Tuntemieni ahkerien matkailijoiden piirissä on hyvin vähän innokkaita kesämökkeilijöitä. Toki monet nauttivat Suomen kesästä ja viettävät mielellään aikaa kesämökillä, mutta harvat reissaajat ovat valinneet säännöllistä kesämökkeilyä – saatikka sellaisen omistamista.
Minä muodostan tässä joukossa selvästi poikkeuksen, sillä olen jo kuuden vuoden ajan ollut onnellinen kesämökin omistaja. Vietän mökillämme lähes täysin kesät, sekä lisäksi suurimman osan kevään ja syksyn viikonlopuista. Kesän lähestyessä muutun metsäläiseksi, jonka on hyvin vaikea liikkua enää normaalien ihmisten seassa – ja huomaan saman tapahtuvan lapsillekin.
Selkein syy matkustelijoiden ja mökkeilijöiden eriytymiseen on varmasti molempien kallis hintalappu. Harvalla liikenee aikaa ja rahaa molempiin. Kun me ostimme kesämökkimme, olin minäkin valmis sanomaan hyvästit matkailulle. Kävi kuitenkin niin, ettei matkailu loppunut mihinkään, vaan jopa kiihtyi entisestään. Löysimme tarpeeksi muita säästökohteita, että pystyimme pitämään nämä kaksi tärkeää elementtiä mukana.
Kun olen nyt vuosia rinnakkain matkustanut ja kesämökkeillyt, olen alkanut nähdä näissä kahdessa harrastuksessa paljon yhtäläisyyksiä. Erityisesti kauemmas suuntautuneet budjettilomat muistuttavat monissa asioissa mökkeilyä Suomen kesässä. On alkanut vaikuttaa siltä, että mökkeily, jos mikä, valmistaa niin lapsia kuin aikuisiakin matkailun vaatimuksiin.
Vessaan on pitkä matka
Matkoilla olen tottunut siihen, että vessassa kannattaa käydä aina, kun siihen on mahdollisuus. Majoituksen suhteen emme ole enää pitkiin aikoihin tinkineet siitä, että huoneesta löytyisi oma vessa. Silti matkan varrella tulee käyttäneeksi kaikenlaisia yleisiä käymälöitä ja reikiä lattiassa, eikä hädän tullen juuri voi kääntyä poiskaan.
Mökillä vessa on alarinteessä vähän matkan päässä päämökistä. Sinne täytyy tallustaa säässä kuin säässä, heti ensimmäisenä aamulla ja aina viimeisenä illalla. Vaikka kolmesta lapsesta vasta kaksi käy vessassa, tulee sinne kuljettua todella monta kertaa päivässä. Vessassa myös on usein pimeää ja kylmää, vaikka sen sisustukseen olemmekin panostaneet.
Matkoilla meidän perheemme ei vessojen suhteen ihan vähästä säikähdäkään. Kyykkimään emme ole tottuneet, mutta kaikenlaiset kylmät kopit toimivat ihan mainiosti. Hajuista emme myöskään ole kovin tarkkoja. Sehän on ihan kuin mökillä.
Vähillä vaatteilla pärjää ja koko reissun voi mennä yksillä kengillä
Keväisin raahaan mökille aina kassikaupalla vaatteita. Itselleni otan sellaisia vaatekappaleita, joita ei muuten tule koskaan käytettyä. Lapsille otan varmuuden vuoksi vähän kaikenlaista, ja vielä vähän lisää päälle. Silti kaikki käyttävät aina niitä muutamaa vaatekappaletta, joita en olisi vielä keväällä mitenkään kuvitellut suosikeiksi.
Myös matkalle tulee aina pakattua vähän liikaa. Minun matkavaatteeni ovat sellaisia, joissa on vaikea kuvitella itseään Kallion kaduilla – rantabulevardeilla ne sen sijaan toimivat mainiosti. Lapsille pakkaan yleensä liikaa, mutta aina myös jotain oleellista puuttuu eli kai se on tasapeli.
Vaikka tavaroiden karsiminen olisi useimmiten ihan mahdollista, ei koskaan kannata ottaa niin suurta riskiä, että jättäisi lämpökalsarit kotiin. Tämä pätee niin mökkeilyyn kuin matkusteluunkin. Suomen kesässä saattaa milloin vain tulla ilta, jolloin ilman lämpökalsareita ei voi astua ovesta ulos – saati sitten käydä nukkumaan. Myös matkoilla lämpötilat saattavat yllättää, sillä lämpimissäkin maissa illat ja yöt saattavat olla yllättävän viileitä. Olenkin jo kauan sitten sijoittanut laadukkaisiin lämpökalsareihin, jotka saa pakattua helposti mukaan laukkuun kuin laukkuun.
Matkoilta olen omaksunut mökkeilyyn (vai onko se toisinpäin) myös tavan kulkea samoilla kengillä koko ajan. Erityisesti kaukomatkoilla minulla on yleensä ne yhdet varvastossut, jotka palvelevat läpi matkan. Mökillä käytin viime kesänä Thaimaasta tuomiani varvastossuja, ja ne toimivat mainiosti myös sateisessa Suomen kesässä, jossa varpaat kastuvat muutenkin koko ajan. Työkenkinä ne eivät tietenkään ole turvallisimmasta päästä, mutta helppo ne oli heittää pois jaloista. Tänä kesänä olen hajottanut jo kahdet varvastossut, joten loppukesän kengiksi valikoituivat rantakengät, jotka ovat säilyneet vanhempieni varastossa pari vuosikymmentä. Kätevät ja mukavat, mutta lasten mielestä erityisen rumat.
Veneeseen on päästävä sen keinuessakin
Omalla mökillämme harrastamme suhteellisen vähän veneilyä, mutta appiukon mökki sijaitsee Saimaan saaressa. Sinne kuljetaan pienellä perämoottoriveneellä, joka aina mennen tullen lastataan ääriään myöten täyteen tavaraa ja ihmisiä. Kerran jos toisenkin on vesisade yllättänyt kesken venematkan, jolloin joko on äkkiä peitetty kaikki jätesäkeillä tai sitten nostettu märkiä tavaroita veneestä rantaan.
Erityisesti Thaimaassa matkatessa veneilykokemuksesta on ollut hyötyä, siellä kun veneitä käytetään paljon. Pitkähäntäveneisiin usein kahlataan pitkiäkin matkoja ja Bangkokin jokiveneisiin hypätään kyytiin siinä vaiheessa, kun se on jo kaasuttamassa matkoihinsa. Tasapainoaisti kannattaa siis pitää hyvässä kunnossa. Kerran seurasin suomalaisperhettä, joka hyppäsi keskellä vettä heiluvalta lautalta meidän Krabilta Phuketiin matkalla olevaan lauttaamme pieni lapsi sylissä. Kysyin heiltä, kuinka he onnistuivat, eivätkä he oikein tienneet itsekään. Totesivat vain, että niin ne vain kaikki tavaratkin heilahtivat laivasta toiseen usean ihmisen avustamina.
Lämmintä vettä on käytettävä säästeliäästi
Minä pidän pitkistä ja lämpimistä suihkuista, jotka ovat ympäristön kannalta erittäin huono tapa. Monissa majoituksissa ympäri maailmaa olenkin joutunut luopumaan tästä paheestani, sillä joko veden lämpötila tai -paine eivät ole vastanneet totuttua.
Silti olen monesti muistellut niitäkin suihkuja kaihoisasti pestessäni hiuksia kesämökillä. Saunassamme on perinteinen kantovesi ja kuuma vesi lämmitetään kiukaan säiliössä. Kun olen ensin tehnyt erilämpöiset huuhteluvedet kaikille kolmelle lapselle ja sen jälkeen ison ämpärillisen itselleni, olen kaivannut syvästi jotain helpompaa systeemiä. Minulla on puoleen selkään asti ulottuvat hiukset, joiden peseminen vaatii vähintään sen ämpärillisen vettä, koska milloinkaan en halua joutua tilanteeseen, jossa minun pitäisi ryhtyä sekoittamaan lisää vettä saippuat silmissä.
Hyvä puoli on se, että ympäristö kiittää siitä yhdestä ämpärillisestä.
Parasta on vain tuijottaa kohti taivaanrantaa
Jos elämä on kesämökillä hankalaa kaikkine pitkine vessamatkoineen ja käsitiskeineen, ja matkakohteessa majoituksen taso yllättää tai sadekausi kastelee kaikki varusteet mennen tullen, tulee kuitenkin se hetki, kun istahtaa saunan- tai merenraikkaana rantaviivaan ja suuntaa katseen kaukaisuuteen. Meren rannalla horisontti on jossain kaukana, kun taas mökillä vastaranta luksusmökkeineen on paljon lähempänä, mutta silti siinä välissä välkehtii vesi, joka jatkaa omaa liikettään päivästä toiseen. Toki veden tilalla voi olla vaikka loppumaton rivi pilvenpiirtäjiä tai ikuisesti jatkuva metsä, josta kantautuu lintujen ääniä, mutta tärkeintä on näkymä, joka edessä avautuu.
Tuo näkymä rauhoittaa ja vie pois kaiken sen hankaluuden, joka molempiin elämäntapoihin liittyy. Päivän päätteeksi on yleensä aina onnellinen siitä, että on lähtenyt liikkeelle, ja saapunut juuri tähän paikkaan. Ja saa katsella juuri sitä maisemaa juuri sillä hetkellä – eikä haluaisi olla missään muualla.
No Comments