Minä olen Katja, alle nelikymppinen perheenäiti ja matkaaja. Jatkuvan kaukokaipuun olen oppinut jo lapsuudenkodissa. En kuitenkaan halunnut jäädä kaipuun vangiksi, joten olin jo varhain pakotettu etsimään keinoja sen lääkitsemiseksi.
Matkaseuranani ovat mies ja kolme tyttöä, aika usein myös eläkeikäiset mummo ja vaari. Matkailumme onkin todellista kolmen sukupolven matkailua. Matkakokemuksia leimaa aina se, etteivät valmiit ratkaisut toimi, vaan olemme aina se “big party”. Takseja tarvitaan aina vähintään kaksi, ja halpis-bungalowien hintaan täytyy aina lisätä kalliita lisävuoteita.
Matkailutyyliämme voisi kutsua “hieman kalliimmaksi self-madeksi”. Miehen nuoruusvuosien interrail-kokemukset ovat aiheuttaneet sen, että hän ei halua hostellien kerrossängyissä nukkua. Vauva ei myöskään ole kovin kätevä mopon selässä, eivätkä eläkeläiset enää halua kiipeillä heiluvasta veneestä toiseen. Toisaalta valmismatkoista emme ole tähän asti löytäneet sitä, mitä olemme halunneet, ainakaan sopivaan hintaan. Tähän asti minä olenkin toiminut matkanjärjestäjänämme.
Matkailustamme 90 % tapahtuu kotona ja 10 % varsinaisesti kohteessa. Poistumme Suomesta noin kaksi kertaa vuodessa. Tästä syystä tekstitkin käsittelevät paljon matkojen suunnittelua ja niiden muistelemista, sekä yleisempää pohdintaa matkustamisesta. Pääpaino on myös selkeämmin tekstissä kuin kuvissa. Yritän pitää punaisena lankana myös matkailun vastuullisuutta: sitä, mitä olen vuosien ja lukuisien matkojen aikana oppinut erilaisista tavoista matkustaa ja siitä, mitä matkailu kohdemaalle tarkoittaa.