Retkellä Suomi

Telttailijaksi voi ryhtyä myös vanhemmalla iällä

Korona made me do it. Nimittäin yöpymään teltassa.

Olin miettinyt jo pitkään, että pitäisikö kokeilla vuosikymmenten jälkeen telttailua. Edelliset kokemukset olivat lapsuudesta ja parilta hassulta nuoruuden festarikeikalta, joita ei oikeaksi telttailuksi voi kyllä kutsua. Lapsena sitä nukkuu vaikka kivikasassa, ja festareilla ei nukuta kuitenkaan. Teltta pystytetään vain näön vuoksi.

Minua oli houkutellut jo pitkään ajatus öistä luonnossa. Illat nuotion äärellä. Pieni kotoisa teltta, jossa on mukava alusta ja lämmin makuupussi. Kesäyön valo telttakankaan läpi ja puiden oksat tuulessa. Aamuaurinko herättää lämmöllään. Eihän missään nukuta niin hyvin kuin luonnossa.

Älänne

Periaatteessa minulla oli jo kaikki tarvittavat välineet telttailuun. 2000-luvun alun retkeilyhuumassa olimme ostaneet teltan, hyvät makuupussit ja ilmatäytteiset alustat. Myös trangia löytyi. Sitten alkoi tulla lapsia ja ostettiin mökki. Retkeily jäi. Makuupussille oli aina välillä käyttöä, mutta muut välineet olivat lähinnä seisseet varastossa.

Seuraavaksi tuli korona ja matkat sai unohtaa. Samaan aikaan Hanneli jäi pois töistä ja innostui retkeilystä. Outi oli aika kokenut retkeilijä jo valmiiksi, ja Pilvi taas vanhana partiolaisena meni mihin vain metsään. Tässä seurassa minun oli helppo pakata nämä vanhat välineet ja lähteä mukaan.

Pari kertaa meidän suuret suunnitelmamme telttailusta ja melonnasta vaihtuivat luksusmökkiin, mutta sitten tuli heinäkuinen matka käsivarren Lappiin ja sieltä rajan yli Norjan puolelle. Lyngen-vuonon rannalla kömmin Outin viereen telttaan ja nukuin ensimmäisen oikean telttayöni vuosikymmeniin. Muutamaa mökin pihassa nukuttua yötä en nimittäin laske oikeiksi telttaöiksi.

Lyngenin rannalla telttamme oli pysäköintipaikalla ja aamuun mennessä kostea vesisade oli valloittanut maisemat. Silti tuo yö todisti minulle sen, että pystyn siihen edelleen. Ei nelikymppisenäkään välttämättä tarvitse pehmeää sänkyä tai valkoisia lakanoita, vaan makuualusta toimii ihan hyvin.

Lyngen

Norjan vuorten juurella vietetyn yön jälkeen olen uskaltanut pystyttää oman telttani jo moneen paikkaan: Ketturiutalle Heinolaan, Grabbskogin hiekkarannalle Tammisaareen sekä viimeisimpänä Ulko-Tammion saareen Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa. En ole edelleenkään viettänyt teltassa montaa yötä vuodessa (enkä todellakaan ole yöpynyt siellä talvella, toisin kuin puolihullut ystäväni), mutta joka vuosi olen ainakin yhden yön ollut teltassa, jotta rutiini pysyy yllä. Ja joka kerta olen onnistunut kehittämään omaa varusteluani asteen eteenpäin, jolloin yöpyminen on edellistä kertaa mukavampaa.

Ketturiutta

Tänä kesänä sain vietyä telttailun vielä astetta pidemmälle, kun lähdin kolmen yön partioleirille sudenpentujen kanssa. Puolijoukkueteltta 10 sudenpennulle ja kahdelle aikuiselle laittoi telttailulle ihan uuden vaatimustason: poissa olivat oman teltan rauha ja ympäriinsä levitetyt tavarat. Nyt koko omaisuus täytyi pitää tiukassa kasassa etenkin siitä syystä, että jatkuva vesisade kasteli kaiken mahdollisen ja teki etenkin teltan sisäänkäynnistä yhden suuren mutalammikon. Onneksi mukana oli niinkin hyvät varusteet, että selvisin ilman suurempia traumoja.

Partioleiri

Mitä neuvoja sitten antaisin ihmiselle, joka harkitsee telttailun aloittamista kypsällä aikuisiällä? Ihan ensimmäiseksi kehotan panostamaan varusteisiin. En tarkoita kalliiden merkkivarusteiden ostamista, vaan sitä, että miettii varusteet kohteen ja sään mukaan. Itse vihaan palelemista yli kaiken, minkä vuoksi kunnon paksu makuupussi on minulle ehdoton varuste myös kesällä. Aina välillä ärsyttää raahata mukana isoa makuupussia, joka täyttää puolet rinkasta, mutta illalla kun kömmin sen sisään, kaikki harmitus on poissa.

Toiseksi tärkein varuste on omalle keholle sopiva makuualusta. Pelkkä solumuovinen käärö ei ole enää aikuisen nukkumiseen, vaan se toimii lähinnä istuinalustana tai tavaroiden suojana. Minä olen nyt ollut liikkeellä kahden alustan taktiikalla: alimmaisena on joko tämä solumuovinen alusta tai lapsilta varastettu itsetäyttyvä alusta, joka syö maassa olevan kosteuden. Päällä on sitten 20 vuotta vanha Haltin ilmatäytteinen alusta, joka on yllättävän mukava vartalolle. Sain vielä Hannelilta neuvon, ettei alustaa kannata täyttää ihan täyteen, koska silloin se muuttuu epävakaaksi. Kun alustaan jättää tyhjää, se muovautuu paremmin vartalon mukaan, ja vartalo ikään kuin putoaa sen mukavaan kuoppaan. Tämä on ihan totta. Juuri nyt haaveilen alustasta, joka olisi astetta nykyistä leveämpi. Kapea malli on minun vartalolleni vähän turhan kapea, mutta muuten oikein mukava.

Vartalolle sopivan alustan ja lämpimän makuupussin lisäksi minun tärkein varusteeni on tyyny. Partioleirille kannoin mukaan ihan oikean tyynyn, mikä oli hyvä valinta. Muuten retkeillessä olen pakannut vain pienen retkityynyn, joka kyllä ajaa asiansa, mutta aiheuttaa vähän niskajäykkyyttä aamuun. Kokeneemmat ystäväni harrastavat täytettäviä pusseja: esimerkiksi makuupussin suojapussin voi täyttää villapaidalla ja muulla vaatteella juuri sopivaksi. Minä en ole vielä tätä kokeillut, mutta varmasti tämäkin tulee vielä eteen.

Pyhä-Luosto

No sitten se teltta. Vaikka voisi kuvitella, että telttailussa teltta olisi se tärkein varuste, niin näin ei oikeasti ole. Minä olen yöpynyt niin kalliissa retkiteltassa kuin kahdenkympin Tokmanni-teltassa, ja molemmissa on nukuttanut ihan yhtä hyvin (tai huonosti). Teltan ominaisuudet tulevat tärkeiksi oikeastaan silloin, kun on pidemmällä telttareissulla tai vaikka vaelluksella. Tuolloin teltta täytyy olla helposti koottava ja sen täytyy pitää jonkun verran kosteutta. Kannattaa myös miettiä, millaiseen maastoon teltan pystyttää, koska kaikkia malleja ei esimerkiksi voi pystyttää kallioiseen maaperään. Ehkä helpoin lähestyttävä on kupoliteltta, joka tarpeen tullen seisoo ilman mitään kiiloja.

Minun teltassani toistaiseksi tärkeintä on ollut se, että aukon hyttysverkko toimii. En voi sietää hyttysiä teltassani. Minä myös tykkään siitä, että mahdun ottamaan tavarat sisälle telttaan. Tuolloin voin tarpeen tullen yön aikana lisätä vaatteita.

Grabbskog

Itselleen sopivien teltan, makuupussin ja alustan lisäksi panostaisin mukaviin vaatteisiin. Sanotaan mitä sanotaan, niin minun mielestäni merinoalusvaatteet ovat maailman hienoin keksintö. Niillä tarkenee yöpyä teltassa vähän viileämmälläkin kelillä. Pitkät kalsarit tulee usein heitettyä pois keskellä yötä, sillä etenkin makuupussin jalkatilassa lämpötila nousee yön aikana aika hyvin. Usein myös vedän illalla jalkaan pitkät villasukat, jotka myös lentävät pois jossain vaiheessa yötä.

Kylmiä öitä varten otan mukaan lisävarusteen, jonka tekemällä aloin vuosien tauon jälkeen taas opetella neulomista: nimittäin klassisen pyllyttimen. Tämä neulottu hame on hyvä vetää lantion suojaksi, jos maasta tulee kylmää ilmaa. Saman vaikutuksen saattaa tosin saada hyvällä solumuovialustalla alimmaisena kerroksena. En myöskään tiedä, onko miehillä tätä ongelmaa lantion kylmenemisen kanssa, mutta ainakin näin naisena lantio kylmenee yöllä todella helposti.

Muutenkin suosittelen panostamaan villaan. Vaikka villaakin on eettisesti monenlaista, luonnonkuituna sen lämpöarvo on voittamaton. Merinovillainen aluskerrasto, kunnon villapaita, pipo, villasukat ja hanskat eivät ole toistaiseksi pettäneet koskaan. Itse olen sieltä koronakeväästä asti neulonut innokkaasti, koska olen huomannut näiden neuleiden ehdottomuuden retkivarusteina. Neulomislistalla ovat vielä ainakin hyvät villahousut ja kypärähuppu. En luota mihinkään kaupasta ostettuun, vaan haluan neuloa nämä varusteet itse valitsemastani langasta.

Mökillä

Varsinaisten yöpymisvarusteiden lisäksi kehotan miettimään sitä, missä aikoo tehdä ruokansa. Ajatus illasta nuotion ääressä on kaunis, mutta todellisuudessa Suomen kesässä nuotion pääsee sytyttämään erittäin harvoin. Mukana kannattaa siis olla Trangia tai joku muu keitin, jota voi käyttää myös metsäpalovaroituksen aikana. Itselleni myös on elintärkeää saada aamulla kahvia heti heräämisen jälkeen, niin en todellakaan pystyisi alkaa värkkäämään tulta saadakseni kahviveden keitettyä. Trangialla vesi kiehuu vauhdilla.

Repovesi

Yksi asia, jonka olen retkiruokailusta oppinut, on se tosiasia, ettei minun kannata yrittää nuukailla. Toki ajatus itsekuivatusta retkimuonasta ja energiapatukoista on kaunis, mutta todellisuudessa nälkäisenä en ole kovin onnellinen. En ole myöskään tehnyt mitään pidempiä vaelluksia, missä ruokaa joutuisi oikeasti kantamaan rinkassa useampia päiviä, minkä vuoksi jaksan kantaa mukanani ihan oikeaa ruokaa ja jopa sen viinipullon, jos sitä tekee mieli. Tai käytännössä useimmiten ruoasta vastaa Hanneli, joka on laatinut menut ja käynyt kaupassa ja tehnyt esivalmistelut. Minä kyllä osaan käydä ostamassa viinin ja kannan mukisematta ruokakasseja.

Pyhä-Luosto

Tässä ne tärkeimmät varusteet oikestaan ovatkin. Toki mukaan kannattaa pakata myös tulitikut, ruokailuvälineet ja jotain ruoanlaittovälineitä. Retkelläkään ei kannata yrittää leikata asioita kertakäyttöveitsellä tai minilinkkarilla. Kunnon puukko auttaa ihmeesti. Ja tietysti se vesipullo ja vettä. Etenkin luonnossa vettä kannattaa juoda reilusti. Vettä meillä yleensä onkin mukana isompi tonkallinen, sillä harvassa retkikohteessa on mahdollisuus täydentää.

Varusteita hankkiessa kannattaa kysellä tutuilta ja ottaa vaikka lainaksi. Harvoin on olemassa kaikille sopivaa vaihtoehtoa, minkä vuoksi kannattaa miettiä ja kokeilla ennen ostopäätöksen tekemistä. Vaatteissa tärkeintä on mukavuus ja se, että materiaalit suosivat ulkoilua. Merkillä ei ole mitään väliä.

Minä haaveilen nyt aktiivisesti vielä yhdestä telttayöstä tälle vuodelle, mutta kalenteria katsoessa näyttää jäävän haaveeksi. Vapaita viikonloppuja vain on niin vähän. Nyt minulla on kuitenkin jo olo, että osaan pakata sellaiset tavarat, joilla pärjään ja saatan jopa nauttiakin olostani. Kokeilemista se on vaatinut, mutta kyllä tällainen vanha kettukin pystyy vielä oppimaan telttailijaksi.

Pyhä-Luosto

You Might Also Like...

2 Comments

  • Reply
    Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
    31 elokuun, 2023 at 4:08 pm

    Teltassa ei itse oikein tule nukuttua. Nyt aikuisiällä armeijan jälkeen näitä on ollut ihan muutama poikkeus. Näin asia tulee varmasti jatkossakin olemaan, vaikka sinällään teltassa nukkumisessa ei mitään vikaa olekaan. Itselle mieluisempaa on kuitenkin patikoida kevyemmillä kantamuksilla enemmän ja mennä päivittäin sisätiloihin nukkumaan.

    • Reply
      Katja / Lähtöselvitetty
      11 syyskuun, 2023 at 4:05 am

      Näin minäkin tein ennen, että kömmin onnellisena sänkyyn lakanoiden väliin patikointipäivän jälkeen. Nyt olen kuitenkin alkanut nauttia myös noista telttaöistä – niissä on jotain maagista. En edelleenkään ole vaeltaja, joka etenisi ison rinkan kanssa, vaan mieluummin jätän tavarat autoon tai yöpymispaikalle odottamaan siksi aikaa, kun patikoin. Nukkuminen teltassa on myös helpottunut huomattavasti, kun olen alkanut kiinnittää huomiota noihin oleellisiin varusteisiin eli lähinnä makuualustaan.

Leave a Reply