenkin apuun ja järjesti meille venekyydin Ulko-Tammioon. Paikallisen yrittäjän rib-vene kyyditsee saarelle reilussa tunnissa, mikä on yli puolet lyhyempi aika kuin risteilylaivalla. Tämä kyyti ei ole heikkohermoisille, sillä se muistuttaa lähinnä huvipuistolaitetta ilman turvakaaria. Pomppuisa matka ja kasvoille pärskyvä merivesi eivät kuitenkaan häirinneet yhtään, kun horisontissa siinsi kauan suunniteltu Ulko-Tammio.

Örön tavoin Ulko-Tammiolla on sotilaallinen menneisyys. Suomea puolustettiin Ulko-Tammiosta käsin jo talvisodan aikana, mutta vasta jatkosodan aikana siitä muodostui tärkeä puolustusasema, kun se yhdessä Suursaaren kanssa toimi Suomen meripuolustuksen päätukikohtana. Tähän menneisyyteen voi tutustua kulkemalla sotahistoriallisen luontopolun, jonka varrelta löytyvät esimerkiksi kaksi asemiinsa palautettua tykkiä, juutalaisen sotilaan hauta sekä jatkosodan aikana käydyn Somerin taistelun muistolaatta. Kannattaa myös kiivetä näkötorniin, josta avautuvat maisemat kauas merelle, mutta jolta pääsee ihailemaan myös rajavartiolaitoksen kaiken ylle kohottautuvaa tornia.

Ulko-Tammion saari on pieni ja sen luontopolut patikoi vaivatta päivässä. Meidät yllätti se, kuinka kuitenkin löysimme aina jonkun polun tai poukaman, jossa emme olleetkaan vielä käyneet. Samasta risteyksestä pystyy lähtemään moneen suuntaan ja aina päätyy johonkin uuteen paikkaan. Kaikkialle on kuitenkin lyhyt matka, niin ei haittaa kulkea samojakin polkuja. Reittien jännittävin osuus on tunneli, jonka pimeyteen vain täytyy uskaltaa sukeltaa. Koska tunneli tekee mutkan keskellä kalliota, joutuu hetken vaeltamaan aivan pilkkopimeässä. Toisessa päässä onneksi odottaa pian uusi valo.

Myös Ulko-Tammiolla lumoavinta ovat jylhät rantakalliot ja niiltä avautuvat maisemat. Saarella oli helppo valita kokkauspaikka ja aamiaismaisema sen mukaan, missä tuuli kävi vähiten trangian liekkiin, ja toisaalta mistä pääsi kätevimmin pulahtamaan uimaan kokkaushetken päätteeksi.

Ulko-Tammiolla vaeltelu oli huikeaa, koska olimme käytännössä ainoat ihmiset koko saarella. Samalla veneellä kanssamme tullut pariskunta lähti samalla kyydillä takaisin parin tunnin jälkeen, joten saimme jäädä etsimään telttapaikkaa ihan rauhassa. Olikin aina yhtä yllättävää törmätä vessapolulla ihmiseen, joka oli kaivautunut ulos omasta veneestään katsomaan saarta. Ulko-Tammiossa on nimittäin hyvät laiturit veneille, ja muutama niitä jäi saaren rantaan yöksi. Minun on vaikea suhtautua veneilijöihin, koska minulle he tuntuvat eri ihmislajilta. Kun on itse olevinaan lähes autiolla saarella gore-texeissään ja merinovaatteissaan kaukana koko modernista maailmasta, yhtäkkiä kohtaa ihmisiä, jotka ovat lähteneet kajuutan rauhasta kesävaatteissa vähän haistelemaan ulkoilmaa. Ulko-Tammiolle kyllä mahduimme kaikki.

Pienestä koostaan huolimatta Ulko-Tammio on suhteellisen hyvin varusteltu. Sieltä löytyy parikin isoa keittokatosta, sekä autiotupa, jossa voisi hätätilanteessa myös yöpyä. Tupa on entinen valvontatupa ja sotilaskoti, joten se ei muistuta yhtään pimeitä ja savuisia autiotupia, vaan on lähes kuin varusteltu mökki. Keittokatoksista toinen oli selvästi suunnattu kalastajille, sillä sen varusteista löytyi muun muassa perkauspöytä ja savustuspönttö.

Ainoastaan vessojen vähäistä määrää vähän moitimme. Päälaiturin läheisyydestä löytyvät yhdet vessat ja toiset autiotuvan luota, mutta esimerkiksi toiselta telttailualueelta (jonka me tietysti valitsimme) oli aikamoinen matka vessaan. Ehkä yhdet vessat lisää eivät haittaisi.

Ulko-Tammiolla oli viime kesänä käynnissä kampanja, jossa kehotettiin jättämään matkapuhelimet rauhaan. Saarta mainostettiin puhelinvapaana alueena. Meille tämä ei ollut ongelma, sillä harvoin käytämme näitä retkiä kännyköiden räpläämiseen. Toki kuvia tulee otettua, mutta ainakaan minun puhelimessani akku ei kestäisi somettamista tai muuta surffailua. Kännykkävapaalle saarelle tulivat risteilylaivalla vierailemaan myös Yle Uutisten toimittaja ja kuvaaja, ja Hanneli pääsikin kertomaan heille, kuinka me tätä toivetta olemme toteuttaneet. Hannelin haastattelun pääset katsomaan täältä. Samalla toimittaja ja kuvaaja pääsivät seuraamaan meidän letunpaistoamme, joka sujui samanlaisen kaaoksen keskellä kuin yleensäkin. Lopputuloksena oli kuitenkin taas uusia retkireseptejä.

Kotkassa kasvaneena ja Helsingissä koko aikuisikäni kasvaneena minun voisi kuvitella olevan oikea saaristoihminen. Todellisuudessa me kuitenkin aina suuntasimme mökille järven rantaan, minkä vuoksi Suomenlahden saaret ovat minulle täysin tuntemattomia. Vierailut Örössä, Jussarössä ja Ulko-Tammiolla heittivät minut suoraan uuteen maailmaan, jossa merivesi iskee kasvoille ja kansitakit puolustavat olemassaoloaan. Aina välillä tulivat mieleen Astrid Lindgrenin Saariston lapset, kun rantakallioilla parveili veneistä purkautuneita lapsia.

Koska nämä kolme saarta sijaitsevat kansallispuistojen alueella ja niille pääsee yleisillä veneillä, ovat ne aika kaukana syrjäisistä kalliosaarista. Saaret ovat pikemminkin hyvin varusteltuja retkikohteita, joissa Ulko-Tammiota lukuun ottamatta pääsee saunomaan ja syömään ravintolassa. Silti en väheksy näitä saarikokemuksia, sillä samaan aikaan juuri näillä kolmella saarella on äärimmäisen mielenkiintoinen historia. Enpä olisi uskonut Jussarön veneeseen astuessani päätyväni oikeasti hylätylle kaivokselle.  

---

Out of the 41 national parks in Finland many are easy to reach by your own car or even public transportation. You can go for an easy daytrip or stop by on a nice evening after work. Then there are these national parks that are much harder to reach. Visiting them takes a lot of planning and some extra effort.

Örö, Jussarö and Ulko-Tammio are all islands on the Gulf of Finland, and they are at least partly on the area of a national park. Örö is a part of Archipelago national park and Ulko-Tammio is the largest island on the national park of Gulf of Finland. Jussarö is not entirelly national park, but a big part of it belongs to the Ekenäs Archipelago national park.

Besides being part of national parks these islands have interesting pasts in common: all of them have served as military bases, which brings a lot of interesting historical things to see there also.

Örö is a genuine vacation spot

Out of these three islands Örö is the easiest to reach. There are shifters going there steadily during summertime and the services on the island are good. A couple of summers ago we took the morning boat to Örö and stayed for the night to an old school that was turned into accommodation. In the evening we went to a rental sauna and dined at the restaurant 12”. Part of our group also attended a beer tasting. Visiting Örö didn’t feel like basic camping, but like a nice vacation.

The historical past of Örö takes us all the way to the early 1900’s, when Russia tried to make its defense line stronger in the Baltic Sea to protect the capital St Petersburg, and it built a long chain of fortresses. The island of Örö was attached as part of this chain and the villagers who used to live there had to leave. After the wars it was possible to move back to the island, and a strong community settled there. It started to fade away in 1970’s when the school was closed. Today Örö is a popular camping sight and part of a national park.

The best attractions in Örö are its two nature trails that take you to see the island from every angle. The paths are about 5 kilometers long. The blue trail takes you to the southern parts of the island and its historical sights, and along the way you can find for example a cannon station and an old barracks area. You also get to walk on a beautiful hanging bridge.

The red trail takes you to the northern parts of the island and deeper to the nature. The smooth rocks and views to the sea are accompanied by old forest and pure nature. The military used to spread more to the southern parts of the island, so the north has been preserved more wild.

I was mostly attracted by the magnificent views to the sea. The lonely trees wobbling in the wind and the views spreading far to the distance reminded me many times of Croatia or Greece. The landing barriers that stood on the beach could’ve been straight from France. I could’ve wondered on the rocks for eternity.

Jussarö is a charming combination of old and new

The island of Jussarö is partly a part of the Ekenäs Archipelago national part. Unlike Örö Jussarö never had a military base, but there was a marine patrol station until the year 2011. The most significant part of the island history was an iron mine that operated there until the year 1967. The old mining towers and barracks are still existing on the island, which is why the island has never been fully taken as a part of the national park.

Jussarö is an extremely interesting part of nature and decadent romance. The nature is present with the georgeous rocks that are a good path to walk around. I do have to admit that after the rain the slippery rocks weren’t my favourite path, but I survived by proceeding carefully. There are two nature trails that go around the island. Both are around 5 km long and taking these trails takes you to the versatile landscapes of the island.

Decadent romance is present thanks to the border guard and the old mine, because for example many of the old dwelling houses still exist. It’s not a good idea to enter them any more, but it’s interesting to observe from the outside how nature has taken over from the buildings. There used to be a hostel on the island, but also that building is now going to ruins with the rest.

It’s possible to get to Jussarö during summer by steady boatrides. We decided to stay overnight already in Tammisaari and then take the morning boat to Jussarö. We returned back to the main land in the afternoon. The boat ride takes around two hours, so it’s good to reserve plenty of time for that.

Jussarö has a cafe and a rental sauna, but compared to Örö the services are very limited. The guest marina seemed to be very popular as there were many groups wandering from there to enjoy the café and the sauna. There are also a couple of rental campers behind the café, so you may also choose to stay between the sheets for the night if staying in a tent doesn’t appeal to you.

Camping in Jussarö is very possible. This time we decided to leave our camping gear to the car and just stop by for the day. This turned out to be a very good decision, because at least on that day the camping sites seemed very windy. Also we were surprised by some heavy rain, so our things would’ve been completely wet already during the day. If we had packed any more of that adventuring spirit, we would’ve definitely camped there over night. This time a daytrip was an excellent choice.

Ulko-Tammio is a world of its own

Once we were planning our trip to Ulko-Tammio in the national park of Gulf of Finland, we definitely didn’t want to settle for a daytrip. Ulko-Tammio is one of the most difficult national parks to reach without your own boat, and staying over night seemed even more difficult. In summer of 2023 there were only day cruises available so we would’ve had to either take a daytrip or then stay for a few days.

Luckily we got some help from Visit Kotka-Hamina, who arranged us a rib-boat to the island. A local company provides these rides that take around an hour, which is around half of the time it takes to take a cruise boat there. A rib-boat is not for people who don’t like amusement parks and crazy rides, because the ride was like taking a roller coaster with no safety arcs. The bumby ride and sea water splashing on the face didn’t bother us at all, because we were heading to Ulko-Tammio.

Like Örö also Ulko-Tammio has a military past. Ulko-Tammio was a venue for Finland’s defense already during the Winter War, but it became an important defense station during the continuation War as it was serving as one of the main defense stations of Finnish sea defense. You can get familiar with this part of the past by walking the war historical trail that introduces you for example to two cannons, a grave of a jewish soldier and a plaque in memory of the battle of Somer. You might also want to climb to the observation tower, where you can admire the sea and also the high tower of the border guard.

The island of Ulko-Tammio is small and its trails have easily been walked in a day. Still we were surprised how we always found another small path or a cove that we still hadn’t seen. One intersection always led to several places and somehow you always found yourself in a new place. The distances are very short, so it’s ok to walk the same paths more than once. The most exciting part of the trails was a tunnel, where you just had to dive in. There was no light, so you just had to walk in the dark until you started seeing some light behind the corner.

The rugged rocks are the most fascinating part of also Ulko-Tammio, and that’s where you find the best scenery. It was really easy to choose a place for cooking or eating breakfast on the basis of how windy it was for the cooker or where it was the easiest access to swimming.

Strolling on the paths of Ulko-Tammio was great, because we were basically the only people on the entire island. A couple who came with the same rib-boat as us left home with the same boat after a couple of hours. We were left alone to look for a place to put up our tents. It was always equally surprising to run into a person on the way to the toilet, when people dug their way out their boats. There are really good piers for boats, and some of them stayed overnight. It was really difficult for me to relate to people coming out of their boats in their summer gear, when we felt like some pioneers in our gore-tex outdoor gear and merino underwear. It felt like we were from another world, but we all fit into Ulko-Tammio just fine.

Despite the small size, Ulko-Tammio is a well-equipped island. There are two large outdoor kitchens and a small cabin, where you could stay in case of an emergency. The cabin didn’t remind at all of these dark and smoky deserted cabins that I’m used to, but this one was more like a well-equipped summer place. One of the outdoor kitchens was clearly targeted for people fishing, since there were good equipment on handling fish.

The only thing lacking was a proper amount of toilets. There was a toilet next to the main pier and another one next to the cabin, but it was a fairly long walk to both from the camping sites. Another set of toilets closer to the camping sites wouldn’t hurt.

Ulko-Tammio had a campaign last summer encouraging people to leave their phones behind and enjoy the place without them. This was not a problem with us, because we usually don’t spend our trips looking at our phones. Of course we take pictures, but at least my phone has such a lousy battery, that I couldn’t use it there anyways. During our stay we also met a journalist and a photographer from the Yle News who had come to the island to see what people think about this campaign. Hanneli got to share her views on the evening news. The news people also got to watch us cook as we were making pancakes for dessert. If you want to see more of our cooking, you can visit here.

As someone who was born and raised in Kotka and has lived in Helsinki most of the adulthood, you might think that I’m a real sea person. The truth is that we always had a summer place by the lake, so the islands of the Gulf of Finland are almost unknown territory for me. The visits to Örö, Jussarö and Ulko-Tammio have been taking me to a completely new world of archipelago and life far at the sea.

Since these three islands are all in the area of national parks, and you can take public boats there, they are very far from these distant rocky islands. They are more like well-equipped camping destinations and besides Ulko-Tammio you can even go to sauna or eat at a restaurant there. Still they showed me some parts of the archipelago life combined with some really interesting history. I never thought when I stepped on the boat to Jussarö, that I would be seeing an actual deserted mine.