Suomalaiset ovat viime vuosina innostuneet käymään elokuvissa – varsinkin kotimaiset elokuvat ovat keränneet hyvin katsojia. Vuoden 2016 kolme katsotuinta elokuvaa Suomessa olivat kaikki koko perheen elokuvia: ykkösenä Risto Räppääjä ja yöhaukka, toisena The Angry Birds -elokuva ja kolmantena Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu!
Vähemmälle huomiolle jäävät aina lyhytelokuvat, joita varten on jopa perustettu omat elokuvajuhlat: Tampere Film Festival eli tuttavallisemmin Tampereen filkkarit. Juhlat keräävät joka vuosi Tampereelle yli 30 000 elokuvaintoilijaa ja se onkin paras paikka tavata suomalaisia elokuvantekijöitä ja -harrastajia.
Tänä viikonloppuna vietettävät Tampereen lyhytelokuvajuhlat saivat alkunsa vuonna 1969, kun silloin perustettu Tampereen elokuvataide ry järjesti kansallisen elokuvatapahtuman. Jo seuraavana vuonna festivaaleista tuli kansainväliset, ja siitä asti ne on järjestetty vuosittain. Festivaalien kotimaisessa sarjassa nähdään aina pitkiä dokumenttielokuvia sekä suomalaisia lyhytelokuvia. Festivaalit ovatkin yksi mahdollisuus suomalaiselle elokuvalle ponnahtaa Oscar-ehdokkaaksi.
Elokuvajuhlien legendaarisin palkinto on Suomen Elokuvasäätiön kustantama Risto Jarva -palkinto, joka myönnetään suomalaiselle elokuvalle ja sen ohjaajalle. Palkinnon on saanut esimerkiksi Mika Kaurismäki elokuvasta Valehtelija vuonna 1981.
Minä olen käynyt Tampereen filkkareilla vain yhden ainoan kerran – tasan kymmenen vuotta sitten maaliskuussa 2007. Tuolloin vietin tiiviit kolme päivää Plevnassa: joitakin hetkiä elokuvateatterin puolella, mutta suurimman osan Plevnan ravintolassa. Ei liene mikään salaisuus, ettei lunastettuja elokuvalippuja ehdi kaikkia käyttämään, sillä ravintolan puolelta löytyy aina tuttuja, joita ei ole nähnyt pitkään aikaan.
Plevnassa myös juhlimme tuon vuoden Risto Jarva -palkinnon voittajaa: Panu Heikkilän elokuvaa Luonto ja terveys, jossa Ville Haapasalo näyttelee suomenvenäläistä Kostjaa. Tuolloin ajattelin, että festivaaleista tulisi hieno perinne – että palaisimme sinne vuosi toisensa jälkeen kellumaan elokuva-alan upottavassa kuplassa ja nauttimaan tunnelmasta.
Toisin kuitenkin kävi: esikoisemme syntyi joulukuun alussa, enkä ole sen jälkeen filkkareille ehtinyt. Tänä vuonna olin jo ajatellut tekeväni paluun kymmenen kuluneen vuoden kunniaksi, mutta todellisuus oli toista mieltä. Vesirokko vie voiton elokuvahumulta.
—————————————————————————————————————
Finnish film is a very difficult thing to export, but Finnish people go to see Finnish films. Especially films that are for the whole family have got plenty of viewers during the past few years.
Short films never get the same attention as the feature films, but one of the best festivals in Finland is actually dedicated to short films. That festival is Tampere Film Festival, which is being held this weekend. The festival gathers about 30 000 film lovers and enthusiasts to Tampere every year and has been organized as an international festival since 1970.
The most legendary award at the festival is the Risto Jarva -award, which is named after a Finnish film director Risto Jarva, who died in a car accident fairly young. The award has been given for example to Mika Kaurismäki’s film Valehtelija (The Liar), which introduced his brother Aki Kaurismäki as an actor in 1981.
I’ve been to the Tampere Film Festival only once – ten years ago. I spent there great three days which included more seeing friends than films. The restaurant at the Plevna complex is always full of film enthusiasts and it’s hard to make it to the screenings. At that point I thought the film festival would be a new long-lasting tradition in our lives: sinking into this film bubble for a few days.
But little did I know: our first child was born in December, and I haven’t been back to the festival since. This year I thought I’d make an exception, but children with chicken pox don’t leave much room for film bubble.
No Comments