24 unelmaa vuodelle 2024

Unelmat on tehty toteutettaviksi – vai onko? Mitä sitten, jos ne jäävät toteuttamatta – onko täysin epäonnistunut? Voiko elää täyttä elämää ilman, että toteuttaa niitä ääneen lausuttuja unelmia?

Ihmisen on tärkeää unelmoida, mutta unelmien kanssa täytyy olla varovainen. Pienet unelmat tuovat toivoa arkeen, mutta tutkitusti liian suuret unelmat voivat vain lisätä pahoinvointia. Unelmien pitäisi siis olla tarpeeksi pieniä ja konkreettisia, jotta niiden toteuttaminen on edes jollain tavalla mahdollista. Liian suuri unelma, joka jää väistämättä toteutumatta, saattaa vain saada aikaan tunteen täydellisestä epäonnistumisesta.

Unelmointi on ollut minulle aina vaikeaa, koska minulla on ollut vahva taipumus alkaa väkisin toteuttaa niitä. Ja koska unelmat kääntyvät helposti tavoitteiksi, en uskalla unelmoida tarpeeksi isosti, koska jo unelmointivaiheessa alan miettiä niiden toteutuskelpoisuutta. Valitsen siis unelmia, jotka tiedän pystyväni toteuttaa jo lähitulevaisuudessa.

Vuosi sitten jätin unelmoinnin kokonaan väliin ja kirjasin tänne blogiin 23 tavoitetta. Loppuvuodesta vilkaisin asettamiani tavoitteita, joista olin saanut toteutettua löyhästi tulkittuna ehkä neljä tai viisi, jotka nekin ovat niitä itsestään selvimpiä. Yhtään todella rohkeaa tavoitetta en saanut toteutettua. Jotta olo ei olisi niin epäonnistunut, tein tuolloin itselleni helpon seitsemän kohdan tavoitelistan loppuvuodelle. Arvatkaa, kuinka monta toteutin? No en oikeastaan yhtään. Eli pieleen meni sekin.

Nyt ajattelin ottaa noista seitsemästä tavoitteesta viimeisen kohdan ”olen itselleni armollinen” ja listata ensi vuodelle pelkkiä unelmia. Osa vähän pienempiä ja osa vähän isompia, mutta kaikki yhtä valmiita jäämään toteuttamatta. Kunhan tässä lämpimikseni unelmoin. Vuonna 2024 siis unelmoin seuraavista asioista:

1. Valmiista remontista

Tietysti toivon kovasti, että tämä unelma oikeasti toteutuisi. Remontti on nyt kestänyt syyskuusta asti, ja tavaroiden pakkaaminen alkoi oikeasti jo ennen kesälomaa. Hiljalleen alkaa näkyä valoa tunnelin päässä, mutta toinen kysymys on se, onko kaikki yksityiskohdat oikeasti korjattu loppuvuoteen mennessä, ja olenko muka saanut kaikki pahvilaatikot purettua. Olisihan se ihanaa, jos pääsisi jo kohta elämään normaalia elämää ja laittamaan mattoja lattioille ja robotti-imurin pyörimään ympyrää.

2. Lisätuloista tai pienemmistä menoista

Tämä liittyy vahvasti ensimmäiseen kohtaan. Vuosi sitten asetin itselleni tavoitteeksi saattaa talous kuntoon matkoista huolimatta. Matkoja on tullut tehtyä, mutta talous on nyt vielä aika paljon huonommassa kunnossa kuin tuolloin. Suurin syy tähän on remontti, joka on niellyt kaiken. Tiesin remontoinnin olevan kallista, mutta kyllä lopullinen hintalappu on huokailuttanut moneen kertaan. Mutta koska en haluaisi siirtyä pelkälle kaurapuurolinjalle seuraavaksi 15 vuodeksi, niin olisi hienoa keksiä jotain lisätuloja tai vastaavasti keinoja menojen pienentämiseen. Ja ei. Matkailun lopettaminen ei ole vaihtoehto.

3. Suuresta seikkailusta

Ja koska matkailuun käytettävissä olevat varat ovat pienempiä kuin pitkiin pitkiin aikoihin, on otettava käyttöön mielikuvitus. Haaveilenkin suuresta seikkailusta, jossa ei lähdetä liikkeelle unelmien matkakohteen perässä, vaan seikkaillaan niillä resursseilla, joita käytettävissä on. Ehkä tällä tavalla seikkailemalla voi saavuttaa jotain, mihin ei muuten tulisi ajauduttua.

4. Yllättävästä kohteesta

On ihanaa unelmoida matkakohteista ja kaukaisista rannoista, joihin jonain päivänä lähtee. Monta tällaista unelmaa olenkin vuosien varrella toteuttanut, minkä vuoksi unelmoin nyt aina vain suuremmista asioista. Vastapainoksi tälle unelmoinkin nyt löytäväni itseni jostain täysin yllättävästä kohteesta, jota en ole tullut edes ajatelleeksi. Uudet ja yllättävät elämykset voivat korvata suuret puitteet ja pitkät matka-ajat.

5. Roadtripistä kesäisessä Suomessa

Ylös kirjoitettuna tuntuu maailman pienimmältä haaveelta, jonka toteuttamisen ei pitäisi olla mikään ongelma. Tämä unelma on kuitenkin kytenyt pitkään, eikä sille koskaan tunnu olevan sopiva aika. Lähimmäksi olen päässyt kesällä 2021, kun ajelimme Outin ja Hannelin kanssa Sallaan Pilvin luokse. Toisen roadtripin tein itäisessä Lapissa saman vuoden keväänä. Pienempiä automatkoja olen tehnyt myös lasten kanssa, mutta he eivät oikeasti autoilusta välitä, minkä vuoksi en ole aikoihin jaksanut yrittääkään. Ehkä tänä vuonna olisi taas roadtripin aika. Nyt haaveilen hyvin suunnitellun matkareitin ja varattujen majoitusten sijaan jonkinlaisesta spontaaniudesta, joka kuljettaisi eteenpäin ilman tarkkaa suunnitelmaa.

6. Telttayöstä perheen kanssa

Toinen haave, joka tuntuu maailman helpoimmalta, mutta on oikeasti todella vaikea toteuttaa. Aina on kalenterissa jotain muuta tai on liian kylmä tai liian kuuma. Tai sitten teltta ja makuupussit ovat eri kaupungissa kuin me. Tekosyitä löytyy miljoonia.

7. Mökkisaunasta

Tämä on unelma, jonka toteutan lukuisia kertoja joka vuosi, mutta silti se tulee aina mieleeni, kun mietin, mistä haaveilen. Haaveilen aina vain uudelleen siitä tunteesta, kun tulen mökkisaunamme portaille hetkeksi vilvoittelemaan. Koira yrittää nuolla hikeä pois iholta ja hyttyset alkavat hyökkäillä houkuttelevan tuoksun perässä. Katselen koivujen läpi järvelle. Täydellisimmillään tässä unelmassa lapset ovat rannassa uimassa ja seuraan heidän polskimistaan portailta. Parasta tässä haaveessa on se, että se toteutuu kerta toisensa jälkeen.

8. Valmiista mökkivessasta

Tämä on ikuisuusprojekti, jonka olen laittanut tavoitelistalleni ennenkin. Nyt en ota siitä tavoitetta, vaan tyydyn haaveilemaan siitä, että se jonain päivänä valmistuisi. Olemme sen kanssa täysin oikealla tiellä, mutta toisaalta olen oppinut, että elämässä tapahtuu kaikenlaisia yllättäviä asioita, jotka saattavat estää tällaisten tavoitteiden toteutumisen. Siksi tämä pysyköön haaveena, joka toivottavasti lähitulevaisuudessa toteutuu.

9. Riehakkaista juhlista

En ole oikeasti juhlinut mitään pitkiin aikoihin. Pyöreät vuodet ja muut ovat lipuneet ohi ilman sen suurempia rientoja. Eihän nyt mun takia mitään tartte. Haaveilen, että tästä tulisi riehakkaiden juhlien vuosi. Eikä todellakaan minkään kättelyjuhlien tai virallisten protokollien, vaan vapaiden ja vauhdikkaiden juhlien, joissa ystävät ja tutut tanssivat isona joukkona aamuun asti.

10. Ihanista hetkistä ystävien kanssa

Olen tässä taas alkuvuoden kunniaksi yrittänyt sopia erinäisten ystävien kanssa yhteisiä tapaamisia. Vaikka meillä monilla ne pahimmat ruuhkavuodet alkavat olla jo hellittämään päin, silti yhteisen ajan löytyminen tuntuu olevan lähellä mahdotonta. Haaveilenkin siitä, että pääsisin ilman hirvittävää työtä ja tuskaa tapaamaan ystäviäni ja istumaan heidän kanssaan vaikka kuinka vapaamuotoisesti samaan tilaan, joka kohta täyttyisi naurusta ja kiljahduksista. Olen yrittänyt parhaani mukaan olla aloitteellinen näiden kanssa, mutta pahoittelut siitä, etteivät minunkaan resurssini ole nyt riittäneet.

11. Lavatansseista

Olisipa ihanaa laittaa päälle kukkamekko (tai joku vähän sinne päin oleva) ja lähteä kesäiltana lavatansseihin. Sillä ei ole mitään väliä, kuka siellä soittaa, mutta voisi mennä tanssilattialle ja esittää osaavansa edelleen valssin tai humpan askeleet. Tai sitten vain voisi nojailla siihen toiseen ja nauttia kesäillasta.

12. Vähintään 24 kirjasta

Tämän tavoitteen olen ottanut mukaan jo kahtena edellisenäkin vuonna ja haaveilen tästä myös vuodelle 2024. Kirjojen määrä tosin kasvaa aina vuosiluvun kasvaessa, mutta yritän koko ajan pyrkiä isompaan määrään. Vuonna 2023 tosin ehdin lukea yhteensä 30 kirjaa, joten uskon 24 kirjan tulevan täyteen tänä vuonna. Lukeminen on minulle rakas harrastus ja paras tapa tyhjentää pää niin kiireisen päivän päätteeksi kuin keskellä yötä, kun uni uhkaa paeta huolien tieltä. Haluan antaa aikaa ja tilaa tälle harrastukselle, koska uskon sen tekevän minun mielelleni todella hyvää.

13. Maalaamisesta, pianonsoitosta ja liikkumisesta

Nämä ovat ikuisuushaaveet, jotka haluan sanoa ääneen. Tai ainakin kirjoittaa tänne ylös. En ole koskaan harrastanut mitään näistä, mutta välineet kaikkeen ovat olemassa. Nyt haluaisinkin löytää aikaa ja inspiraatiota kokeilla näitä kaikkia. Kaikki näistä täytyy aloittaa hiljalleen, mutta haaveenani on jonain päivänä saada seinälle itse maalaamani taulu, soittaa pianolla oikeasti joku kappale, ja löytää joku liikuntaharrastus, josta oikeasti innostuisin.

14. Junamatkasta

Viime vuonna otin tavoitteeksi junamatkailun jossain uudessa maassa. Tämä(kin) tavoite jäi saavuttamatta, mutta haave junamatkasta jäi silti kytemään. Haaveilin vuosia Trans-Siperian junamatkasta, mutta sattuneesta syystä tämän haaveen olen jo kuopannut. Sen sijaan olen pienentänyt haavetta, eikä tavoitteena enää siinnä edes mikään interrail, vaan minulle riittäisivät ihan tavalliset junamatkat uudessa ympäristössä. Olen nauttinut valtavasti junamatkoista, joiden aikana olen voinut ihailla ikkunasta vietnamilaisia riisipeltoja tai italialaisia oliiviviljelmiä, ja tällaisia matkoja haluaisin lisää. Pieniä tai suuria.

15. Valtavasta museosta

Olen käynyt Pietarin Eremitaasissa, Madridin Pradossa ja New Yorkin MoMassa, sekä lukemattomissa muissa suurissa museoissa. Viimeksi kävin MoMassa viime keväänä ja oli ihanaa kierrellä huoneissa, kun seuralainen oli kasvanut vilkkaasta 2-vuotiaasta rauhalliseksi 15-vuotiaaksi. Nyt haaveilen seuraavista isoista museoista: haluaisin jonkun uuden museon, jonka huoneissa vaeltaa ilman kiirettä ja painetta. Ehkä se voisi olla Louvre Pariisissa tai Picasso-museo Barcelonassa. Onko muita suosituksia?

16. Tiktok-videoista

Latasin Tiktokin ehkä vuosi sitten ja olen ihan koukussa siihen. Yllättäen en ole koukussa matkailusisältöihin tai meikkivinkkeihin (okei, tämä ei ehkä yllätä), vaan seuraan sieltä eniten erilaisia asiantuntijoita kuten Lääkäri-Attea ja Terapeutti-Villeä, sekä hyvinvointivalmentajia ja koulukuraattoreita. Nämä kaikki puhuvat videoilla aiheista, jotka ovat juuri nyt lähellä minua. Nämä myös ovat minulle todiste siitä, ettei Tiktok ole enää vain pinnallisuuden väline, vaan näillä lyhyillä videoilla voi olla painavaakin sanottavaa. Minä haaveilen siitä, että oppisin tekemään itsekin Tiktok-videoita. Toki jotain hyvin yksinkertaisia osaankin, mutta haluaisin oppia enemmän. Ja sellaisia videoita, joita haluaisin itsekin katsoa. Huonoina päivinä muuten parasta mielenterveydelle on katsoa videoita lemmikkieläimistä, jotka tekevät hassuja asioita. Kissavideot kunniaan!

17. Puvustosta

Luin tämän käsitteen Instagramista ehkä @planetaarinenvaatekaappi -tililtä. Ajatuksena on, että ihmisellä on kotona tarkkaan rakennettu puvusto, josta hän voi ottaa asuja tarpeen mukaan. Tämä ajatus alkoi houkutella minua suuresti, sillä olen loputtoman kyllästynyt vaatekaappia täyttäviin yksittäisiin vaatekappaleisiin ja tuskaan turhien vaatteiden poisheittämisestä. Minun puvustostani löytyisi ainakin täydellinen retkiasu sekä itse neulotut villavaatteet, joita voisi yhdistellä pakkasasteiden mukaan. Toki sieltä löytyisi myös se virallinen ranta-asu, jonka pakkaisin mukaan vain rantalomille.

18. Enemmästä itsekkyydestä

Tähän sain jopa kehotuksen kotoa: nyt olisi kuulemma hyvä aika ryhtyä harjoittelemaan itsekkyyttä. Myönnän, että minulla on taipumuksena ajatella ensisijaisesti muita. Tätä teen työn puolesta ja tätä teen ehdottomasti vapaa-ajalla. Minun on helppo lähteä mukaan auttamaan muita. Tänä vuonna haaveilen siitä, että osaisin ottaa vähän useammin huomioon oman olotilani ja oman jaksamiseni. Tiedän kyllä jo, että maailma pyörii radallaan ilman minuakin, mutta käytännössä sitä on vaikea toteuttaa. Ja onhan siitä myös tutkimustuloksia, että esimerkiksi vapaaehtoistyö tekee hyvää tekijän mielenterveydelle. Ehkä nyt voisin kuitenkin olla itseni kanssa tiukka ja kuunnella tarkemmin sitä, mitä juuri minä tarvitsen ja haluan. Ehkä sitä kautta saisin resursseja näihin muihin tämän listan kohtiin.

19. Omasta kirjasta

Nuoresta asti olen halunnut kirjoittaa kirjan. Olen jopa opiskellut kirjoittamista aina maisteritutkintoon asti. Jossain vaiheessa kuitenkin totesin, että kirja on minulle aivan pitkä muoto, ja enemmän nautin tällaisesta blogitekstin pituisesta tekstistä. Nyt olen kuitenkin lukenut monia hyviä kirjoja, jotka ovat saaneet minut ajattelemaan tätä näkemystä uudestaan: ehkä minä kuitenkin voisin kirjoittaa kirjan. En vielä tiedä mistä aiheesta tai milloin, mutta pidän kuitenkin unelmaa yllä.

20. Uusista kokemuksista

Olen aina ajatellut olevani kokeileva luonne ja minut on helppo houkutella kokeilemaan uusia asioita. Viime vuosina tämä kokeilunhalu on kuitenkin vähän hävinnyt, kun kiivas elämänrytmi on vienyt voimat. Ja kun voimat ovat vähissä, seikkailunhalu ei ole päällimmäisenä mielessä. Haluaisin kuitenkin saada tätä kokeilunhalua takaisin: heittäytyä taas asioihin, joita en ole koskaan ennen tehnyt. Elämä ei kuitenkaan ole niin vakavaa, etteikö kannattaisi heittäytyä tuntemattomaan.

21. Vaelluksesta

Olen retkeillyt jo aika paljon, mutta toistaiseksi olen siirtynyt leiripaikoille aina suhteellisen helposti parkkipaikalta. Tällöin tavaroiden pakkaamisen kanssa ei ole niin tarkkaa, vaan kasseja jaksaa kantaa mukana useammankin. Minua houkuttelisikin se, että joutuisin kantamaan varusteitani rinkassa edes parin päivän ajan. Tällöin olisi pakko miettiä, mitä pakkaa mukaan ja mikä on oikeasti tärkeää.

22. Retriitistä

Sain tähän inspiraation Cocoa etsimässä -blogin Arnalta, joka jollain pressilounaalla viime syksynä mainitsi varanneensa itselleen retriitin kaukaa kodista. Aloin makustella ajatusta. En ole koskaan ollut yksinmatkustaja, ja alan jutella hotellihuoneen seinille jo ensimmäisenä päivänä. Retriitissä kuitenkin houkuttelee ajatus päämäärästä ja tarkoituksesta. Harvoin retriitille lähdetään vain lepäilemään tai katselemaan nähtävyyksiä, vaan yleensä siellä luetaan, kirjoitetaan, meditoidaan, joogataan tai neulotaan. Minä lähtisin mielelläni tekemään vaikka näitä kaikkia, mutta en tiedä, mistä aloittaisin. Ehkä aloitan vain haaveilemalla retriitistä.

23. Levosta ja mielenrauhasta

Olen uskaltanut sanoa tämän ääneen jo moneen kertaan: vuosi 2023 vei voimat aika totaalisesti. Vuoteen mahtui niin monta muutosta ja maailman mullistusta, että loppuvuodesta voimat alkoivat olla loppuun käytetty. Joulun aika on palauttanut niitä vähän, mutta tunnistan edelleen olevani tietyllä tavalla kuilun reunalla: lipeämiseen ei tarvita kovin suurta tönäisyä. Siksi haaveilenkin tulevaisuudelle lepoa ja mielenrauhaa, jotka palauttaisivat edes jollain tasolla vanhan toimintakyvyn. Ei minun ihan entiseen tarvitse enää pystyä, mutta jos vaikka vähän jaksaisi taas innostua asioista.

24. Rohkeudesta

Tämä haave liittyy vahvasti edelliseen. Levon ja mielenrauhan saavuttaminen vaatii minulta ehdottomasti rohkeutta. Rohkeutta tehdä omia valintoja ja rohkeutta sanoa ei. Rohkeutta muistaa, että myös kivat asiat rasittavat, mutta toisaalta rohkeutta ottaa aikaa niille asioille, joista nautin. Rohkeutta olla itsekäs ja rohkeutta antaa aikaa ihmisille, jotka antavat minulle jotain. Minäkin voin välillä olla vastaanottava osapuoli.

Kävin viime syksynä vetämässä työpajan, jossa askartelimme omat unelmakarttamme. Työpajan kohderyhmänä olivat mielenterveyskuntoutujat, joille osalle omien unelmien tunnistaminen oli todella haastavaa. Minä olin tehnyt unelmakartan aiemminkin, mutta päätin keskustelun lomassa askarrella myös omaa, ja huomasin muutoksen edelliseen. Monet unelmat (kuten palmurannat ja lankakerät) löytyivät jo edellisestäkin unelmakartasta, mutta tästä uudesta pystyin hyvin lukemaan tämän hetken elämäntilanteen. Juuri nyt kaipaan rauhaa ja oman mielen hyvinvointia, joka sitten heijastelee myös ympärilläni oleviin. Suosittelen unelmakartan tekemistä jokaiselle. Vaikka kuvittelisikin tietävänsä tasan mistä unelmoi, niiden näkeminen visuaalisessa muodossa voi auttaa hahmottamaan sen, mitkä niistä oikeasti ovat tärkeimpiä, ja mihin kannattaa seuraavaksi panostaa.

Tässä olivat minun haaveeni tälle vuodelle. Olen aivan varma, että suurin niistä ei toteudu, eikä niiden ole tarkoituskaan toteutua. Tässä vaiheessa elämää minun on tärkeintä havainnoida se, mistä olen tulossa ja mitä tarvitsen juuri nyt. On inspiroivaa ajatella sitä, missä voin vielä jonain päivänä olla, mutta juuri nyt minulla ei ole sinne kiire.

Ihanaa vuotta 2024 teille kaikille!