Aivan kuten muodissa ja huonekaluissa, myös matkailussa on aina vallalla tiettyjä trendejä, joita seurataan. Jossain vaiheessa tuntui siltä, että kaikki kävivät yhtä aikaa Tokiossa ja hetken päästä taas kaikki olivat Kaliforniassa. Euroopassa ensin oli muodikasta käydä Barcelonassa, kun taas nyt pitääkin suunnata Baskimaalle. Tämä ilmiö on helppo huomata esimerkiksi Mondo-lehdessä, jossa näitä trendejä listataan loputtomiin.
Minun oma trendilistani taas poikkeaa jonkin verran yleisistä suosituksista. Se luultavasti johtuu eniten siitä, etten voi matkustaa niin paljon kuin haluaisin, mikä taas johtuu rahan ja ajan puutteesta. Mielikuvitukseni kuitenkin kehittää koko ajan uusia matkaideoita, joista voin aina toteuttaa vain murto-osan. Usein hyvänkin idean toteuttamisessa myös kestää useita vuosia, jolloin trendit ovat ehtineet tulla ja mennä moneen kertaan.
Tällä hetkellä minun matkustamiseni suurin trendi ovat vuodenaikaan sidotut matkatyypit: kesäkuun alussa koulujen loputtua tehdään kotimaan matka (joskus tämä matka tosin saattaa venyä myös naapurimaiden puolelle), kun taas marraskuussa lähdetään kauemmas etsimään aurinkoa. Näiden pidempien reissujen lisäksi tehdään mahdollisuuksien mukaan aikuisten kevätviikonloppu johonkin Euroopan suurkaupunkiin, sekä lyhyempi alkusyksyn rentoutumisloma, jonka tarkoituksena on toipua kesästä. Jokainen matka palvelee eri tarkoitusta ja kohde on aina sidottuna vuodenaikaan ja Suomessa vallitsevaan todellisuuteen.
Kaukokohteista kovin kohina on nyt Kaakkois-Aasian ja Yhdysvaltojen suunnilla. Kaakkois-Aasiassa olisi montakin kiinnostavaa kohdetta, mutta perhekoon kasvaessa on tuttu Thaimaa ykköskohde, sillä seikkailua tulee pelkästään siitä, kun vie kolme lasta ja kaksi eläkeläistä Bangkokiin. Yhdysvalloissa New York ja Florida on viime vuosina koettu. Paine kohdistuukin nyt länsirannikolle, joka kuitenkin luultavasti joutuu väistymään keskilännen tieltä. Vaihto-oppilasvuodestani kun tulee pian kuluneeksi 20 vuotta, minkä kunniaksi olen oikeastaan pakotettu tekemään paluun sinne.
Kaupunkimatkoista seuraavat suuntaavat luultavasti Firenzeen, Bilbaoon tai Budapestiin, koska niissä ei ole tullut koskaan käytyä. Firenzessä kiinnostaa taide, Bilbaossa ruoka, Budapestissä taas tunnelma. Myös Pariisi on ikuisesti listalla, koska pitäähän sielläkin nyt joskus käydä. Siellä ohjelmassa on aivan varmasti säntäilyä nähtävyydeltä toiselle.
Suuri trendi meillä ovat vierailut tuttujen luona. Viisihenkisenä perheenä matkustaminen on jo muutenkin niin hintavaa, että majoitusta on hyvä etsiä aina tuttujen vierashuoneista ja kellareista. Tähän tosin liittyy myös se, että tuttujen luona pääsee useimmiten asumaan paikoissa, joissa muut matkustajat eivät asu. Olemme harjoitelleet sitä aiemminkin vuokraamalla asuntoja, jotka eivät koskaan sijaitse aivan turistikeskittymän sydämessä, mutta sukulaisten ja tuttavien luona on aina hyvinkin keskellä paikallista elämää. Tämä on kätevää myös siitä syystä, että näistä paikoista löytyvät paitsi minun kaipaamani suuret ruokakaupat myös parhaat leikkipuistot, joissa leikkivät paikalliset lapset.
Vierailuihin liittyy myös ajatus siitä, että matkakohteella on jokin tarkoitus. Tavoitteena ei ole vain nähdä mahdollisimman paljon uusia paikkoja, vaan tavoitteena on matkustaa jostain syystä. Tuo syy voi olla vierailu vanhojen tuttujen luona tai se voi olla tutustuminen jonkin tietyn ruoan valmistamiseen, mutta se voi olla myös tavoite päästä kokeilemaan jotain tiettyä urheilulajia. Jokaiseen paikkaan olisi kuitenkin hienoa saada liitettyä tarina, miksi juuri se paikka on valikoitunut matkakohteeksi.
Trendit tulevat ja menevät myös minulla: saattaa olla, että Thaimaata lukuun ottamatta mikään tässä mainitsemani kohde ei todellisuudessa tule olemaan agendassa vuosiin. Saattaa myös olla, että vierailen jossain aivan toisessa maassa moneen kertaan ennen kuin ehdin vieläkään Pariisiin. Se onkin matkustamisessa parasta ja pahinta: jokaisen tehdyn reissun jälkeen tajuaa, kuinka monta reissua on vielä tekemättä. Koska maailma on niin valtava ja täynnä mahdollisuuksia!
No Comments