Suomi-kohde numero 53: Savonlinna

Alkukesästä Pikku kakkosessa pyöri ohjelma, jossa Jyrki ja Neponen kiersivät Suomea. Savonlinnan Olavinlinnassa Neponen meni huoneesta toiseen huutaen ”Olavii, Olavii”. Tämä pieni pätkä huvitti nelivuotiastamme aivan älyttömästi.

Heinäkuussa teimme kesälomamatkan sateisessa Savossa. Pysähdyimme myös Savonlinnassa, missä ohjelmassa oli lähinnä Olavinlinnaan tutustumista. Itse olen käynyt Savonlinnassa joskus 80-luvun automatkalla, ja muistan vieläkin kuvan perheestämme Savonlinnan torilla. Taitaa muuten olla matkan ainoa Savonlinnassa otettu kuva.

Olavinlinna on Savonlinnan ylpeys ja koko seutukunnan suosituin nähtävyys. Keskiaikainen linna kohoaa omalla pienellä saarellaan aivan keskustan tuntumassa, ja antaa jykevän symbolin koko kaupungille. Jopa sateisena päivänä linna oli täynnä ihmisiä.

Heinäkuussa Olavinlinna täyttyy ihmisistä myös iltaisin, kun Savonlinnan oopperajuhlat valtaavat sen. Meidän vierailumme aikana olivat käynnissä harjoitukset, ja lavan suunnasta hiljaa kuuluva oopperalaulu toi linnaan omanlaisensa tunnelman. Oopperajuhlat ovat ehdottomasti herättäneet henkiin koko Savonlinnan, sillä tuskin siellä esimerkiksi olisi sellaista määrää ravintoloita ilman kesän oopperavieraita.

Olavinlinnan rakennutti Erik Akselinpoika Tott 1470-luvun lopulla. Ritareiden suojeluspyhimyksen Pyhän Olavin mukaan nimetyn linnan oli tarkoitus suojella strategisesti tärkeää Savon aluetta idästä tulevilta hyökkäyksiltä. Tänä päivänä Olavinlinna on maailman pohjoisin keskiaikainen linna.

Olavinlinnan alakerroksiin pääsee tutustumaan omatoimisesti, mutta jos haluaa kiivetä ylempiin kerroksiin ja torniin, täytyy osallistua opastetulle kierrokselle. Ison ryhmän mukaan lähteminen kannattaa ehdottomasti, sillä jo kiipeäminen vanhaa siltaa pitkin on elämys, ja antaa uuden perspektiivin linnaan. Ilman opasta ei myöskään pääse kurkistamaan vessaan, jonka aukosta on suora pudotus monta kymmentä metriä alaspäin rantaan.

Kierros ei kuitenkaan ole helppo: siihen liittyy paljon kiipeämistä kapeilla ja jyrkillä kiviportailla ja hyppimistä erilaisten kynnysten yli. Huonojalkaisten kannattaa harkita lähtemistä kahteen kertaan, ja lapsia kannattaa varautua kantamaan ja nostamaan. Kannattaa laittaa myös ihan kunnon kengät jalkaan – eikä mökiltä mukaan napatut liian isot kumisaappaat, kuten minä tein. Jalat olivatkin sitten seuraavana päivänä kuin tulessa porrastreenin jäljiltä.

Jos ei jaksa lähteä kiipeämään ylös asti, aikaa voi viettää alhaalla perusnäyttelyn parissa. Kesällä lapsille on auki Pikku Herttuan sali, jossa pääsee leikkimään ja kokeilemaan.

Savonlinnassa kannattaa toki tehdä muutakin kuin vain pyörähtää linnassa. Esimerkiksi tori on kuuluisa, ja etenkin siellä myytävät lörtsyt. Me nappasimme pari lörtsyä matkaevääksi, mutta täytyy sanoa, että tällaiselle entiselle kotkalaiselle ne eivät olleet lähellekään Turkian lihapiirakan ja posson veroisia. Sen sijaan torilta ostettu muikkukukko maistui älyttömän hyvältä.

Me kävimme lounaalla legendaarisella Muikkuterassilla, joka sijaitsee Sokos-hotellin yläkerrassa. Hotelliravintolat eivät yleensä älyttömästi houkuttele, mutta Muikkuterassi oli kyllä vierailun arvoinen: iso kasa juuri paistettuja muikkuja kesäperunoiden kanssa. Maistui hyvin koko perheelle.

Vesisade ei nyt tehnyt oikeutta Savonlinnalle, sillä vietimme mahdollisimman vähän aikaa ulkona. Esimerkiksi linnan lähellä rannassa sijaitseva Pikku kakkosen leikkipuisto jäi täysin testaamatta. Savonlinnan paras puoli eli Saimaan läsnäolo oli havaittavissa myös vesisateella, muttei missään nimessä päässyt näyttämään täyttä kauneuttaan.

Olavinlinna oli silti vierailun arvoinen kohde sateessakin. Sen upeasti entisöidyt huoneet ja jyrkät portaat kertoivat taas paljon Suomen historiasta. Linnan kappelista muuten löytyvät maan pienimmät urut, joilla soitettiin häämarssit tänäkin kesänä.

Ja löytyi vihdoin se Olavikin. Siellä se seisoi keskushallissa odottamassa vierailijoita tervehtimään itseään. Nelivuotiaan mukaan myös Neponen löysi sen lopulta – hyvä juttu.

---

 

In the beginning of this summer our four-year-old got super excited about a program, where this small rabbit and his friend are visiting the Olavinlinna castle in Savonlinna. The rabbit keeps going around the castle and calling for “Olavii, Olavii”. She thought it was hilarious.

In July we did a small roadtrip in rainy Savo. We stopped also in Savonlinna, where our main target was to visit the castle. I’ve been there sometimes in the 1980’s when traveling with my family. We still have a picture of us standing at the Savonlinna market square.

Olavinlinna castle is the pride of Savonlinna and all the region. This medieval castle rises on its own island right in the center of the city, and gives a majestic symbol to the whole city. The castle was full of people even though it was raining.

In July the castle is filled with people also in the evening as the Opera Festival takes over the place. While we were visiting the castle there was a rehearsal going on and the quiet singing coming from the direction of the stage gave the whole place a special kind of vibe. The opera festival have brought the entire city to life, because I don’t think there’d be for example that many restaurants in the city without the opera tourists.

Olavinlinna castle was built by Erik Akselinpoika Tott in the late 1480’s. It is named after the patron saint of the knights Saint Olav. The castle was meant to protect the strategically important Savo region from the attacks from east. Today Olavinlinna castle is the most northern medieval castle in the world.

The lower levels of the castle are free to be toured independently, but if you want to climb higher or even all the way to the tower you need to attend the guided tour. Going with the group is a good idea, because just climbing on the old bridge is an experience and gives a whole new perspective to the castle. And without the guide you can’t peak into the toilet that falls down tens of meters down to the shore.

The tour is interesting but not easy: it consists of a lot of climbing on steep and narrow stone stairs and jumping over all kinds of thresholds. If your legs are not fine, you should think twice about going. And if you’re planning on going with the kids, be ready to carry and help them all the time. And it’s wise to put on some proper shoes for the climbing, and not go in rubber boots that are about three sizes too big – like I did.

If you decide not to climb all the way up, you can spend time at the basic exhibition downstairs. During the summer there’s also the Little Duke’s hall for the kids to play in.

When you’re in Savonlinna you should definitely do more than just see the castle. The market square is famous especially for the lörtsy, that is sold there. Lörtsy is a very thin pie that’s filled with eather rice and meat, or some kind of jelly. We took a couple of lörtsys on the way, but I wasn’t all that impressed. You can also try the traditional muikkukukko, that is basically little fish baked inside a bread. Very tasty.

We had lunch at the legendary Muikkuterassi, which is located on the upper level of the Sokos hotel. Hotel restaurants aren’t normally very tempting to me, but Muikkuterassi is definitely worth the visit: a big pile of freshly fried small fish with summer potatoes worked for the whole family.

Visiting the city in rain didn’t exactly do Savonlinna any justice, because we didn’t spend much time outside. For example the much waited playground right next to the castle had to stay behind. The most dominant feature of Savonlinna lake Saimaa was visible, but also didn’t get to show her best.

Olavinlinna castle is a good destination even in the heavy rain. The beautifully restored rooms and steep stairs told us a lot about the Finnish history. By the way, the castle chapel has the smallest organ in the country – they’re being used for wedding frequently.

And we did find Olavi eventually. There he was standing at the central hall waiting for visitors to greet him. And our four-year-old knew to tell us, that the rabbit found him too. Good for him.