Oli vuosi 1994. Kuudennella luokalla olin saanut ensimmäistä kertaa viikon lomaa koulusta ja lähtenyt kummieni ja serkkuni kanssa Espanjaan. Läksyjen lisäksi poissaolo piti korvata tekemällä matkapäiväkirja.
Matkapäiväkirjani oli pieni ruutuvihko, johon aina jokaisen päivän päätteeksi kirjasin sen päivän tapahtumat. Lehdistä leikkasin kuvia, jotka sopivat päivään. Yhtään omaa kuvaa ei matkapäiväkirjassani ollut.
Tämän päivän matkapäiväkirjat ovat hyvin kaukana tuosta pienestä ruutuvihkosta. Olen kyllä kirjoittanut aivan konkreettista matkapäiväkirjaakin, mutta käsin kirjoittaminen karsii tekstiä selvästi. Kokonaisten lauseiden ja tunnelmapalojen sijaan olen päätynyt kirjoittamaan vain yksittäisiä sanoja ja havaintoja. Koneella päiväkirjaa on helppo kirjoittaa, mutta silloin tietokone pitäisi olla mukana aina myös matkoilla. Vain koneen kovalevylle tallennettu päiväkirja myös saattaisi kadota taivaan tuuliin tietokoneen hajotessa.
Verkkoon kirjoitettu matkapäiväkirja on kätevä väline. Sen ylläpitäminen vaatii kuitenkin tiettyjen asioiden päättämistä, jottei päädy poukkoilemaan erilaisten muotojen välille. Minä ainakin olen päättänyt seuraavat asiat:
Tekstiä enemmän kuin kuvia. Minä arvostan hyvää tekstiä ja haluan sitä myös matkapäiväkirjaani. Itse luen esimerkiksi Kyllikki Villan lokikirjoja, jotka kuvailevat pelkällä tekstillä. Usein myös kaipaan vanhoja kunnon matkapäiväkirjoja, jotka eivät nojaudu kuvien voimaan, vaan antavat maisemien piirtyä jokaisen omassa mielessä. Toki voin liittää mukaan myös kuvia, mutta pääpainon haluan pysyvän tekstissä, koska se on enemmän minun lajini.
Tunnelmia enemmän kuin vinkkejä. Tarkoituksenani ei ole kirjoittaa opaskirjaa tai tehdä mainosta, vaan kirjoittaa matkapäiväkirjaa. Olenkin päättänyt keskittyä kirjoittamaan tunnelmista ja mieleen painuneista yksityiskohdista enemmän kuin konkreettisista paikoista. Joskus on hyödyllistä laittaa ylös se erityisen hyvä ravintola tai muistuttaa itseään siitä, mistä vaippoja sai ostettua, mutta enemmän haluan kirjoittaa ylös niitä pieniä hetkiä, jotka ovat jääneet mieleen. Niissä ei useimmiten ole kyse ravintolan tai hotellin nimestä, vaan siitä ketä oli paikalla ja mitä tapahtui.
Suunnitelmia enemmän kuin matkoja. Matkustamisessa on loppujen lopuksi hyvin vähän kyse matkoista. Matkoja voi tehdä vuodessa vain tietyn verran, kun taas suunnitelmia voi tehdä vaikka koko ajan. Olen myös tehnyt sen päätöksen, että pidän vuotuisten reissujen määrän kohtuudessa, mutta suunnittelen ne huolellisesti. Tästä syystä minä kirjoitankin enemmän matkojen suunnittelusta ja matkahaaveista kuin varsinaisista matkoista. Tai kirjoitan toki matkoista, mutta matkat on saatettu tehdä jo kauan sitten, kun taas vasta nyt on oikea hetki kirjoittaa jostain siihen liittyvästä. Tähän liittyy myös viimeisin päätökseni:
Lomalla ei blogata. Koska tarkoituksenani ei ole opastaa tai mainostaa, tekstien ei tarvitse syntyä tien päällä. Reissussa on tarkoitus keskittyä reissaamiseen, kohteeseen ja erityisesti matkaseuraan. Siellä otetaan kaikki irti niistä suunnitelmista, joita on kotona tehty, ja aistitaan kaikki se, mitä ympäristöstä on aistittavissa. Senpä vuoksi en kirjoita tekstejä ollessani reissussa, vaan ne syntyvät vasta paljon myöhemmin asioiden hauduttua päässäni.
Esikoiseni menee syksyllä toiselle luokalle. Viime syksynä hän oli kaksi viikkoa pois koulusta Turkin matkan takia ja tänä syksynä täytyy hakea heti neljä viikkoa lomaa. Epäilen, että myös häntä kehotetaan kohta läksyjen lisäksi tuottamaan jonkinlaista matkapäiväkirjaa. Toivon, että tämä toimisi myös hänelle alustana, johon hän voisi laittaa ylös matkamuistojaan. Olisihan se valtava edistysaskel siitä pienestä ruutuvihkosta, johon minä kirjoitin lyijykynällä, ja liimasin viereen lehtikuvan tuiki tuntemattomasta naisesta hiekkarannalla. Ja joka on vuosien kuluessa kadonnut johonkin varastojen syövereihin.
No Comments