In English Retkellä Suomi

Suomi-kohde numero 67: Kolin kansallismaisema

Harva maisema on inspiroinut suomalaisia taiteilijoita samalla tavalla kuin Koli. Näkymä alas Ukko-Kolilta on ikuistettu moniin Albert Edelfeltin, Eero Järnefeltin, Akseli Gallen-Kallelan ja Pekka Halosen maalauksiin, ja sen laella Suomi-neito taistelee lakikirjasta kaksipäisen kotkan kanssa Eetu Iston maalauksessa Hyökkäys. Maisema on tuttu myös kaikille niille, jotka eivät ole koskaan paikan päällä käyneet.

Kolin kansallispuisto sijaitsee Lieksan ja Joensuun kaupunkien ja Kontiolahden kunnan alueella. Se kattaa noin 30 ha alueen ja on perustettu vuonna 1991. Kansallispuisto on jaettu kolmeen vyöhykkeeseen, joita suojellaan eri tavoin. Geologinen vyöhyke sisältää vaarat ja kansallismaiseman, minkä ohella luontovyöhyke suojelee Kolin metsäluontoa, ja Kolin kylän lähellä sijaitseva kulttuurivyöhyke taas suojelee perinteistä kulttuuria ja asumista.  

Kolilla on monia patikointiin sopivia reittejä. Legendaarisin niistä on Ukko-Kolin ja sen viereisten Akka-Kolin ja Paha-Kolin välinen Huippujen kierros, joka on noin 1,5 kilometrin mittainen rengaslenkki. Maasto ei ole vaativaa, ja maisemiin pääsee tutustumaan vähän huonommillakin jaloilla, mutta parhaat maisemapaikat ovat liukkailla avokallioilla, joissa kannattaa olla varovainen.

Sillä onhan se upea: näkymä Ukko-Kolin laelta alas Pieliselle. Rinne laskee jyrkkänä havumerenä alas järveen, missä pienet puuston täyttämät saaret ovat kuin vedessä kelluvia pesusieniä. Vesi kimaltelee siniharmaana ja heijastelee taivaan pilviä.

Koli
Koli

Kolin vierailua suunnitellessa kannattaa kuitenkin varautua myös pettymyksiin. Täysin kelistä riippuen näkymä alas Pieliselle voi olla upea – tai se voi olla täysin olematon. Minä vierailin siellä eräänä lokakuisena päivänä, jolloin pääsin näkemään ihan pienen vilauksen saarista Ukko-Kolin huipulta, mutta Akka-Kolille ja Paha-Kolille päästyämme näkymä oli kadonnut paksun pilvipeitteen taakse.

Koli
Koli

Erikoisen Kolilla vierailusta tekee tapa, jolla kansallismaiseman äärelle päästään. Heti parkkipaikan vierestä lähtee maisemahissi, joka vie pitkän matkan ylöspäin. Matkan voisi toki tehdä myös portaita pitkin, mutta hissi oli helppo ja nopea tapa päästä ylös.

Koli
Koli

Ylhäällä vastassa on ensimmäisenä Sokos Hotel. Kun me tupsahdimme hotellin pihaan sankan sumukerroksen keskelle, tuli olo kuin olisi päätynyt johonkin satujen pilvilinnaan. Suuri ruskea rakennus hallitsee koko piha-aluetta, ja matkalaukkuja vetävät hotellivieraat muistuttavat, ettei tässä kansallispuistossa ole kyse vain patikoinnista. Talvisaikaan hotellin vieressä toimii myös laskettelukeskus, joten monoissa kulkevat vierailijat mahtavat olla vielä erikoisempi näky.

Koli
Koli

Reitti maisemapaikoille lähtee hotellin ja luontokeskus Ukon takaa. Jyrkät portaat noustuaan onkin jo melkein kohta Ukko-Kolin laella. Suurta patikointia tässä kansallispuistossa ei siis välttämättä tarvitse tehdä, ja erämaan yksinäinen tunnelma on kaukana ihmisten jonottaessa parhaalle näköalapaikalle ottamaan kuvia toisistaan ja lemmikeistään.

Koli
Koli

Kolilla voi toki tehdä pidempiäkin lenkkejä, kuten esimerkiksi Suunnaton on tehnyt. Me kuitenkin tyydyimme lyhyeen lenkkiin, sillä sankan sumun lisäksi meidät yllättivät kuraiset polut, jotka kastelivat lenkkarit saman tien. Helposta reitistä huolimatta kunnon kengät olisivat olleet tarpeen.

Koli
Koli

Viime kesänä katselin kuvia Kolin parkkipaikan autopaljoudesta ja ihmisistä hissijonossa. Lokakuun syyslomaviikolla ihmisiä oli huomattavasti vähemmän, mutta silti näköalapaikoille sai odotella vuoroaan, ja poluilla sai väistellä vastaantulijoita jatkuvasti. Koli on selvästi ollut vierailijoiden suosiossa viime aikoina.

Enkä ihmettele yhtään: Pieliselle avautuva maisema on iskostunut jokaisen suomalaisen verkkokalvolle taiteesta ja mainoksista niin tiukasti, että paikan päällä on jopa vähän hankala uskoa näkevänsä ihan oikean maiseman. Mutta silti kuvat eivät tietenkään tee oikeutta todelliselle maisemalle. Vaikka erityisesti mainosten kuvat ovat yleensä viimeiseen asti siloteltuja, puuttuvat niistä se tuuli, joka Pieliseltä laelle puhaltaa, ja se männyn tuoksu, joka valuu nenään joka puolelta. Koli on kuitenkin luontokohde, ja se pitää kokea joka aistilla.

Koli
Koli

There are not many landscapes that have inspired Finnish artists like Koli. The view down from Ukko-Koli has been painted to the works of Albert Edelfelt, Eero Järnefelt, Akseli Gallen-Kallela and Pekka Halonen, and that is the spot where Finland fights over the law book with a two-headed eagle in Eetu Isto’s painting Hyökkäys (which means attack). The landscape is well known even for those who have never been there.

Koli National Park is located in the cities of Lieksa and Joensuu and the municipality of Kontiolahti. It is around 30 hectares wide and was established in 1991. The national park has been divided into three different sections that are protected in different ways. The geological section has the national landscape and the rocks, as the natural section protects the forest landscape of Koli. Closest to the village of Koli is the cultural section which includes the culture and living of the area.

There are many routes suitable for hiking in Koli. The most legendary one is Huippujen kierros (which means the tour of the peaks) that takes you to the best scenic spots at Ukko-Koli, Akka-Koli and Paha-Koli. The path is around 1,5 km long and very accessable, but you need to be careful at the scenic spots, because those are on slippery rocks.

Because it is magnificent: the view down from Ukko-Koli to the lake Pielinen. The hill goes down as a sea of spruce and ends to the lake where the tiny tree-covered islands are like spunges floating in the water. Water shines blue and grey and reflects the clouds in the sky.

When you plan a visit to Koli, you should also be ready for disappointments. It is completely up to the weather if the landscape down to Pielinen is georgeous – or completely nonexistent. I visited there one day in October and got to see a glimpse down from Ukko-Koli, but as I reached Paha-Koli and Akka-Koli, there was no visibility at all.

The peculiar thing about visiting Koli is the way you reach the national landscape. Right from the parking lot you can take an elevator up. Of course you can also take the stairs, but the elevator was an easy and quick way to reach the top.

The first thing that greets you there is a Sokos Hotel. When we popped up to the yard in the middle of the fog it felt like we reached the cloud castle of the fairytales. A big brown hotel building controls the yard, and the hotel guests pulling their suitcases showed that this national park is a lot more than hiking. In wintertime there is a spot for downhill skiing, so you can actually see people warking in the ski boots there.

The way to the scenic spots leaves right from behind the hotel and the nature center Ukko. When you’ve climbed the steep stairs you’re actually almost there. You don’t need to do much hiking to reach the best spots and the feeling of wilderness is far from this spot as you wait in line to see the best view while people are taking pictures of themselves and their pets.

Of course you can hike longer routes at Koli too, but we took the short route because we were surprised by not only the fog, but also the wet paths that soked our shoes immediately. Even though the path is easy, I would’ve appreciated some better shoes.

Last summer I was looking at pictures from the crowded parking lot and people in line for the elevator. When we visited there in October it was much more quiet, but still we had to wait our turn for the scenic spots and had to sidestep for other visitors. Koli has been popular among visitors over the last year.

And I’m not surprised at all: the view down to Pielinen has been put into the minds of every Finn by art and commercials that it’s almost difficult to believe that it’s a real landscape. But of course the pictures don’t do justice to the real thing. Even though the pictures are usually very polished and clean, they lack the wind that blows to your face from Pielinen, and the smell of pinetrees that reaches your nose. Koli is a nature destination and you really need to experience with all your senses.

You Might Also Like...

8 Comments

  • Reply
    Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
    maaliskuu 5, 2021 at 8:34 pm

    Kolin maisemat ovat kyllä kauniita. Tuo Mäkränvaara on kyllä kiva, siellä kannattaa joskus käydä, paljon rauhallisempi kuin nuo lähimmät huiput, vaikka lokakuussa niilläkään ei ehkä ihmisiä ihan tungokseksi asti oli. Käytiin nyt viikko pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa talvella, upeat maisemat tykkylumineen oli talvellakin.

    • Reply
      Katja / Lähtöselvitetty
      maaliskuu 22, 2021 at 12:31 pm

      Mäkränvaara kuulostaa hyvältä. Yllättäen noilla suosituimmilla huipuilla oli paljon porukkaa lokakuusta ja vesisateesta huolimatta. Jos aikaa ja kelejä olisi ollut yhtään enemmän, niin olisin mielelläni lähtenyt ihan muille reiteille.

  • Reply
    Hanneli /toisiinmaisemiin
    maaliskuu 13, 2021 at 1:06 pm

    Viime syksyn kansallispuistokierroksen viimeinen kohde Koli jäi multa hernerokkasumun vuoksi näkemättä. Tänä vuonna vois korjata asian ja varata Kolille useamman päivän. Ajankohtaa täytyy kyllä harkita tarkkaan, sillä ruuhkassa patikointi ei kiinnosta. Oliskohan alkukesästä rauhallisempaa?

    • Reply
      Katja / Lähtöselvitetty
      maaliskuu 22, 2021 at 1:23 pm

      Sopivaa ajankohtaa on vaikea tietää, koska jopa lokakuussa vesisateessa kävijöitä riitti. Tosin löytyy sieltä varmasti myös reittejä, joilla ei ruuhkaa ole koskaan. Voitaisiinkin ryhtyä suunnittelemaan reissua Kolille – mulla olisi sieltä yksi majapaikka tiedossa 🙂

  • Reply
    Outi/ Nattura
    maaliskuu 13, 2021 at 2:02 pm

    Samoja mietteitä Hannelin kanssa. Mä voisin lähteä Kolille ensi kesänä tai syksynä vähän pidemmäksikin aikaa. Siis esim pariksi yöksi. Ja siinä ohessa toki napa pari instaystävällistä kuvaa Kolin huipulta 📸 Lähetkö kuvaajaksi?

    • Reply
      Katja / Lähtöselvitetty
      maaliskuu 22, 2021 at 1:24 pm

      Tottakai lähden! Mä olenkin erikoistunut instakliseisiin. Mä haluaisin myös seuraavaksi olla siellä ainakin sen pari yötä, että ehtisi muutakin kuin kiivetä Ukko-Kolille.

  • Reply
    Pilvi | Suunnaton
    maaliskuu 14, 2021 at 10:07 am

    Koli on ihan uskomattoman eri näköinen kelistä riippuen! Mä olen ollut siellä monta kertaa aivan täydessä hernerokkasumussa, mutta myös aurinkoisena ja kirkkaana päivänä. Tuollaiset sun kuviesi pilvisten päivien säät ovat mulla vielä kokematta – niissä Koli ja PIelisen maisemat näyttävät taas ihan erilaisilta! Naurahdin pesusienivertaukselle, mutta tosiaan, tuollaisessa säässä saaret näyttävät hieman pesusieniltä.

    • Reply
      Katja / Lähtöselvitetty
      maaliskuu 22, 2021 at 1:28 pm

      Mun mielestä saaret näyttivät pesusieniltä tai pieniltä sammalmättäiltä, kun niitä katsoi ylhäältä laelta. Maisemat voi kyllä olla todella erilaiset kelistä riippuen, mutta huonon näkyvyyden aikaan tuo Huippujen kierros on aika tylsä. Silloin pitäisi lähteä niille pidemmille reiteille, joilla sä olet käynyt.

Leave a Reply