Nyt se on vihdoin täällä: Suomi 100! Koko kulunut vuosi on ollut yhtä satavuotiasta Suomea ja teeman alle on ollut mahdollista niputtaa vaikka minkälaisia tuotteita ja tapahtumia. Mutta mikäs siinä: kyllähän satavuotiasta Suomea kannattaa juhlia!
Kuten ehkä järjestysluvusta huomaatte, minä en ole ihan päässyt tämän vuoden tavoitteeseeni eli sataan Suomi-kohteeseen. Syy ei ole siinä, etteikö kohteita olisi löytynyt, tai että into tätä kaunista kotimaatamme kohtaan olisi hiipunut, vaan yksinkertaisesti siinä, että minulle tyypilliseen tapaan homma on taas paisunut kuin pullataikina. Ajattelin projektin aloittaessani, että jaan kohteita välillä blogissa ja välillä Instagramissa, ja äkkiähän ne sata kohdetta ovat kasassa. Nyt kuitenkin kohteiden esittelyt ovat paisuneet pitkiksi tietopaketeiksi, joita varten on pitänyt oikeasti myös kaivaa tietoa esiin. Ja pitihän ne tekstit myös kirjoittaa englanniksi, että ulkomailla olevat tututkin voivat niitä lukea.
Onneksi tämä ei ole niin tarkkaa: jatkuuhan se juhla vielä ensi vuonnakin. Suomen 100-vuotisjuhlaa kun voi viettää ainakin siihen asti, kun seuraava syntymäpäivä koittaa – jos ei vähän pidempäänkin.
Voitte siis odottaa, että näitä kohteita tulee riittämään ensi vuoden puolellekin. Jäljellä on vielä paljon mielenkiintoisia paikkoja ja erikoisia tarinoita, eli kannattaa pysyä kuulolla.
Tämän suuren juhlapäivän kunniaksi nyt kuitenkin päätin valita kohteen, joka minulle on Suomessa kaikkein rakkain: suomalaisen järvimaiseman. Vaikka olenkin kasvanut meren rannalla, on järvimaisema silti se, joka minun sydäntäni sykähdyttää eniten. Varsinkin kesäinen ilta, kun aurinko laskee hitaasti järven toiselle puolelle ja värjää taivaan hennon pinkiksi, on näky, jonka mielelläni tarjoaisin kaikille Suomessa vieraileville.
Suomesta löytyy järviä lähes 200 000 kappaletta. Lausahdus ”tuhansien järvien maa,” jonka koululainenkin osasi ympäristöopin kokeessa heittämällä täydentää, tuntuu törkeältä alimitoitukselta. Tuhansia järviä löytyy mistä tahansa, mutta 200 000 on jo valtava määrä.
Suomen sisävesien pintamäärä on yhteensä noin 30 000 neliökilometriä eli noin kymmenesosa koko Suomen pinta-alasta. Eniten järviä löytyy Inarin pohjoispuolisesta Lampi-Suomesta, jossa on paljon pieniä järviä, mutta paljon vettä löytyy myös keskemmältä Järvi-Suomesta.
Suomen suurimmat järvet ovat Saimaa (4 400 km2), Päijänne (1 100 km2) ja Inarijärvi (1 084 km2). Yli kymmenen neliökilometrin kokoisia järviä Suomesta löytyy 309 kappaletta, ja yhdessä ne muodostavat jopa 65% koko maan järvipinta-alasta.
Minulla on ollut kaksi rakasta järvimaisemaa ylitse muiden. Niistä ensimmäinen oli lapsuuteni kesämökkimaisema Verlan Jukajärven rannalla Jaalassa. Jukajärvi on pieni vesiala kahden suuremman järven välissä: vesi kulkee koko ajan sen lävitse saapumalla yhdestä koskesta ja poistumalla hetken päästä toisesta. Tästä syystä vesi oli aina kirkasta ja puhdasta, mutta myös erittäin kylmää. Onneksi se ei innokkaita uimareita koskaan haitannut.
Jukajärvellä ehdin viettää yhteensä parikymmentä vuotta, ja tunsin järven jokaisen nurkan. Soutelimme ja kalastelimme siellä paljon, joten opin jo varhain, missä kohdassa piti varoa matalaa vettä ja sieltä kohoavia kiviä, ja kuinka lähelle koskea voi soutaa joutumatta virran pyörteisiin. Opin myös, mihin aikaan vuodesta läheisen pikkusaaren lokit olivat kiukkuisimmillaan, jolloin niiden kotipesä kannatti kiertää kaukaa.
Toinen rakas maisema löytyy Kannuskosken Tervajärveltä, Luumäen kunnasta. Sieltä ostimme oman mökin vuonna 2010, ja siitä asti olen ihaillut sitä maisemaa. Toisin kuin maisema Jukajärvellä, Tervajärvi on suurempi ala vettä, ja lähtee kiemurtelemaan niemien ja saarten välistä. Rannat on rakennettu lähes täyteen, mutta tunnelma on silti hyvin rauhallinen, sillä mökit tuntuvat olevan aika harvalla käytöllä muutamia ahkeria lukuun ottamatta.
Luvattoman vähän olen tutustunut Tervajärveen ja sen poukamiin. Lähes kymmenen vuoden aikana olen vain muutaman kerran ottanut soutuveneen ja lähtenyt tutustumaan järven eri nurkkiin – useimmiten olen vain aina tehnyt saman pikkumatkan tutuille kalastuspaikoille.
Sitäkin enemmän olen ihastellut maisemaa rannasta käsin. Tiedän, mihin aikaan aurinko kesäiltana kääntyy puiden yli ja alkaa laskeutua naapurin tontin taakse; tiedän, missä tahdissa vastarannalle kohosi valtava hirsilinna; ja tiedän, mihin joutsenet yleensä pysähtyvät lepotauolleen. Tiedän myös, missä vaiheessa kannattaa ottaa viikate käteen ja niittää kaislikkoa rannasta, että uimareitti pysyy auki.
Jos meri ja sen ranta edustavat äärettömyyttä ja kaukaisia kohteita, ovat järvien rannat enemmänkin merkki pienestä ja kotoisasta. Järviä kulkiessaan voi päästä johonkin kauemmas, muttei kuitenkaan maailman ääriin. Järvimaisema on kuin Suomi: pieni ja turvallinen. Sen rannoille hakeudun, kun haluan pois suuresta maailmasta, ja käpertyä omaan pieneen kolooni, johon pahuudet eivät ulotu.
It’s finally here: Finland turns 100 years! This whole year has been one big celebration and it has been possible to do almost anything in the name of this. But that’s ok – 100 years is definitely worth the celebration.
As you may tell from the title, I haven’t exactly reached my goal of the hundred destinations in Finland. It’s not that I’d be having a hard time with finding destinations or wouldn’t be interested in the project anymore, but more about the project getting bigger and bigger all the time. When I started this I thought I’d be presenting destinations sometimes in the blog, sometimes only on Instagram, but very soon I realised it wasn’t going to be like that. I had to write real stories and representations that needed some information to be searched. I also wanted to write these also in English, so that all you can read these too. All this has taken a lot of time and effort, but has definitely been worth it.
But it’s a good thing I don’t have to stop here: I can continue the celebration next year too. I’ll still be posting these destinations, and I have many more interesting places to show and stories to tell, so don’t go anywhere.
But since today is the big day, I decided to take on a destination that is the dearest to me in all of Finland: the Finnish lakes. Even though I’ve grown up by the sea, it is the lakes that hold a dear place in my heart. Especially a summer evening by a lake, as the sun slowly descents on the other side of the lake and colours the sky light pink, is something I’d show to anyone visiting Finland.
There are almost 200 000 lakes in Finland. Finland is often called ”the land of thousands of lakes”, which sounds a bit underpowered, if you think about the 200 000 lakes.
The lakes cover about 30 000 square kilometers of Finland, which is about 10 % of the entire area. The biggest concentration of lakes can be found north from Inari in Lapland, where there are lots of small lakes. The center part of the country is called the Lake Finland, so there are a lot of lakes there too.
The biggest lakes in Finland are Saimaa (4 400 km2), Päijänne (1 100 km2) and lake Inari (1 084 km2) There are 309 lakes that are over ten square kilometers, and together they form about 65 % of all the lake area in Finland.
I have had two very dear lake views in my life. The first one was at my childhood summer place by lake Jukajärvi in Jaala. Jukajärvi is a very small lake between two lakes. The water runs to the lake and almost straight out of the lake, so the water was always very pure and clear. It was also very cold because of that, but that didn’t stop us from swimming a lot when we were kids.
I spent almost twenty years at that summer place, so I know every part of the lake. We used to take the boat there and went fishing a lot, so I learned very early where the high rocks were and how close to the stream I could row without getting caught on it. I also learned when it was the time to leave the seagulls alone as they were getting angry at us.
The second dear lake view for me can be found at Tervajärvi in Kannuskoski, Luumäki. That’s where we bought our own summer place from in 2010, and since then I’ve been admiring the view there. Tervajärvi is a much bigger lake, that starts to curl between the islands and the pieces of land. There are many places built by the lake, but the atmosphere is still very quiet and tranquil, because the places are not that much in use.
I’ve clearly taken way too little time to get to know Tervajärvi. During these almost ten years I’ve taken the boat for a tour only a few times. Most of the time we just go to our regular fishing spots and back.
But that much more I’ve admired the view from the shore. I know what time sun starts setting on a summer evening and goes down behind the neighbours trees; I know how long it took to build that huge castle on the other side of the lake; and I know where the swans usually rest befor heading forward.
If the sea and its shore represent infinity and distant locations, the lakes are more about small and cozy. You can get somewhere by crossing lakes, but you can’t reach the end of the world. For me that lakes are like Finland: their small and safe, and keep the outside world somewhere outside. It’s the best place to get away from the world.
No Comments