Matkailun aakkoset 2023

Vielä vuosi sitten kirjoittaessani matkailun aakkosia vuodelta 2022 korona oli selvästi läsnä. Vaikka vuosi 2022 oli jo aika vilkas matkailuvuosi, korona ja sen jättämät jäljet näkyvät hyvin muisteluissa. Se oli ensimmäinen vuosi, jolloin matkailu oli taas jollain tavalla normaalia koronan jälkeen.

Vuonna 2023 taas tuntui, että korona oli vain kaukainen muisto. Toki ihmiset sairastavat koronaa ehkä enemmän kuin koskaan, mutta se ei aiheuta enää minkäänlaisia varotoimenpiteitä. Matkustamisen suhteen ainoa, missä muutosta on näkyvissä, ovat matkojen hinnat. Tämä ei tietenkään ole pelkästään koronan syytä, vaan esimerkiksi kallistuneet polttoainekustannukset ovat nostaneet lentojen hintoja, mutta kyllä korona vei paljon matkailuyrittäjiä lopettamaan, mikä näkyy väistämättä tarjonnassa.

Vuosi 2023 olikin vuosi, jolloin kalliit lennot tulivat osaksi todellisuutta. Jos aikaisemmin lennot olivat matkan melkeinpä edullisin osuus, nyt lentojen hinnat ovat niin pilvissä, että lentomatkailua tulee harkittua monta kertaa. Minusta tämä on vain hyvä asia: lentäminen ympäri maailmaa on ympäristön kannalta tuhoisaa, minkä vuoksi minusta sen pitääkin maksaa. Etenkin meille suomalaisille, jotka olemme maailman kärkimaita lentojen määrässä suhteutettuna asukaslukuun.

Minä lensin vuonna 2023 edestakaiset lennot yhteensä viisi kertaa. Suurimman osan lennoista tein kevätpuolella. Kesällä lensin kerran ja syksyllä toisen kerran. Vaikka viisi on minusta vielä tosi paljon, niin olen tyytyväinen siihen, että olin aina perillä vähintään viikon. Yhtään viikonloppukäyntiä en tehnyt, ja tämä onkin ollut tavoitteeni jo pitkään.

Viiden lennollisen matkan lisäksi tein aika monta laivamatkaa ja paljon kilometrejä autolla tai bussilla. Junamatkailu jäi todella vähiin, mikä vähän harmittaa. Kaikkinensa vuosi 2023 oli matkailun suhteen oikein hyvä, ja näin ja koin paljon. Tässä teille Lähtöselvitetyn matkavuosi 2023 aakkosina.

Acqua Plus

Acqua Plus on vesipuisto Kreetan saarella, mutta tämä aakkoset aloittava kohta saa symboloida myös muita kohtaamisia veden kanssa. Minusta vesi on ihana elementti ja se saa monen matkan tuntumaan eri tavalla lomalta. Tykkään merestä, rannoista ja uima-altaista – enkä pistä yhtään vastaan myöskään vene- tai laivakyydeille.

Vuonna 2023 kävin jopa kahdessa vesipuistossa ulkomailla. Acqua Plus oli erinomainen paikka lasten kanssa: siellä riitti erilaisia liukumäkiä ja vempeleitä kaiken ikäisille ja erilaisille rohkeusasteille. Syyskuussa siellä vieraillessamme vesipuisto oli vieläpä melkein tyhjä, joten yhteenkään mäkeen ei tarvinnut jonottaa.

Kävin myös Rooman matkalla vesipuistossa, kun otimme paikallisbussin Hydromania Romaan. Myös tämä vesipuisto on valtava, ja sieltä löytyy iso määrä vesiliukumäkiä ja muita aktiviteetteja. Koska olimme liikkeellä heinäkuussa, oli vesipuistossa muitakin uiskentelijoita meidän lisäksemme. Jonot liukumäkiin olivat pitkät, joten minä keskityin lähinnä muuhun kellumiseen. Suosittelen tätä vesipuistoa lämpimästi, jos Rooman kuumuus alkaa tukahduttaa. Erittäin rentouttava tapa viettää vapaapäivää nähtävyyksistä.

Berliinin museot

Vuoden toinen matka suuntautui minulle tuttuun Berliiniin. Olimme liikkeellä maaliskuun alussa, minkä vuoksi aiemmilta kerroilta tuttu ulkoilmaelämä jäi vähemmälle, ja kiersimme urakalla Berliinin museoita. En keksi montaa parempaa kohdetta museohyppelylle: iso osa tärkeimmistä museoista on sijoitettu keskelle kaupunkia pienelle saarelle, ja museosta toiseen pääsee liikkumaan jopa astumatta ulos. Museosaaren museoista kävimme nyt Pergamon-museossa, Neues Museumissa, Altes Museumissa sekä Alte Nationalgaleriessa. Näimme siis Ishtarin portin, Nefertitin patsaan ja vähän Rodinia, sekä valtavan määrän erilaisia antiikin patsaita. Harmillisesti Pergamon-museo on edelleen remontissa niin, että varsinaista Pergamonin temppeliä ei päässyt katsomaan.

Näiden Berliinin klassisten museoiden lisäksi pääsin vihdoin käymään myös Reichstagissa, jonne olen yrittänyt tuloksetta jo pariin kertaan. Reichstag olikin todella mielenkiintoinen kohde ja kävely kupolissa oli paljon odottamaani kiehtovampaa. Kävimme myös juutalaisessa museossa, joka on erikoinen paikka Berliinissä. Daniel Libeskindin suunnittelema rakennus on yksi maailman tärkeimmistä juutalaiseen kulttuuriin keskittyvistä museoista, ja sen sijainti keskellä Berliiniä kertoo jotain siitä, kuinka Saksassa on suhtauduttu toisen maailmansodan jälkiin.

Ehkä erikoisin museo, johon Berliinissä törmäsimme, oli kuitenkin keskellä Unter den Lindeniä sijaitseva Bud Spencer -museo. Itse museoon emme menneet sisälle, mutta joimme vahvat hehkuviinit sen museokaupan puolella.

Cambrils Park Resort

Vuoden 2023 ensimmäinen matka oli kauan odotettu jalkapalloleiri Espanjan Salouhun. Lähdimme matkaan yhteensä 24 pelaajan ja 25 muun turistin voimin. Majapaikkanamme toimi tästä toiminnasta kuuluisa Cambrils Park Resort, jonka läheisyydestä löytyvät todella hienot puitteet jalkapallon harjoittelulle. Saapuessamme majapaikkaan aamuyöstä saimme kuulla, että resortissa on riehunut vatsatauti. Tilanne alkoi kuitenkin olla jo parempi ja saimme ohjeeksi pitää huolta käsihygieniasta ja ”olla pussailematta vieraita poikia”. Eihän siinä kuitenkaan mennyt kuin vuorokauden verran, kun ensimmäinen seurueestamme alkoi oksentaa. Siitä sitten mentiin vuorokauden verran jatkuvana hyökyaaltona, joka ei säästänyt ketään seurueestamme.

Viikon leirin aikana pääsimme tekemään lähes kaiken, mitä olimme suunnitelleetkin: treenaamaan, pelaamaan paikallisia joukkueita vastaan, sekä shoppailemaan Tarragonaan ja Reusiin. Päällimmäisenä kaikki kuitenkin muistelevat vatsatautia, joka lopulta yhdisti jokaista matkalla ollutta. Vatsataudin syyksi selvisi lopulta resortin vesijohtovedessä ollut bakteeri, minkä vuoksi saimme kokemuksestamme vähän korvausta ja pääsimme jopa Ilta Sanomiin. Oli ainakin ikimuistoinen reissu.

Dallapé-puisto

Helsingissä on yksi paikka, joka keväästä syksyyn muistuttaa paikoista, joita olen nähnyt maailmalla. Ehkä lähimpänä mieleeni tulevat Berliinin Mauerpark tai Arkonaplatz, jotka täyttyvät viikonloppuisin kirpputorimyyjistä ja ruokakojuista. Dallapé-puistosta on nimittäin tullut Suomen Mauerpark: sunnuntaisin säiden salliessa se täyttyy pöydistä ja vilteistä, joilta kaikilta myydään tavaraa maan ja taivaan väliltä. Onneksi lähes kaikki kauppiaat ovat tavallisia kirpputorimyyjiä, jotka ovat tyhjentäneet omia varastojaan muiden pengottavaksi. Viime vuonna suureen suosioon nousivat nuoret, jotka myyvät itse tekemiään koruja. Myös meidän perheestä löytyy tällainen innokas yrittäjä, minkä vuoksi on ollut hienoa seurata sitä, kuinka ihmiset arvostavat nuorten käsityötä.

Dallapé-puistosta tekee ihanan myös se, että sieltä voi kirpputoripenkomisten ohessa ostaa kaikenlaista syötävää. Etenkin erilaiset etniset ruokakojut ovat löytäneet tiensä sinne, joten puistoon kannattaa suunnata, vaikkei varsinaisesti olisi ostohousut jalassa. Sieltä saa vatsan täyteen sunnuntaipäivänä.

Estonia

Vuonna 2023 tein kaksi matkaa Tallinnaan, ja nämä molemmat tapahtuivat kuukauden sisään kesällä. Kävin ensin heinäkuun alussa Viron suurimmassa jalkapalloturnauksessa Tallinn Cupissa yhteensä 36 pelaajan kanssa. Tällä matkalla en luonnollisestikaan edes käynyt vanhassa kaupungissa tai muilla Tallinnan nähtävyyksillä, vaan pyörin Park Hotellin, A le coq -stadionin ja Balti jaamin välisellä kolmiolla. Tällä matkalla kuitenkin pääsin sisään virolaiseen toimintakulttuuriin paremmin kuin yhdelläkään aiemmalla Tallinnan visiitillä. Klassikoksi muodostui etenkin yhteyshenkilömme Theimon loputon optimistisuus, että kaikki kyllä järjestyy.

Toinen vierailu elokuun alkupuolella olikin sitten perinteisempi turistimatka. Yövyimme Hiltonissa, kävimme Helsinki Karaoke Barissa ja Satumaassa, ja söimme Manna la Roosassa. Kävimme myös pulikoimassa Hiltonin spa-osastolla, jota voin lämpimästi suositella. Pieni, mutta oikein toimiva ja rauhallinen. Toisena päivänä teimme pitkän kävelyn hotellilta Telliskiven ja Kalamajan kautta Lennusaadamille ja Patarein ohi Linnahallille. Saimme kävelyn aikana todistaa Tallinnan arkkitehtuurin moninaisuutta, sekä historian monia vaiheita.

Futista

Eihän siitä mihinkään pääse, että monet viime vuosien matkoista ovat liittyneet jalkapalloon. Koska tykkään muutenkin reissata, niin jalkapalloleirit ja -turnaukset ovat mahdollisimman hyvä keino matkailla. Tykkään siitä, että matkalla on joku muukin tarkoitus kuin pelkkä nähtävyyksien katsominen. Jalkapalloreissut myös antavat vähän erilaista perspektiiviä tuttuihinkin paikkoihin. Näin tapahtui esimerkiksi heinäkuun Tallinnan turnausmatkalla, sekä ehdottomasti helmikuun leirimatkalla Salouhun. Aiemmin minulle hieman tuttu rantakohde muuttui enemmänkin urheilun kehdoksi, ja alueen tärkeimmiksi vierailukohteiksi nousivat jalkapallokeskuksen lisäksi viereinen Lidl, sekä Mercadona, jonka ripsiseerumit ostimme loppuun.

Myös kotimaan matkailuun jalkapallo antaa uutta potkua. Turnauksissa tulevat tutuksi paikalliset urheilukeskukset ja koulut, mutta niissä kohtaamme myös ihmisiä ympäri Suomea. Paikallisten järjestäjien lisäksi pääsee vaihtamaan ajatuksia eri puolilta tulleiden jalkapallotoimijoiden kanssa, ja lopulta kentällä tulleet kiistat ratkaistaan viimeistään yhteisessä ruokajonossa.

Geysir ja Gullfoss

Kaksi Islannin legendaarista luontokohdetta mahtuu saman Golden Circlen varrelle. Minä vierailin Islannissa ensimmäistä kertaa elämässäni maalis-huhtikuussa ja päätimme teinin kanssa lähteä helpoimman kautta valmiille Golden Circlen kiertävälle bussiretkelle. Retki oli oikein mukava ja näytti meille Islannin tärkeimmät luontokohteet tuolta alueelta.

Gullfoss on kahdesta erillisestä putouksesta koostuva vesiputous, jonka yhteispituus on noin 32 metriä. Näky on siis erittäin vaikuttava, vaikka olisi vesiputouksia nähnyt ennenkin. Geysirit taas ovat kuumia lähteitä, joista purkautuu tasaisin väliajoin kuumaa vettä ja höyryä. Islannin alkuperäinen Suuri Geysir ei enää purkaudu, mutta sen välittömässä läheisyydessä on pienempiä, jotka ovat edelleen aktiivisia.

Täytyy myöntää, että minulle geysirit olivat suuri pettymys. Mitään suurta vesipatsasta emme nähneet, vaan purkaus oli lähinnä pieni purskahdus. Tämä oli ilmeisesti hetkellistä, sillä monet kertoivat minulle nähneensä suuria purkauksia ihan lähiaikoinakin. Me saimme vain pienen yskähdyksen. Olin kuitenkin erittäin vaikuttunut maasta nousevasta höyrystä, joka teki ilmasta ihanan lämmintä ja kosteaa. Ihan kuin olisi ollut kosteassa saunassa – tosin vaatteet päällä.

Harlem

Lensimme Islannista matkamme pääkohteeseen New Yorkiin, mistä minä olin varannut meille majoituksen Harlemista. Edellisellä New Yorkin vierailulla vuonna 2010 oli hurjaa edes käydä 125th streetin korkeudella ja nähdä legendaarinen Apollo Theatre, kun taas nyt majoituimme aivan sen naapurissa. Airbnb-isäntämme Wayne oli ihana jamaikalaissyntyinen herra, joka majoitti vierailijoita kodissaan.

Täytyy sanoa, että Harlem ei ehkä edelleenkään sovi kaikille. Vaikka siellä tänä päivänä liikkuu kaikenlaisia kansalaisia, näkyy ahdinko siellä selvemmin kuin vaikkapa eteläisemmällä Manhattanilla. Matkalla metroasemalle oli paljon erilaisia päihteidenkäyttäjiä, jotka eivät peitelleet toimintaansa millään tavalla. Meille Harlem oli hyvä muistutus siitä, että omat kotikulmamme Kalliossa ovat edelleen aivan lintukotoa Harlemiin verrattuna.

Harlemista löytyi kuitenkin myös suurta sydämellisyyttä. Esimerkiksi naapurissa sijaitseva legendaarinen ravintola Sylvia’s oli juuri niin sielukas kuin etukäteen ajattelin. Ja maineesta huolimatta söimme siellä paljon edullisemmin kuin alemman Manhattanin peruslounaspaikoissa. Harlemista myös löytyy Manhattanin ainoa Lidl, mistä sai ostettua syötävää edes suhteellisen kohtuulliseen hintaan. Se näyttikin olevan Harlemin asukkaiden suuressa suosiossa, kun taas metroasemaa lähimpänä olevassa Whole Foodsissa näkyi lähinnä nuoria valkoihoisia asiakkaita.

Islanti

Islanti oli minun ainoa uusi maani vuonna 2023. Olen yrittänyt pitää viime vuosina yllä yhden uuden maan vuosivauhtia, sillä mielestäni se on ihan riittävä. Ei tässä iässä kannata enää ryhtyä ahnehtimaan.

Islannille minulla oli suuret odotukset, sillä en ole koskaan kuullut kenenkään puhuvan pahaa Islannista. Päinvastoin kaikki haaveilevat paluusta sinne. Ehkä juuri korkeiden odotusten vuoksi se oli minulle aika suuri pettymys. Luulen, että pettymys on kuitenkin täysin omaa vikaani: olin varannut sinne aikaa vain pari päivää, joista toisen vietimme valmiilla bussiretkellä Golden Circlen ympäri, ja toisen ökykalliissa Blue Lagoonissa kelluen. Menin siis täysin valmiita turisteille rakennettuja reittejä pitkin, minkä vuoksi maasta jäi minulle hieman kliininen kuva. Kaikki oli liian helppoa ja liian kallista.

Olen tässä joulun välipäivinä lukenut vihdoin Satu Rämön Hilduria ja sen jatko-osia. Viimeistään niitä lukiessa minulle vahvistui se, että minun täytyy joku päivä palata Islantiin, ja silloin ehdottomasti ottaa heti lentokentältä vuokra-auto, jolla kierrän saarta. Mitä kaukaisempiin ja karumpiin oloihin päädyn, sitä enemmän luultavasti nautin. Islannin tärkeimmät nähtävyydet on nyt nähty, ja seuraavaksi täytyy suunnata muille seuduille.

Jurttasauna ja muut saunat

Vuoden 2023 aikana tein myös havainnon, että tykkään tosi paljon saunoa. Saunominen on ollut minulle aika itsestäänselvyys, enkä ole pohtinut identiteettiäni saunojana aikaisemmin. Alkuvuodesta kuitenkin tein kaksi reissua, jotka paljastivat todellisen luonteeni. Ensimmäinen niistä oli ystävien kanssa tehty viikonloppureissu Holiday Club Saimaalle, missä majoituimme omassa lomahuoneistossa. Ja koska huoneistossa oli sauna, sitä lämmitettiin ahkerasti. Etenkin yksi ystävistäni oli kanssani samoilla linjoilla, että saunan voi laittaa lämpenemään heti aamusta, ja jopa kylpyläreissun jälkeen voi vielä vähän saunoa.

Melkein heti perään lähdin Visit Kotka-Haminan järjestämälle pressimatkalle, jolla kiersimme Kotkan alueen saunoja. Pääsimme ensimmäiseksi Santalahden saunamaailmaan, mistä löytyy parin saunan lisäksi ulkoporeallas sekä kylmävesiallas. Saunominen iltamyöhällä noissa puitteissa oli hienoa. Toisena päivänä kävimme Strömforsin ruukilla jurttasaunassa, mikä oli minulle ihan uusi kokemus. Olen ollut jurtassa ennenkin, mutta en koskaan saunassa. Täällä jurtassa tunnelmaa lisäsivät erilaiset ekologiset kylpytuotteet ja äänimaljat, joita eräs Outi innostui soittelemaan.

Olen päässyt saunomaan hyvin erilaisissa saunoissa aina Thaimaan Phuketista partioleirin telttasaunaan. Mielelläni testaan niitä paljon lisääkin, joten saa ehdottaa eksoottisia saunoja.

Kaarina

Kaarina oli vuoden 2023 yllättäviä matkakohteita, minne minut vei – yllätys, yllätys – jalkapallo. Kaarinasta teki erilaisen turnausmatkan se, että kävelimme päivittäin monta kertaa koululta pelikentille, ja tarkkailimme samalla paikallista elämää. Opimme nopeasti S-marketin ja Hesburgerin sijainnit, sekä bongasimme entisen Hotelli Kivitaskun.

Parhaiten minulle jäi mieleen toukokuinen lauantai-ilta, kun S-marketin viereisen ravintolan terassille oli kokoontunut ihmisiä kuuntelemaan trubaduuria. Tämä artisti veti vankalla ammattitaidolla yleisön suosikkeja Juha Tapiosta aina Cha cha chahan. Minä tyydyin kävelemään ohi jäätelöostoksille. Aika samanlaisen tilanteen bongasin myöhemmin Puumalasta, jonka satamaravintolassa olivat käynnissä hurjat juhlat. Musiikki soi ja ihmiset tanssivat kuin viimeistä päivää. Yhtäkkiä soitto lakkasi, ravintola sulki ovensa ja ihmiset lähtivät kävelemään kuka minnekin. Suomalaista kesäiltaa kauneimmillaan.

Lago di Bracciano

Olin heinäkuussa Roomassa neljättä kertaa. Ajattelin etukäteen, ettei kaupungilla ole minulle juuri uutta annettavaa, mutta nautin kaikesta tutusta ja turvallisesta. Koska vietimme kaupungissa viikon, ja helteessä paistuva kaupunki alkoi pian tuntua tukahduttavalta, teimme päiväretken alueen ainoan järven Braccianon rantaan. Braccianon kaupunkiin pääsee Roomasta kätevästi paikallisjunalla. Kävelymatkalla juna-asemalta järven rantaan voi käydä ihailemassa linnaa. Me tyydyimme katsomaan linnaa ulkoapäin, sillä halusimme nopeasti rannalle ja uimaan.

Braccianon ranta oli kuin toimiva rantalomakohde pienoiskoossa. Rantaviiva oli täynnä ravintoloita, joihin oli helppo poiketa ottamaan virkistävät juomat tai haukkaamaan jotain. Me pidimme lyhyen ruokatauon, jonka jälkeen levitimme pyyhkeemme suoraan ravintolan eteen rannalle. Vesi oli kirkasta ja juuri sopivan lämpöistä. Ei liian kylmää, mutta kuitenkin vähän virkistävää. Rannalla tunnelma oli mukava: siellä viettivät aikaa sulassa sovussa perheet, nuorisoporukat sekä pariskunnat koirien kanssa. Kaikki mahtuivat mukaan, vaikka väkeä oli aika paljon.

Malía

Syyskuussa jätimme remontin taaksemme ja lennähdimme viikon lomalle Kreetalle. Tämä oli minulle jo toinen kerta saarella, mutta kohteen valinnan määrittelivät lasten toiveet ja saaren tuttu nimi. Koska edellisestä Kreetan matkasta oli vasta pari vuotta aikaa, minun piti löytää saareen uusi näkökulma. En enää halunnut koluta samoja katuja ja hiekkateitä kuin edellisellä kerralla.

Lensimme saaren länsipuolelle Haniaan, mutta parin päivän pysähdyksen jälkeen otimme alle vuokra-auton ja suuntasimme itään, missä tukikohdaksemme tuli Malían kaupunki lähellä Hersonissosta. Malía vaikutti perinteiseltä turistikohteelta, jonka rantakadulla menivät sulassa sovussa vuokramönkijät ja helleasuiset lomailijat. Hotelliltamme oli lyhyt matka rannalle, ja uima-altaalle mahtui hyvin, mikä oli meille tärkeintä.

Yhdellä päiväkävelyllä kuitenkin löysimme Malían vanhan puolen, johon ihastuimme heti. Kapeat kadut ja sinivalkoiset talot näyttivät aidolta Kreikalta. Näiltä kaduilta löytyi myös monia idyllisiä ravintoloita, joihin päätimme tulla syömään vielä samana iltana. Jos ensimmäisten iltojen ravintolat olivat hienoisia pettymyksiä turistiruokineen, täältä vanhasta Malíasta löytyi hyvää ruokaa ja mukavaa tunnelmaa.

New York

Iso omena on yksi elämäni suurimmista rakkauksista, ja pääsin vihdoin keväällä palaamaan sinne 13 vuoden tauon jälkeen. Edellisellä kerralla vietimme kaupungissa kerralla kuukauden, minkä vuoksi pääsimme katsomaan kaupunkia ja sen lähiympäristöä monesta näkökulmasta. Nyt vietimme kaupungissa vain viikon, joten kohteet oli valittava tarkoin. Etukäteen laitoimme listalle oikeastaan vain Vapaudenpatsaan ja MoMan – sekä tietysti Sephoran ja Targetin.

New Yorkin taika ei kuitenkaan löydy nähtävyyksistä, vaan sen kaduista. Kävellessä pitkin katuja ja tupsahtaessa yhtäkkiä Chinatownista Little Italyyn tietää olevansa kaupungissa, josta löytyy kaikkea. Etenkin kotikulmamme Harlemissa olivat meille uusi tuttavuus, ja oli jännittävää bongailla pelkkien numerokatujen sijaan Malcolm X Boulevardia ja Adam Clayton Powell Juniorin katua. Harlemissa merkkimiehet eivät ole vaipuneet unohduksiin.

Niin ihana kuin New York taas olikin, vei sen taivaisiin kohonnut hintataso osan lumosta. Vaikka kuinka yritti tehdä edullisia valintoja, jokainen ateria maksoi saman kuin hieno illallinen Suomessa. Ainoan poikkeuksen teki kotikulmien Sylvia’s. Luultavasti ruokaa olisi saanut kotikulmilta muutenkin halvemmalla, mutta toisaalta nälkä iski aina siellä keskikaupungilla kesken katuvaeltamisen. Enkä olisi muuten koskaan uskonut, että syön Little Italyssa yhden lähivuosien ankeimmista pizzoista.

Olympiastadion

Vuonna 2023 olen ehtinyt harmillisen vähän tutustua kotikaupungin kohteisiin. Vaikka minulla oli jopa tavoitteena vierailla vähintään viidessä museossa, en ole juuri osallistunut mihinkään Helsingin huvituksiin. Poikkeuksen teki remontin jälkeen avattu Olympiastadion, jonka torniin pääsin vihdoin käymään. Vaikka käynti tornissa vie vain hetken, tuntui sieltä maisemien katsominen siltä kuin olisi tutustunut koko Helsinkiin. Niin hienot maisemat ovat. Piipahdin muuten myös Hotelli Tornin uusitussa Ateljé Barissa, jonka näkymät ovat lähes yhtä upeat kuin Olympiastadionin tornista. Suosittelen molempia.

Kävin Olympiastadionilla vielä toisenkin kerran, kun menimme teinin kanssa elokuussa stadionille katsomaan Kaija Koota. Vaikka kumpikaan meistä ei ole mikään fani, meitä houkutteli suomalaisen naisartistin stadionkonsertti, emmekä joutuneet pettymään. Kokonaisuus oli rakennettu niin hyvin, että musiikin lisäksi pääsi nauttimaan valoista, väreistä ja koko showsta. Ja kyllähän sitä yhtäkkiä huomasi osaavansa melkein jokaisen biisin sanat ulkoa. Jopa teini totesi konsertin jälkeen, ettei ole laulanut niin paljon ehkä ikinä.

Patarei

Minulla oli tavoitteena vuodelle 2023 käydä Patarein vankilassa Tallinnassa. Jo aika varhain kuitenkin huomasin, että vankila on sulkenut ovensa, ja se avataan vasta vuonna 2026 jonkinlaisena kulttuurikeskuksena. Pettymys oli suuri.

Elokuun alussa kävellessämme pitkin rantaa Kalamajasta kohti laivasatamaa ohitimme Patarein. Vankilarakennus oli vaikuttava myös ulkoa käsin. Pyörimme sen ympäristössä aikamme ja huomasimme, että ainakin sisäpihalle pääsi vielä tutustumaan. Paikalla liikkui paljon rakennusmiehiä, jotka kunnostivat paikkoja, ja kuinka ollakaan, yksi ovi oli auki. Minä olin tietysti liian nössö livahtamaan sisään, sillä pelkäsin jonkun sulkevan oven ja meidän jäävän loukkuun sinne. Sain kuitenkin tuliaiseksi kuvia sisätiloista. Patarei ei siis enää ollut entisenlainen muistomerkki neuvostoaiheisesta vankilasta, mutta alueella liikkuessaan sai kyllä käsityksen siitä, millaisesta paikasta on ollut kyse. Samaan aikaan menneisyys ja nykyisyys löivät kättä rajulla tavalla, sillä sisäpihalle pystytetty drinkkibaari ja värivalot veivät ajatukset väkisin muualle. Tällainen yhdistäminen Virossa on osattu aina.

Quuma kesä

Jos totta puhutaan, en edes muista, oliko kesä 2023 kuuma. Yhtä kaikki se oli kesä, ja minä sain viettää siitä taas ison osan mökillä. Kävin välillä Tallinnassa ja Roomassa, mutta kyllä paras paikka kesällä on oma mökki. En tiedä, mitä pitäisi tapahtua, että oppisin matkustamaan kesällä.

Rooma

Neljäs kerta Roomassa ja vieläpä keskellä heinäkuuta. Onneksi kyseessä on ikuinen kaupunki, josta voi löytää aina uutta. Vietimme kaupungissa nyt viikon, ja ehdimme käydä katsomassa tuttuja maisemia, mutta myös löytää aivan uusia. Nyt olisikin ollut hyvä syy vältellä niitä kaikkein tutuimpia kulmia, mutta kun matkassa oli kaupungin ensikertalainen, oli kuuluisimmat nähtävyydet kierrettävä. Suureksi yllätyksekseni jouduin kuitenkin toteamaan, että nekään eivät olleet niin tuttuja kuin olin antanut itseni ymmärtää. Esimerkiksi Fontana di Trevillä olin käynyt vain kerran aika rauhassa, kun taas nyt pääsimme toteamaan sen kaikkein kaoottisimmillaan. Espanjalaisilla portailla olin käynyt useampaankin kertaan, mutta vasta nyt kiipesin niiden yläpäässä olevan kirkkoon, joka oli itse asiassa erittäin vaikuttava.

Ehkä eksoottisinta Roomaa olivat kuitenkin bussilinjat. Olisimme päässeet hyvin lähelle majapaikkaa raitiovaunulla, mutta kaupungin raitiovaunulinjat ovat määräämättömän ajan remontissa, minkä vuoksi jouduimme seikkailemaan busseilla. Otimme bussimatkat kuitenkin huumorilla, joten epämääräisesti saapuvat bussit eivät pilanneet matkaa. Oli itse asiassa aika kivaa päätyä ihan väärälle reitille, joka kierteli ennestään outoja asuinalueita. Sitä Roomaa en ollut ennen nähnyt.

Sachsenhausen

Berliinissä ollessamme teimme päiväretken Oranienburgiin, missä sijaitsee toisen maailmansodan aikainen Sachsenhausenin keskitysleiri. Olen aiemmin käynyt Auschwitz-Birkenaussa, jonka jälkeen ajattelin, ettei minun tarvitse enää koskaan mennä keskitysleirille. Sachsenhausenia oli kuitenkin vaikea jättää väliin, sillä sen sijainti paikallisjunamatkan päässä on niin kätevä, ja täytyyhän sitä juutalainen viedä kerran elämässä keskitysleirille.

Auschwitz-Birkenauhun verrattuna Sachsenhausen on pieni. Sitä ei ole restauroitu yhtä kattavaksi museoksi, mutta silti alueelta löytyy valtavasti katsottavaa ja paljon tietoa. Erityisen koskettavia olivat tyhjällä pihalla olevat kivirajaukset. Nämä rajaukset osoittivat jo purettujen parakkien paikat.

Sachsenhausen toimi ensisijaisesti poliittisten vankien leirinä, minkä vuoksi siellä on ihan oma juutalaisille vangeille omistettu osio. Nämä parakit on jätetty pystyyn, ja niissä pystyi toteamaan esimerkiksi vessojen tilanteen. Vessaan pääsi tiettyyn aikaan aamulla, ja sinne ehtivät vain nopeimmat. Loput tekivät tarpeensa mihin tekivät. Yksi näistä parakeista yritettiin polttaa joitain vuosia sitten, ja tulipalon jäljet näkyvät vielä selvästi.

Toimen tytöt

Kesällä pääsin todellakin astumaan ulos mukavuusalueeltani, kun lähdin lapsen mukana hänen ensimmäiselle partioleirilleen. Ajattelin meneväni sinne vähän puuhastelemaan jotain, mutta päädyinkin johtamaan kokonaista ryhmää 7-8 -vuotiaita. Onneksi he olivat reippaita ja jaksoivat koko ajan opastaa minua oikeanlaisissa huudoissa ja käsimerkeissä. Kukaan ei myöskään halunnut kesken kaiken kotiin, vaikka kaksi kävi jo ensimmäisen päivän aikana paikattavana läheisessä sairaalassa.

Olen koronan saapumisesta lähtien alkanut retkeilemään enemmän, mutta tämä partioleiri vei retkeilyn ihan uudelle tasolle. Onneksi minulla oli mukana ihan hyvät varusteet, sillä viikonlopun jatkunut vesisade sai koko teltta-alueen yhdeksi mutavelliksi. Mietin vain, että olisikohan minun vanhempana pitänyt olla vähän paremmin tietoinen siitä, mihin lapseni oikein lähetän. Oikeilla varusteilla kun oli noissa oloissa tärkeä rooli.

Partiolaisuudessa on minulle monta vierasta asiaa, kuten jatkuva huutaminen. Nautin kuitenkin viikonlopusta innokkaiden partiolaisten kanssa, ja sopeuduin lopulta melkein yhtä hyvin kuin he. En tiedä, tuleeko minusta vieläkään kovin hyvää partiolaista, mutta Toimen tyttöjen värejä kannustan ihan mielelläni.

Ulko-Tammio

Joka vuosi pitää käydä vähintään yhdessä uudessa kansallispuistossa, ja vuonna 2023 tämä kansallispuisto oli Itäisen Suomenlahden kansallispuisto, ja siellä tarkemmin Ulko-Tammion saari. Kotkan edustalla lepäävä saari on yksi hankalimmin saavutettavista kansallispuistoista, sillä sinne ei mene varsinaisia vuoroaluksia ollenkaan. Kesäaikaan sinne tehdään päiväristeilyjä, joiden aikana on muutama tunti aikaa kiertää saarta.

Mehän ei tietysti Hannelin ja Outin kanssa mihinkään päiväristeilyyn tyydytty, vaan kiidettiin saarelle rib-veneen kyydissä (*venekyydin tarjosi Visit Kotka-Hamina). Tämä mahdollisti meille yöpymisen saarella ja huomattavasti pidemmän oleilun kansallispuistossa. Ehdittiin kävellä patikkapolut ja tietysti tehdä paljon ruokaa.

Vatikaani

Olin kesällä tosiaan Roomassa jo neljättä kertaa ja Vatikaanissakin ehdin vierailla ensimmäisellä reissulla kauan sitten. Tuolloin en kuitenkaan päässyt Vatikaanin museoihin, koska aivoni eivät tajunneet, että ne ovat tietysti kiinni sunnuntaina. Vierailu jäi tuolloin haaveeksi, mutta nyt vihdoin pääsin toteuttamaan vanhan suunnitelman.

Vatikaanin museot ovat yksi maailman suurimmista museokokonaisuuksista ja se kattaa paitsi todella kattavan taidekokoelman, myös upeaa arkkitehtuuria. Museo mutkittelee pitkin rakennusta ja päätyy legendaarisen sikstiiniläiskappelin kautta Pietarinkirkkoon. Samalla vierailulla pääsee siis näkemään kaikki Vatikaanin tärkeimmät helmet.

WTC

Olen käynyt New Yorkissa yhteensä kolme kertaa ja jokaisella kerralla olen käynyt World Trade Centerillä. Ensimmäisen kerran vuonna 1995 kävimme ykköstornin alakerrassa, muttemme lähteneet hissimatkalle ylös. Toisen kerran vuonna 2010 kävimme hämmästelemässä valtavaa reikää, joka tornien paikalle oli ilmestynyt. Jo tuolloin aukosta oli tehty muistomerkki, mutta silloin se oli vasta vesielementti aukossa.

Nyt kolmannella kerralla paikalla seisoi jo uusi ja uljas One World Trade Center eli uusi pilvenpiirtäjä vanhojen tilalle. En ole ihan varma, onko ollut tarpeellista pystyttää uusi ja vielä vähän korkeampi rakennus, mutta siinä se nyt kimaltelee. Minulle tärkeämpi kohde oli WTC-museo, joka on avattu edellisen vierailukerran jälkeen. Myös tänne museoon yritimme ensin ilman ennakkoon ostettuja lippuja, mutta tänä päivänä kaikki vierailut täytyy osata suunnitella etukäteen. Onneksi lentomme takaisin Suomeen lähti vasta illalla, niin ehdimme lähtöpäivänä vielä tehdä piipahduksen museoon.

Museo on äärimmäisen vaikuttava: sen sisätiloista löytyy alkuperäisten tornien rakenteita, sekä esimerkiksi portaikko, jota pitkin ihmiset pakenivat. Kaikki tämä omalla alkuperäisellä paikallaan. Lisäksi näytille on tuotu erilaisia raunioista löytyneitä esineitä, sekä puoliksi ruhjoutunut paloauto. Ensin ajattelin museon olevan näyttävä, mutta sisältävän aika vähän informaatiota sellaiselle, joka ei tapahtumaa tunne ennestään. Kiertelyn jälkeen päädyimme kuitenkin historiaosuuteen, jossa noiden päivien tapahtumat on kerrattu tunti tunnilta ja minuutti minuutilta. Kaikki uutislähetykset, kotivideot ja puhelinsoitot ovat nähtävissä ja kuultavissa, ja vierailija saa kattavan tietopaketin myös iskuun johtaneista valmisteluista sekä niitä seuranneista tapahtumista. Tässä osuudessa ei saanut ollenkaan valokuvata, mikä on varmasti hyvä ratkaisu. Tila on aika pieni, joten valokuvaus helposti hidastaa ihmisten etenemistä.

X-määrä ruokaa

Selailin läpi vuoden 2023 kuvia ja löysin sieltä yllättävän paljon kuvia ruoasta. En ole mikään ruokaintoilija, mutta jostain syystä olen kuvannut annoksia todella paljon. Olen käynyt aika monta kertaa ravintolassa syömässä, koska reissussa on tullut oltua sen verran paljon. Helsingin ravintoloista olen käynyt lähinnä pizzerioissa.

Suurin syy ruokakuville on kuitenkin edelleen #100retkireseptia. Vaikkei siellä ole yhtään minun reseptiäni koko vuodelta, aika innokkaasti olen kuvannut niitä ruokia, joita olen päässyt maistamaan. Retkiruoat ovat taas tänä vuonna olleet niin maistuvia, että niitä on ollut iso asetella omallekin lautaselle.

Yllättäviä menoja

Kevään matka Islantiin ja New Yorkiin oli taloudellisesti sellainen paukku, jota saa nieleskellä pitkään. Toki tiesin hintatason olevan molemmissa maissa kova, mutta silti yllätyin siitä, miten hankalaa oli löytää mitään edullisia vaihtoehtoja. Luottokortti siis lauloi koko reissun ihan urakalla.

Vielä suurempi yllättävä meno oli kuitenkin syksylle ajoitettu remontti. Vielä alkukeväästä en tiennyt remontin tulosta mitään, mutta niin me vain syyskuun puoleen väliin mennessä oltiin pakattu asunto laatikoihin ja lähdetty karkuun. Nyt kirjoittaessani tätä remontti on vielä ihan pikkuisen kesken. Tämä ei johdu tekijöistä, vaan hankaluuksista materiaalien kanssa. Jo kertaalleen asennettu lattia joudutaan vielä purkamaan ja asentamaan uusiksi, ja osa keittiön kaappien ovista heiluu kuin maanjäristyksessä.

Kaikki tämä on tullut maksamaan sen verran rahaa, että ensi vuoden matkabudjettia täytyy katsoa vielä tarkemmalla silmällä. Kokonaan en halua jättää lähtemättä, mutta varmasti tuleva vuosi on aikamoista penninvenytystä myös matkoilla. Ehkä tekee myös ihan hyvää palata keskiluokkaisesta elämästä taas köyhäksi reppureissaajaksi, joka nukkuu kovalla patjalla jossain nurkassa. Eipähän totuus unohdu.

Zzz, joko pääsee nukkumaan?

Talvi on kyllä aikamoista talviunen aikaa. Tuntuu, että lyhyet päivät kuluvat niin nopeasti, ettei huomaakaan. Mitään ei saa aikaan, eikä mikään edisty. Nyt olemme jo viikon verran menneet taas kohti valoa, joten ensi vuoden suunnitelmat alkavat jo hieman houkuttelemaan. Mitään isoja matkoja en uskalla luvata, mutta kaikkea pientä kivaa voisi jo alkaa kehittelemään. Ensimmäinen seikkailu on toivottavasti luvassa jo helmi-maaliskuun vaihteessa, mihin on varattu pari viikkoa lomaa. Kesällä on sitten taas luvassa jalkapalloreissu Ruotsiin, ja muuten vain kaikkea mukavaa kotimaassa. Syksylle voisi ehkä suunnitella yhden tärkeän reissun.

Åjjåj, taasko Abbaa

Päätin vuoden 2023 kahteen Tukholman risteilyyn. Lähdimme ensin marraskuussa pienempien tyttöjen kanssa tavoitteena mennä uudestaan Abba-museoon. Tämä oli minulle jo kolmas kerta siellä, mutta hyvin viihdyin edelleen. Infotaulut oli luettu jo edellisillä kerroilla, joten nyt pystyin keskittymään tanssiesityksiin, silent discoon ja kapellimestariharjoituksiin. Abba-museo on siitä kiitollinen vierailukohde, että siellä pääsee tekemään ja kokeilemaan kaikenlaista. Saatoin ehkä vähän jopa laulaa.

Toinen risteily oli sitten teinityttöjen kanssa, ja myös siinä oli uhkana päätyä Abba-museoon. Tällä risteilyllä kaikki tehdyt suunnitelmat kuitenkin saatiin heittää romukoppaan, kun toinen teineistä sairastui vatsatautiin heti ekana iltana. Tätä oli tosin liikkeellä kotona, että eiköhän se sieltä tuotu tullessamme. Jännittävää tässä taudissa oli kuitenkin se, että kukaan meistä kolmesta samassa hytissä majoittuvasta ei sairastunut.

Äärimmäiset tunteet

Vuosi 2023 oli myös erilaisten tunteiden vuosi. Vuoteen mahtui aivan valtavasti iloa ja onnen hetkiä, mutta toisaalta maailma tuntui menevän aina vain enemmän sekaisin. Hamasin hyökkäys lokakuun alussa aloitti meidän perheessämme suuren tuskan ajan. Yhtäkkiä viattomia uhreja alkoi olla lukemattomat määrät, ja toisaalta juutalaisvastaisuus alkoi nostaa taas päätään myös Euroopassa. Samaan aikaan Suomessa hallitus leikkaa aina vain niiltä heikoimmassa asemassa olevilta, ja itsekin saa oikeasti laskea euroja, että teinejä pullisteleva perhe saa ruokaa pöytään. Tällaisina hetkinä tekee mieli vain linnoittautua keskelle metsää omalle mökille ja antaa maailman riehua kaukana meistä. Onneksi 20 asteen pakkaset palauttavat taas maan pinnalle, ettei metsään piiloutuminen ehkä kuitenkaan ole se ratkaisu.

Öy mai gaad, mikä matkavuosi!

Tänä vuonna en käynyt missään Ö-kirjaimella alkavassa paikassa, joten käytän viimeisen aakkosen hyväksi tehdäkseni lyhyen yhteenvedon matkavuodesta: monta isoa matkaa, valtava määrä syötyjä hotelliaamiaisia, ja aika monta uutta maisemaa. Parhaiten ovat tietysti jääneet mieleen paluut rakkaisiin kaupunkeihin Berliiniin ja New Yorkiin, joista molemmista näin myös uusia puolia. Mieleen jäi myös hintalappu muutaman tunnin Blue Lagoon -vierailusta Islannissa – todellakin once in a lifetime. Muistan iltahetket Malían rannalla, kun lapset hyppivät aaltoihin, ja kiireiset aamupalat Tallinnan Park Inn -hotellissa, kun shuttle-bussi oli jo tulossa. Ja tietysti muistan sen oksennustaudin Saloussa – millaisena tsunamina se vyöryi koko seurueen päälle.

Matkavuosi 2023 oli hyvä ja monipuolinen. Ensi vuodelle en haaveile yhtä monesta isosta matkasta, mutta haaveilen ehdottomasti pienistä hetkistä ja kohtaamisista. Elämykset yhdessä tärkeiden ihmisten kanssa ovat niitä parhaita kohokohtia arkeen, ja elämyksiä odotan eniten vuodelta 2024.