Retkellä Suomi

Paluu Repovedelle

Mitä perheenäidit tekevät, kun pääsevät vihdoin tapaamaan toisiaan ilman lapsia? Lähtevät metsään paistamaan makkaraa.

Kävin viime kesänä ensimmäistä kertaa patikoimassa Repoveden kansallispuistossa. Tuolloin matkassa olivat niin lapset kuin isovanhemmatkin ja vastassa heinäkuun lämpimin päivä. Kaiken lisäksi Ketunlenkin lossi oli rikki ja jouduimme muuttamaan suunnitelmiamme lennossa.

Repovesi

Viime viikonloppuna palasin samalle reitille neljän parhaan ystäväni kanssa. Nämä neljä ovat olleet ystäviäni peruskoulusta lähtien, mutta ehdimme tavata luvattoman harvoin. Meistä viidestä neljällä on lapsia, kolmella on talo ja yhdellä pakkomielle matkustaa ympäri maailmaa. Aikaa tapaamiseen jää siis aina liian vähän. Silti harvatkin tapaamisemme ovat aina yhtä ratkiriemukkaita! Me, jos ketkä, tunnemme toistemme noloimmat tempaukset sekä hurjimmat seikkailut.

Tällä kerralla meitä oli vastassa lokakuisen viileä Repovesi. Osa ryhmästä oli valmis jättämään retken väliin ja jäämään suoraan sohvannurkkaan vaihtamaan kuulumisia, mutta kieltämättä Ketunlenkki oli oivallisempi paikka kertoa viimeisten kuukausien kuulumiset. Ensimmäiset kyyneleetkin tirautettiin jo lenkin varrella.

Repovesi

Noudatimme taas aiemmin saamaani vinkkiä kiertää lenkkiä vastapäivään. Lapinsalmen parkkipaikalta lähtiessä ensimmäisiltä opasteilta käännytäänkin oikealle kohti lossia. Kesällä tämä osoittautui kullanarvoiseksi ohjeeksi, sillä saimme heti havaita lossin olevan rikki. Monet muut vaelsivat lähes viiden kilometrin lenkin vain löytääkseen rikkinäisen lossin, jolloin muita vaihtoehtoja ei ollut kuin vaeltaa sama reitti takaisin. Mitään opasteita ei matkalla silloin näkynyt.

Tällä kerralla lossi toimi mainiosti. Väkeä oli liikkeellä sen verran paljon, että molemmissa päissä oli seuraavat matkustajat odottamassa lossia. Mikäpä olikaan mukavampaa kuin osoittaa omat voimansa nykiessään lossia vastarannalle yleisön seuratessa toimintaa silmä tarkkana.

Repovesi

Evästauon pidimme taas Kapiaveden nuotiopaikalla viime kesän tapaan. Tällä kerralla emme törmänneet telttailijoihin, mutta makkaran paistajia oli taas paljon liikkeellä. Erityisen paljon liikkeellä oli koiria, jotka tekivät tuttavuutta keskenään vaihtelevalla menestyksellä.

Repovesi

Parasta Ketunlenkin kiertämisessä tähän suuntaan oli se, ettei Katajavuorelle tarvinnut kiivetä kaikkia yli kahtasataa porrasta, vaan sinne sai vaeltaa loivempaa metsäpolkua pitkin. Ja näkymät olivat silti aivan yhtä upeat! Alaspäin portaat olikin paljon helpompi kavuta – vai olisiko tunne johtunut siitä, että aivan portaiden alapäässä vastaan tuli kaksi pyöräilijää, jotka nappasivat pyörät olkapäille ja lähtivät kantamaan niitä ylös noita portaita, jotka minä kesällä jaksoin hädin tuskin kiivetä ylös. Toinen pyöräilijöistä naureskeli aikovansa laskea portaat sitten pyörällä alas. Sitä, oliko kyseessä vitsi vai ei, emme jääneet seuraamaan.

Repovesi

Lenkin viimeinen koitos olikin sitten Lapinsalmen riippusilta. Yksi seurueemme jäsenistä jännitti koko matkan ajan, uskaltaako ylittää siltaa. Hänen pelkonsa jäi kuitenkin nopeasti toiseksi, kun kohtasimme sillan lähtöpäässä tytön, joka yritti epätoivoisesti saada koiraansa astumaan sillalle. Koiraraukka pelkäsi niin paljon, ettei suostunut ottamaan askeltakaan. Tähän pelkoon saattoi olla syynä myös omistajan oma pelkotila, joka väistämättä heijastui myös koiraan. Hetken mietittyämme vaihtoehtoja ratkaisimme asian niin, että yksi ystävistäni nappasi koiran syliinsä ja lähti kantamaan tätä sillan yli toisen ystäväni pitäessä samalla kiinni koiran talutushihnasta. Tämä varokeino otettiin käyttöön siitä syystä, jos koira menisi paniikkiin keskellä siltaa, eikä ystäväni saisi pideltyä tätä. Koiraa kantavan seurueen perään lähti sitten koiran omistaja, ja hänen huokailujensa rinnalla siltaa pelkäävän ystäväni kauhu ei tuntunut enää missään. Hän käveli tyynesti sillan yli.

Repovesi

Meille keskinkertaisen kunnon omaaville perheenäideille Ketunlenkki oli taas juuri sopiva päiväretki. Emme joutuneet tekemään liian suurta urheilusuoritusta, mutta toisaalta saatoimme hyvällä omallatunnolla istahtaa saunan lauteille taputtelemaan toisiamme selkään tervehenkisestä reippailusta. Saunan lauteilla oli myös hyvä jatkaa juttua siitä, mihin Repovedellä jäimme. Puhuttavaa riitti vielä silloinkin, kun ensimmäisten silmät alkoivat jo painua sohvannurkassa kiinni.

You Might Also Like...

No Comments

  • Reply
    Teija / Lähdetään Taas
    lokakuu 29, 2016 at 1:33 pm

    Kuulostaa ihanalta ystävien tapaamiselta! Ystäviä ehdin itsekin nähdä ihan liian harvoin. Tuollaisia hetkiä osaa kyllä arvostaa.

    • Reply
      lahtoselvitetty
      lokakuu 30, 2016 at 12:09 pm

      Sitä se oli! Me nähdään hädin tuskin kerran vuodessa, mutta silloin on aina sitäkin hauskempaa. Ja ensimmäistä kertaa otettiin ohjelmaksi tällainen tervehenkinen reippailu.

  • Reply
    Laura R. / RIMMA + LAURA
    lokakuu 30, 2016 at 8:57 pm

    Hauskaa miten meillä osui askelmerkit yhteen kaksi kertaa tänä vuonna Repoveden suhteen! Tosin ekalla kerralla te taisitte käydä vähän ennen meitä, kun se lossi oli korjattu jo silloin kun me pääsimme sinne asti. Ihana ystävysten retki! Niitä ei tosiaan hektisessä perhearjessa ole varmasti yhtään liikaa.

    • Reply
      lahtoselvitetty
      lokakuu 31, 2016 at 8:17 am

      Todellakin! Olen muutenkin huomannut, että Repovesi on ollut monen kohteena tässä viime aikoina. Hauskaa, että itsekin vihdoin sain aikaiseksi mennä sinne – vieläpä kaksi kertaa tämän vuoden puolella. Ja tosiaan ystävien tapaaminen on aina mahtavaa, vaikkei sitä ehtisi tekemään tarpeeksi usein eikä tarpeeksi kauan. Täytyy olla iloinen niistä lyhyistäkin hetkistä!

      • Reply
        Maikki
        marraskuu 2, 2016 at 2:13 pm

        Kiitos Katja, ihana juttu! Oli kyllä ihan huippu viikonloppu, vähän vaan turhan lyhyt.. Niin kuin aina hyvien ystävien seurassa! Repovesi oli upea paikka. Ja korkeanpaikankammokin tuli selätettyä.. Ehdottomasti otetaan uusiksi!

        • Reply
          lahtoselvitetty
          marraskuu 3, 2016 at 9:12 pm

          Oli kivaa! Ehkä meidän täytyy seuraavan kerran uskaltautua jopa yöpymään metsässä. Ei lopu aika kesken.

  • Reply
    Heidi / Maailman äärellä
    marraskuu 5, 2016 at 6:53 pm

    Aivan ihanan kuulonen metsäpäivä ja ystävien tapaaminen. Olin itse viime viikonlopun patikoimassa Kolilla ja teki kyllä niin hyvää – erityisesti sielulle. Repovedellä en ole käynyt vielä koskaan, ehkäpä pitäisi ottaa ensi vuoden ohjelmaan!

    • Reply
      lahtoselvitetty
      marraskuu 7, 2016 at 8:56 pm

      Minäkin pääsin tänä kesänä ensimmäistä kertaa Repovedelle, vaikka vietän kaikki kesät (ja paljon muistakin vuodenajoista) ihan sen naapurissa. On aina hyvä muistuttaa itseään, ettei välttämättä tarvitse siirtyä niin kauas löytääkseen jotain upeaa. Minulta on vastaavasti tuo Koli käymättä – katsotaan josko jo ensi kesänä.

  • Reply
    Kaisa
    marraskuu 6, 2016 at 12:09 am

    Ketunlenkki on mukava päiväretken reitti, jossa on paljon koettavaa matkalla. Tykkään kans! 🙂

    • Reply
      lahtoselvitetty
      marraskuu 7, 2016 at 9:05 pm

      Kyllä! Nyt kun olen kiertänyt Ketunlenkin kahteen kertaan, voisin jopa uskaltautua vähän pidemmälle lenkille. Nälkä kasvaa syödessä!

Leave a Reply