Tallinnaan lasten kanssa – minkä laivan valitsen?

Finlandia, Star, FSTR, XPRS, Megastar. Helsingin ja Tallinnan välillä liikennöiviä laivoja on iso kourallinen. Kolme suurinta laivayhtiötä kuljettavat ihmisiä Suomenlahden yli toistakymmentä kertaa päivässä. Ihmisiä, autoja ja tavaroita liikkuu kaupungista toiseen suuria massoja.

Monen monia vuosia Tallinnaan matkustettuani en enää jaksa innostua laivamatkasta, vaan tärkeintä minulle on päästä yli mahdollisimman helposti ja edullisesti. Haluan viettää tuon parituntisen elämästäni edes jollakin tavalla mukavassa olotilassa, johon ei liity ahtautta, kaaosta tai pahantuulisia ihmisiä. Sen sijaan haluan tuntea olevani matkalla.

Viimeiset kymmenen vuotta olen tehnyt tuota laivamatkaa lähes yksinomaan lasten kanssa. Minun matkani Tallinnaan siis värittyvät erittäin vahvasti leikkipaikkojen ja muiden lapsille suunnattujen palvelujen kautta. En oikein osaa arvostella pubeja – paitsi jos niissä esiintyy Ville Viikinki.

Vaikka laivayhtiöissä, niiden laivoissa ja palveluissa on enää tänä päivänä hyvin vähän eroja, on kuitenkin olemassa tiettyjä asioita, jotka tekevät matkustamisesta ainakin minulle mukavampaa. Näihin asioihin kiinnitän erityisesti huomiota valitessani laivaa, ja nämä asiat haluan jakaa nyt myös teidän kanssanne.

Usein edullisin Eckerö Line

Jos lähtee etsimään matkaa Tallinnaan puhtaasti hintanäkökulmasta, on Eckerö Line yleensä se edullisin vaihtoehto. Arkena yli pääsee edullisimmillaan viidellä eurolla, ja viikonloppunakin ylitys maksaa kolmisenkymmentä euroa. Eckerö Linen Finlandia lähtee kätevästi joko aamuyhdeksältä tai iltapäivällä kolmelta, minkä lisäksi joinain iltoina löytyy vielä yhdeksän jälkeen lähtevä vuoro. Eckerö Line myös tarjoaa suhteellisen edullisia autopaketteja, joiden avulla Viron puolelle voi lähteä myös omalla autolla.

Laivana Finlandia ei kuitenkaan kuulu minun suosikkeihini. Sieltä löytyy vain yksi pieni leikkinurkkaus, joka on sijoitettu aina täyteen ammutun kahvilan nurkkaan. Koskaan aikuiset eivät pääse luontevasti istumaan leikkipaikan läheisyyteen, ja kauempaakin joutuu itselleen aina taistelemaan istumapaikat. Paikat ovat yleensä kansoittaneet ryhmät, jotka varaavat ne itselleen ja kavereilleen jo heti lähtiessä, vaikka kaverit todellisuudessa ehtisivät paikalle vasta seuraavan sataman jo häämöttäessä.

Leikkipaikkaa myös vaivaa aktiivisen tekemisen puute. Aitauksesta löytyy lähinnä pari keinuhevosta pienimmille, sekä seinään kiinnitettyjä toimintatauluja. Televisiosta pyörii joku amerikkalainen elokuva, jonka äänistä ei kuule mitään. Tästä syystä monet lapset käyttävätkin aikansa rakentamalla pehmopalikoista torneja, jotka sitten kaatuvat pienempien päälle. Aina myös joku keksii ryhtyä roikkumaan sisääntuloon rakennetussa portissa, jolloin kukaan ei enää pääse leikkialueelle tai pois sieltä. Myös ympäri ravintolaa juokseminen on suosittua ajanvietettä.

Eckerö Line on oman markkinointinsa mukaan panostanut erityisesti laivalla tarjottavaan ruokaan. Minä olen joskus testannut laivan seisovan pöydän, ja se on kyllä peitonnut muiden varustamojen vastaavat. Lisäpisteitä annan Eckerö Linelle myös kahvilassa tarjottavasta ruoasta: viiden euron ranskalaiset saavat ainakin meidän lapset pysymään tyytyväisinä perille asti – jos vain jostain löydämme istumapaikan niiden syömiseen.

Jos se vain aikataululle ja lompakolle suinkin sopii, suosittelenkin viettämään parituntisen Finlandialla seisovan pöydän ääressä. Siellä nimittäin kattauksen maksettuaan pääsee takuuvarmasti istumaan, mikä ei ole ollenkaan varmaa muualla laivassa. Koko laivaa vaivaa tietynlainen alakuloisuus, kun joka paikassa nuokkuu ihmisiä toppatakit päällä oman sipsipussin kanssa. Finlandialta kun ei löydy mitään luontevaa paikkaa niille matkustajille, jotka tosiaan vain haluavat päästä mahdollisimman helposti Suomenlahden yli. Nämä matkustajat sitten ovat kansoittaneet niin leikkipaikan nurkat, kahvilat, pubit kuin tanssiravintolankin. Jotenkin tunnelma ei ole koskaan katossa, kun osa torkkuu juhlivien seassa.

Kaksi erilaista Viking Linen laivaa

Katajanokan terminaalista lähteville Viking Linen laivoille sai viime kesänä yllättäen edullisimmat autopaketit Helsingistä Tallinnaan. Erityisesti menomatka oli huomattavasti muita halvempi, mille selvisi syy nopeasti satamassa: kesän ajan liikennöivä FSTR oli aikamoinen purkki muihin laivoihin verrattuna.

Helsingin ja Tallinnan väliä liikennöivien laivojen joukossa FSTR edustaa pientä ja nopeaa. Sen kapasiteetti on vain 830 ihmistä, mikä vaikuttaa väistämättä myös palveluihin. Laiva käsittää käytännössä kaksi käytävää, joiden toisessa päässä on kahvila ja toisessa maksullinen lounge. Välissä on pieni baarin tyyppinen tila ja muutaman neliön kokoinen myymälä.

Sinänsä laivan palvelut olisivat riittäneet meille kesälomamatkan aloittavalle laivamatkalle ihan mainiosti, mutta laivan pieni koko toi tullessaan myös yhden ikävämmän ominaisuuden: se keinui todella paljon. Kun tänä päivänä laivat seilaavat Itämerellä jo hyvin tasaisesti, FSTR keikkui aalloilla kuin pieni purkki. Hyvin nopeasti en enää ihmetellyt, miksi joka paikassa oli tarjolla oksennuspusseja, sillä niitä meidänkin piti varastoida taskuihin saman tien.

Viking Linen FSTR siis sopii niille matkustajille, jotka todellakin vain haluavat päästä nopeasti yli: matka-aika kun on vain vajaat pari tuntia. Suosittelen kuitenkin varmistamaan, että oma ja muun matkaseurueen pää kestävät reilun tunnin keinutuksen, sillä pakopaikkoja siltä ei laivasta löydy. Tällä hetkellä Viking Linen sivuilta ei myöskään löydy tietoa siitä, liikennöikö FSTR taas tänä kesänä.

Takaisin Tallinnasta palasimme saman yhtiön XPRS-laivalla, joka on aivan eri luokkaa kuin pienempi toverinsa. Laivasta löytyvät kaikki peruspalvelut: ravintolat, myymälät, kahvilat. Lasten leikkipaikka oli pieni tila tanssiravintolan nurkassa, mutta ravintolassa tilaa ja tarjontaa oli kuitenkin paljon. Myös XPRS-laivalla leikkipaikan ehdoton puute on sen aktiivisen tekemisen puute. Pienemmille lapsille suunnatut lelut eivät vähän isompia kauaa kiinnosta, minkä vuoksi leikit saavat nopeasti rajumpia piirteitä. Kaikenlaiset esineet lentävät, ja lapset juoksentelevat pöytien välissä.

Pienen ja vauhdikkaan leikkitilan kuitenkin korvasi ainakin kesällä matkustaessa laivalla järjestetty ohjelma. Ravintolan lavalla oli koko ajan meneillään jotain lapsille suunnattua ohjelmaa: bingoa, tatuointeja ja Ville Viikingin vierailua. Lapset viihtyivätkin lopulta paremmin pöydässä, kun ohjelmaa riitti. Ainoan kritiikin esitämme palkintovalikoimasta: kaikki palkinnot olivat karkkia tai muita herkkuja, joten lasten sokeriarvot nousivat kattoon hyvin nopeasti.

Vertailun rauhallisin Tallink Silja

Tallink Silja seilaa Helsingin ja Tallinnan väliä kolmella laivalla: vanhemmalla Starilla ja vain reilun vuoden vanhalla Megastarilla, sekä hitaammalla aluksella Europalla. Näistä Megastar on edistyksellinen sen vuoksi, että siellä on otettu huomioon matkustajat, jotka vain haluavat päästä yli: heitä varten on paljon istumapaikkoja, jotka on varustettu sähköpistokkeilla. Sen sijaan Megastarin leikkitilaa on paljon arvosteltu sen sokkeloisuuden vuoksi. Me emme ole päässeet testaamaan Megastaria lasten kanssa, sillä se on lähes poikkeuksetta ollut kallein vaihtoehto, johon mitkään alennuskuponkimmekaan eivät ole kelvanneet.

Sen sijaan Starilla palasimme kotiin Tallinnasta tänä keväänä. Testiryhmästä minulla oli mukanani vain keskimmäinen lapsi, mutta leikkipaikka oli täynnä eri-ikäisiä lapsia.

Eckerön Finlandialla tehdyn hieman kaoottisen menomatkan jälkeen yllätyin Starin rauhallisesta tunnelmasta. Vaikka oli sunnuntaipäivä, joka paikassa oli tilaa, ja palvelut riittivät kaikille. Erityisen toimiva oli mielestäni leikkipaikan ympäristö, jossa oli reilusti pöytiä ja istumapaikkoja, sekä kahvila ja Burger King. Hampurilaisravintola ratkaisisi ainakin monta meidän ruokaongelmaamme laivamatkan aikana. Vaikka kävimme välillä muissa osissa laivaa, pääsin aina tavaroineni istumaan leikkipaikan läheisyyteen.

Myös leikkipaikka oli erittäin toimiva: siellä oli paljon siistejä leluja, sekä isoja pehmopaloja, joista voi rakentaa. Televisio oli selvästi tilan toisessa reunassa, jolloin sitä katsovat saivat olla omassa rauhassaan. Myös kirjoja oli luettavaksi.

Myös Starilla kuitenkin näkyi se ongelma, ettei tietyn ikäisille lapsille ole enää mitään tekemistä. Ikärajoista huolimatta isommat lapset alkoivat käyttää pehmopalikoita heittovälineinä, ja kaatelivat torneja tahallaan, jolloin pienimmät jäivät alle. Kahvilan toisella puolella oli pelitila, mutta siellä lähinnä taapersivat juuri kävelemään oppineet.

Näille isommille energiapakkauksille toivoisinkin tekemistä ihan laivayhtiöstä riippumatta. Että heille olisi joku tila, jossa he voivat hengata. Kaikista ihanteellisin olisi kiipeilypaikka, jossa voisi oikeasti purkaa energiaa, mutta hätätilanteessa kävisi myös jokin tila, jossa he voisivat keskenään vaikka notkua kännyköillä tai lukea lehtiä. Viking XPRS:llä tämän virkaa hoitivat aktiviteetit, jotka sopivat vähän vanhemmillekin, joten niistä suuri kiitos.

Kaikkinensa siis vaikutuin eniten Tallink Starin palveluista ja rauhallisesta tunnelmasta. Siellä meidän lapsemme viihtyisivät koko matkan, ja heidät saisi myös tarpeen tullen ruokittua menemättä vararikkoon. Ja jos he eivät enää haluaisikaan olla leikkipaikassa, tilaa löytyisi muualtakin laivasta. Myös kaupan valikoima oli hyvä: esimerkiksi erilaisia pelejä olisi hyllystä löytynyt useita. Afrikan tähden matkaversiolla koko perhe pysyisi viihdytettynä parin tunnin laivamatkan ajan.

Entä sitten se hinta?

Vaikka matkoja varatessani mietin myös laivan palveluja ja tunnelmaa, niin kyllähän kaikkein eniten vaakakupissa painaa aina se hinta. Viiden hengen perheellä saa matkalle aivan eri tavalla hintaa, jos valitsee kalleimman vaihtoehdon verrattuna edullisimpaan. Vielä jos auto on mukana, hinnat saattavat vaihdella suuresti.

Viime kesän automatkaa varatessani yllätyin suuresti siitä, että Viking Line oli selvästi edullisin. Sain edestakaisen laivamatkan viidelle hengelle ja autolle hintaan 117 euroa, kun muiden yhtiöiden hinnat olivat lähes 200 euroa. Näistä menomatka tosin oli pienellä FSTR-aluksella, mutta silti hintaero oli huomattava.

Viking Linen terminaali tosin ei ole auton kanssa liikkeelle lähtiessä mikään kätevin: aamuruuhka Katajanokalle saattaa hidastaa matkantekoa huomattavasti. Palatessamme meille kävi vielä huono onni siinä, että juuri samaan aikaan Katajanokan yli lensivät hävittäjälentokoneet, kun Suomi100-hengessä järjestettiin ilmailunäytös. Koska Katajanokka oli niin suosittu paikka katsella näytöstä, meillä kesti lähes tunnin päästä terminaalista Uspenskin katedraalille asti. Kävellen sen matkan olisi tehnyt monta kertaa.

Useimmiten kuitenkin Eckerö Line on edullisin – varsinkin arkena matkustettaessa. Hintavertailua kannattaa kuitenkin tehdä, sillä varsinkin niihin ei-niin-suosittuihin matka-aikoihin muilla varustamoilla saattaa päästä edullisemmin. Esimerkiksi viimeksi palatessamme edullisin vaihtoehto sunnuntaina oli Tallink Starin lähtö klo 10.30. Aamulähtö ei ole suosituin ylittäjien keskuudessa, mutta meille se sopi ihan hyvin.

Tein vielä kokeilun vuoksi haun parin viikon päähän: lähtö perjantaina ja paluu sunnuntaina. Jos haluaisi lähteä liikkeelle iltapäivällä, niin edullisin vaihtoehto olisi Tallink Siljan Europa, jolla pääsisi yli 24 eurolla. Matka-aika tosin on kolme tuntia, mutta toisaalta Europalla on paljon tilaa ja palveluja. Eckerö Linen Finlandian hinta olisi 29 euroa, kun taas Viking Linen XPRS-aluksella pääsisi liikkeelle vasta iltayhdeksältä 32 euron hintaan.

Paluumatka sunnuntaina taas sujuisi halvimmin Eckerö Linella. Kello 12 lähdöllä hintaa tulisi 29 euroa, kun taas kello 18 lähdöllä 34 euroa. Sunnuntain iltalähtö on siis Eckerö Linella kalliimpi, mikä kertoo paljon laivan suurimmasta asiakaskunnasta. Tallink Siljalla paluun hinnat vaihtelevat 37 eurosta 63 euroon, jos ei halua lähteä liikkeelle aamulla klo 7.30. Tuolloinkin hintaa on vielä 21 euroa. Tallink Siljalla selvästi kallein lähtö on klo 16.30, josta saa maksaa 63 euroa per henki. Paluun suhteen Viking Line on taas kallein: paluu kello 17 maksaisi yhdeltä hengeltä 65 euroa. Aamuseitsemältä pääsisi liikkeelle 20 euron hintaan.

Näihin kaikkiin edellä mainitsemiini hintoihin saattaa sitten saada vaihtelua erilaisilla kampanjoilla ja kupongeilla, joita kannattaakin metsästää ahkerasti. Välillä edullisimman hinnan metsästäminen on aikamoista salapoliisityötä. Minäkin tein viimeksi monenlaisia hakuja monena eri päivänä, ja lopulta jouduin soittamaan ainakin kahteen asiakaspalveluun, mutta sain kahden eri matkan liput lopulta jonkin verran halvemmalla kuin jos olisin ne heti netin kautta varannut. Toki jos matkaan lähtee vain yksi aikuinen, hintaero ei ole niin suuri, että siihen kannattaisi kovin monta työtuntia käyttää.

Mutta oi Tallinna! Onhan sinne ihana aina lähteä. Vaikka minulle niissäkin matkoissa on aina tärkeintä perillä oleminen, onhan se kuitenkin kiva nauttia myös matkasta – edes jollakin tasolla. Siitä syystä käytän aina myös hetken laivamatkojen miettimiseen.

Jos olet nyt saanut laivamatkat varattua, muttet vielä tiedä, mitä Tallinnassa aiot tehdä, kannattaa käydä katsomassa vinkkejä näiden linkkien alta. Sieltä löytyy tekemistä Tallinnaan useammaksikin reissuksi.

Tallinna lasten kanssa

Tallinnan Maarjamägi – Uusi päiväkohde koko perheelle

Tallinnan kaksi suomalaissydäntä: Sokos Hotel Viru ja Solo Sokos Hotel Estoria