Tämä projektini sadan Suomi-kohteen listaamiseksi on edennyt hitaasti mutta varmasti. Sata huikeaa paikkaa keksii helposti, mutta niistä kirjoittaminenpa ei olekaan ihan niin helppoa. Faktatietoa täytyy kaivaa esiin, ja valokuvatkin paikoista ovat kadonneet kovalevyjen tai albumien syövereihin. Aina välillä projekti muistuttaa enemmän salapoliisityötä kuin kotimaan matkailua.
Mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan: puolessa välissä. Jo 49 hienoa Suomi-kohdetta löytyy arkistosta, ja toinen mokoma on tulossa lisää. Saapa nähdä, olisiko kohta jo jonkun Länsi-Suomen kohteen vuoro?
Sijan 50 tärkeää paikkaa pitää kohde, jota mikään yksittäinen kunta tai kaupunki ei voi omia. Maamme suurin järvi Saimaa on myös Euroopan neljänneksi suurin järvi. Sen rannalla sijaitsee yhteensä kuusi kaupunkia ja lukuisa määrä pienempiä kuntia. Saimaa on paitsi monen suomalaisen mökkimaisema, myös tärkeä vesireitti, jonka laskujoki Vuoksi virtaa aina Laatokkaan ja sieltä Nevajokea pitkin Suomenlahteen.
Saimaa on yli 4000 neliökilometrin kokoinen, ja sillä on rantaviivaa yhteensä 15 000 kilometriä. Suuri järvi sisältää niin Suur-Saimaaksi kutsutun Etelä-Saimaan, josta pääsee veneellä vaikka mihin asti, kuin Savonlinnan eteläpuolella sijaitsevan Pihlajaveden, pohjoispuolella sijaitsevan Haukiveden ja Joensuun eteläpuolella sijaitsevan Pyhäselänkin. Monet Saimaan selistä ovat suuria, mutta järvestä löytyy myös paljon pienempiäkin osia, jotka muistuttavat niitä tuhansia suomalaisia järviä, joiden vastarannalle voi huutaa.
Minä olen viettänyt eniten aikaa Saimaan rannalla Etelä-Karjalassa Lappeenrannassa ja Taipalsaarella. Lappeenrannassa Saimaa näkyy suurena ja kauniina, ja sen kanavaa pitkin pääsee aina Viipuriin asti. Lappeenrannassa etenkin kesällä elämä keskittyy Saimaan rannalle, kun satama kerää ihmisiä vetykioskeille, ravintolalaivoille ja hiekkalinnalle. Saimaa on koko ajan läsnä.
Taipalsaarella Saimaa taas on rakas liikenneväylä. Ihmiset siirtyvät kirkonkylältä saariin, joissa sijaitsee niin kesäasuntoja kuin vakituisia kotejakin. Talviaikaan Saimaan saaressa asuminen ei ole helppoa hommaa, mutta kaikki eivät tavoittelekaan helppoa elämää.
Minun tukikohtani on pieni Antiosaari vähän matkaa Taipalsaaren kirkonkylän rannasta. Saaressa on muutama mökki, joiden asukkaita ei kyllä koskaan näy. Pyöreä saari kätkee lähimmätkin naapurit aina sinne kulman taakse, jolloin elonmerkkejä näkyy korkeintaan lähtevän veneen muodossa.
Saaresta käsin pääsee kuitenkin seuraamaan seudun muuta elämää: paikallinen nuoriso kokoontuu viereiselle pikkusaarelle aina silloin tällöin telttailemaan, ja kirkonkylältä kantautuvat mopojen äänet saareen asti. Viimeistään pimeän tultua kirkkorannan valtavissa taloissa syttyvät sähkövalot, jotka näyttävät suuntaa.
Jo lapsena opin Junnu Vainion laulun Saimaan saaressa nököttävästä torpasta ja siellä asuvista kaveruksista norpasta ja Nestori Miikkulaisesta. Elämä laulussa on rankkaa, sillä sääolot heittelevät Miikkulaista, eikä hän saa itselleen rouvaa asettumaan tuuliseen saareen.
Pienellä Antiosaarella tähän tunnelmaan on usein vaikea päästä: tiiviissä kohdassa tuuli ei koskaan pääse yltymään myrskylukemiin, vaan saaressa saa olla omassa rauhallisessa pesässä. Toki joskus olemme joutuneet ylittämään järven kovalla sateella, mutta silloinkin pienessä soutuveneessä tavarat on vain pitänyt suojata tiukasti jätesäkeillä. Tietysti tuollaisella hetkellä myös moottorista pitää loppua bensa, ja airoihin on paras saada vauhtia, mutta vaaraa ei tilanteessa juuri ole ollut.
Saimaa on ehdottomasti osa suomalaista sielunmaisemaa. Suuret selät, pienet pohjukat ja satama toisensa jälkeen luovat kaikki omanlaistaan tunnelmaa. Savonlinnan edustalla lipuva Saimaa on aika lailla eri järvi kuin Taipalsaaren rantakiville aaltoileva vesi. Saimaa on samaan aikaan suuri ja kaikille sopiva, mutta myös pieni ja intiimi. Suuresta järvestä löytyy kaikkea.
Minulle Saimaa on ehdottomasti eniten se pieni osa järveä, jonka laineilla minä puksutan 50 metrin matkan mantereelta saareen tarvitsematta pelätä mitään. Olen kuitenkin kuullut myös tarinoita retkistä Saimaalla, jolloin kaikki ei ole mennyt yhtä hyvin. Tuo Saimaa on minulle tuntematon, mutta tiedän sen olevan olemassa. Ehkä jonain päivänä tutustun siihenkin.
Ja minun näkökulmastani Junnu Vainio oli väärässä laulaessaan, että ”suuri Saimaa, mut naista sen rannoilta vaan / ei näin tuuliseen saareen saa asettumaan”. Hyvin minä olen viihtynyt Saimaan saaressa jo kohta 20 vuotta. Ei sielläkään kaikki niin suurta ja dramaattista ole.
Making a list of hundred of my favourite destinations in Finland is not a quick task. I can come up with those destinations easily, but then there’s the research and the writing, and I should have some pictures too. Every now and then it feels more like being a detective than a writer.
But here we are: already half-way through. Number fifty on the list is a place that can’t be owned by any one city. It’s the biggest lake in Finland, and also the fourth largest lake in all of Europe. There are six big cities on its shore, and it’s a popular destination for a summer place as well as a good route to Laatokka and all the way to the Gulf of Finland.
Saimaa is more than 4000 square meters wide and has a coastline of over 15 000 kilometers. There are many parts on the lake, and all those parts could be larger lakes by themselves too. But despite the big size there are also parts that are small and where you can feel cozy. Some spots are just like those little lakes where you can shout to the other end.
I’ve spent time mostly in Southern Karelia in Lappeenranta and Taipalsaari. When looking at Saimaa in Lappeenranta it comes out as a big and beautiful waterway that you can take all the way to Viipuri. Especially during the summer, all the life in the city is focused by the lake as people spend time in the harbor and at the sandcastle. Saimaa is always there.
In Taipalsaari Saimaa is a way to get around. People come from the islands and they meet by the church and the grocery store. Some live on the islands all year round, but some only spend summers there. It’s not easy living on the island during the winter, but not all are after the easy life.
My special spot at Saimaa is a small island called Antiosaari just outside the centre of Taipalsaari. There are a couple of other summer places on the island, but we never see the neighbours. Sometimes we can spot them going past with their fast motorboat.
But it’s possible to observe the normal life from the island: local youngsters come to the nearby island camping and the sounds of the mopeds can be heard all the way from the church. And when it gets dark, you can see all the gigantic houses having their lights lit.
When I was a kid I got used to this song about a man on the island at Saimaa and his best friend the seal. Life was hard in that song and he could never find a wife to come to his island.
Spending time at the small Antiosaari is quite different than life in the song: the weather never gets that rough, and the island is like on its own little nest. Sure we’ve had to go across the lake when it’s been raining, but that’s been nothing but gearing well for it. There’s never been any danger doing it.
Saimaa is definitely a big part of Finland. Its wide backs and its small bottoms and a harbor after harbor all create a feeling that’s unique. The big Saimaa in front of Savonlinna is quite different than the almost still water running by Taipalsaari. Saimaa is at the same time very big, but also small and intimate. You can find it all in this big lake.
For me it’s mostly about the small, but I’ve also heard stories about the big and dangerous Saimaa. It can be hard on you too. I’ve never seen that, but maybe my time will also come.
No Comments