Angkor Wat ja muita temppeleitä

Yksi modernin maailman kahdeksasta ihmeestä – Angkor Watin temppeli – on Kambodzan suosituin vierailukohde. Siellä käy vuosittain jopa kaksi miljoonaa turistia, ja uskaltaisinkin väittää sen olevan syy, miksi Siem Reap on ylipäätään tunnettu kaupunki. Ilman Angkor Watia kaupungilla tuskin olisi omaa kansainvälistä lentokenttää – puhumattakaan niistä valtavista hotellikolosseista, jotka reunustavat teitä.

Minun mielikuvani Angkor Watista oli viidakon keskeltä löytyvä temppelialue, jossa voi harhailla päämäärättömästi ikiaikaisen historian keskellä. Jo vuosia on ollut klassikko kiivetä läheiselle mäelle ottamaan kuva temppelialueesta auringonnousun aikaan. Mutta totuus on tietenkin toinen.

Angkor Wat on lopulta vain yksi temppeli

Vaikka koko maailma puhuu nimenomaan Angkor Watista, on se lopulta vain yksi temppeli valtavalla alueella. Angkor Wat rakennettiin 1100-luvulla kuningas Suryavarma II:n valtiontemppeliksi, ja se on säilynyt uskonnollisessa käytössä aina tähän päivään asti.

Se on kuitenkin koko alueen symboli, joka löytyy jopa Kambodzan rieleistä. Temppelin sisääntulon neljä tornia on ikuistettu lähes kaikkiin mahdollisiin tuotteisiin jääkaappimagneeteista muovikasseihin, ja se on myös maan lipussa.

Angkor Watiin ei saavuta kuin viidakkoon, vaan sinne saavutaan suurelle parkkialueelle. Parkkialueen laidalta löytyy hyvin organisoitu turistikeskus, mistä ostetaan kuvalliset liput alueelle. Parkkialue on täynnä suuria busseja, ja sinne pyrähtää tasaisena virtana myös pienempiä tuktukeja, jotka kuljettavat yksittäisiä turisteja kaupungilta temppelille.

Itse temppeliin saavutaan leveää markkinakatua pitkin. Myyjät ovat asetelleet tarjolle syötävää, juotavaa ja matkamuistoja. Apinat juoksentelevat välissä kerjäämässä omaa osuuttaan.

Markkinahumusta huolimatta sisääntulo on vaikuttava. Ylitämme kapean vallihaudan ponttooneista tehtyä siltaa pitkin ja sujahdamme sisään temppelialueelle. Loputtoman pitkät kiviseinät kohoavat niin korkealle ylös, että silmiä häikäisee huippua tavoitellessa. Ylöspäin kohoavat jyrkät portaat eivät houkuttele kiipeämään aamupäivän polttavassa auringossa.

Angkor Watin tunnelma on kaukana rauhallisesta viidakkotemppelistä – ja viidakko on itse asiassa hyvin kaukana Angkor Watista. Sen sijaan Angkor Wat on hyvin organisoitu temppeliraunio, jota kierretään kuuliaisesti muiden turistien mukana. Väkimäärä on jo aamupäivästä niin valtava, ettei sooloiluun kannata lähteä, jos haluaa oman ryhmänsä vielä löytää.

Ylimmälle tasolle eli kuninkaan tasolle on jopa kahden tunnin jono – me päätämme jättää väliin jonottamisen polttavan kuuman auringon alla. Meille riittävät vähän alempanakin olevat kivet.

Lopulta itse Angkor Wat on aika nopeasti nähty: vaikka temppelin pitkä sivu on yli kilometrin pitkä, ja lyhyempikin sivu lähes saman verran, olemme kävelleet sen läpi reilussa tunnissa. Kivet ovat lopultakin vain kiviä, mutta oppaan tarinoita ja tanssiesitystä on hauska seurata.

Wat Bayon houkuttelee kurkistamaan kulman taakse

Angkor Watilta suuntaamme hieman kauemmas Wat Bayonille. Sinne kuljetaan pitkin naga-siltaa, jota reunustavat iloiset ja vihaiset nagat. Nagat ovat vanhan mytologian mukaisia demonisia olentoja, jotka ovat vyötäröstä ylöspäin ihmisiä ja siitä alaspäin käärmeitä. Nämä ilmeikkäät patsaat houkuttelevat tutkimaan niitä tarkemmin – ja erityisesti etsimään niiden joukosta itselle ominaista ilmettä.

Myös Wat Bayon on täynnä ihmisiä, mutta tunnelma siellä on selvästi Angkor Watia rauhallisempi. Siellä pystyy vaeltelemaan aika rauhassa, ja oma ryhmä löytyy silti.

Wat Bayon sijaitsee täsmälleen kuningas Jayavarman pääkaupungin Angkor Thomin kohdalla. Sen erikoisuus ovat tornit, joihin on kaiverrettu kasvoja. Eri ilmansuuntiin katsovien kasvojen esikuvasta ei olla yksimielisiä: osan mielestä ne kuuluvat kuningas Jayavarman VII:lle, kun taas toisten mielestä kasvot tulevat jumalkuvastosta. Muutenkin temppelin seinät on koristeltu loputtomin korkokuvin. Minun suosikkini oli kuva, jossa kuvattiin synnytystä. Myös hyvin arkiset aiheet ovat siis kelvanneet temppelin korkokuviin.

Tämän temppelin mielenkiintoisin piirre on kuitenkin sen sokkeloisuus. Temppeli on huomattavasti Angkor Watia pienempi, eikä sinne tarvitse nousta ihan niin montaa tasoa, mutta se tuntuu jatkuvan loputtomiin jokaisen kulman takana. Jokaisesta aukosta pääsee johonkin, mistä taas pääsee seuraavan kulman taakse. Wat Bayon houkutteleekin aina kurkistamaan vielä seuraavan kulman taakse, koska milloinkaan ei voi tietää, mitä sieltä löytyy. Temppelistä onkin sanottu, että kun Angkor Wat tekee vaikutuksen suurella koollaan, Wat Bayon sen sijaan on mahdutettu sille liian pieneen tilaan.

Siinä missä Angkor Wat on hyvin tiukasti myyntikojujen ja merkittyjen reittien ympäröimä, Wat Bayon on jo lähempänä viidakkoa. Sen ympärillä kohoaa metsiä, jotka vievät tunnelman jo vähän lähemmäs sitä viidakkoa, joka minun mielikuvissani on toistunut.

Kuuluisa Ta Prohm on lopulta iloinen yllätys

Viidakon keskelle pääsemme viimeisessä pysähdyspaikassamme Ta Prohmissa. Tätä temppeliä oppaamme mainostaa koko päivän – onhan siellä kuvattu Tomb Raider -elokuva. Opas toistelee Angelina Jolien nimeä koko päivän sellaisella äänenpainolla, että ainakin puolet seurueestamme vihaa koko paikkaa jo valmiiksi. Kaikille tuli varmasti jo ensimmäisellä kerralla selväksi, että oppaan mielestä Jolien turpeat huulet ovat vaikuttavat.

Ta Prohmiin saavutaan parkkipaikalta puiden reunustamaa kävelytietä pitkin. Mikään metsäpolku tämäkään ei ole, mutta jo paljon enemmän luonnon keskellä kuin aiemmat kohteemme. Matkan varrella kyltit kieltävät esimerkiksi alastomuuden – onkohan monellekin vierailijalle tullut mieleen riisuutua ilkosen alasti temppelissä?

Ta Prohm on se temppeli, josta legendaarisimmat valokuvat ovat peräisin. Se temppeli, jonka rauniot ovat vallanneet valtavat puiden juuret, ja jotka näyttävät puristuneen puuston alle. Yleensä näitä kuvia näkee Angkor Watista puhuttaessa, vaikka tämä näkyy odottaa nimenomaan Ta Prohmissa.

Myös tähän temppeliin on riittänyt vierailijoita, mutta silti tunnelma on aivan erilainen kuin aiemmissa. Kun malttaa kävellä läpi alun pitkät jonot ja tietyt kulmat, joissa pitää saada itsestään kuva instagramiin, löytyy temppelin alueelta monia sisäpihoja ja kulmia, missä ei ole meidän lisäksemme ketään muuta. Viidakon äänet ovat vihdoin kuultavissa, ja voi kuvitella olevansa paikan päällä ihan yksin.

Oppaamme näyttää meille temppelin kuuluisimmat kuvat: sen tanssijan, jonka kuvasta Angelina Jolien kerrotaan tunnistaneen itsensä ja inspiroituneen tekemään Tomb Raiderin juuri Ta Prohmissa, sekä aivan pienen kuvan juuriston keskellä. Tämä naisen kuva on jo niin tiukasti juurten ympäröimä, että se jää suurimmalta osalta vierailijoista huomaamatta kokonaan.

Muuten kiertelemme alueella omassa rauhassamme: tutkien kulmia ja onkaloita, ja valokuvaten loputtoman määrän valtavia juuria, jotka eivät sitten kuitenkaan valokuvassa näytä ollenkaan yhtä vaikuttavilta kuin luonnossa. Mutta näinhän sen pitää ollakin.

Päivän aikana näkemistäni temppeleistä Wat Prohm kaivautuu lopulta aika yllättäenkin syvimmälle sydämeen. Hieman kaupallisesta maineesta huolimatta se osoittautuu paikaksi, josta kuitenkin löytyy se syvin rauha. Siellä voi parhaiten aistia khmerien ajan suuruuden ja temppelien merkityksen, kun vain jättäytyy pois jonosta ja pysyy poissa suosituimmista kuvauspisteistä.

Meidän vierailemiemme kolmen temppelin lisäksi alueelta löytyy jopa tuhat muutakin rauniota, jotka vaihtelevat kooltaan aivan pienistä kivikasoista valtaviin temppelikomplekseihin. Ajamme ohi myös elefanttien ja leopardikuninkaan terassien, jotka näyttävät houkutelleen luokseen paljon vierailijoita.

Minulle nämä kolme temppeliä olivat sopiva päiväannos, enkä suoraan sanottuna olisi jaksanut yhtään enempää. Kivikasat ovat kuitenkin lopulta vain kivikasoja. Jos temppelit kuitenkin kiinnostavat vielä suuremmissa määrin, suosittelen varaamaan alueelle aikaa enemmän kuin yhden päivän.

Koska Angkor Watin alue on yksi maailman suosituimmista vierailukohteista, on siellä havaittavissa myös niitä turismin lieveilmiöitä. Meille se konkretisoitui parhaiten lähtiessämme lounaalta alueella sijaitsevasta ravintolasta. Jo pitkään ennen poistumistamme tarkkailimme parvekkeelta lapsia, jotka alkoivat kerääntyä ravintolan eteen. He olivat selvästi nähneet bussin ja turistiryhmän, joka kohta poistuisi bussiin.

Kun sitten astuimme ulos ravintolasta, olivat lapset heti valmiina myyntiartikkeleidensa kanssa: sateenvarjoja, nokkahuiluja, matkamuistoja. Lapset myös osasivat tehokkaat myyntipuheet: ”Please, tarvitsen rahaa päästäkseni kouluun.” Valitettavasti tuotteiden ostaminen ei edistä lasten pääsemistä kouluun, vaan päinvastoin vahvistaa sitä kierrettä, joka pitää lapset pois koulusta. Kun perhe tienaa paremmin laittamalla lapset koulun sijaan myyntityöhön, ei valinta ole monellekaan perheelle vaikea. Ja vaikka he tekisivät sitä koulun jälkeenkin, pitäisi heidän saada olla sellaisia leikkiviä lapsia, joita me näimme Santukissa lasten kerhoissa. Rahat eivät missään tapauksessa jää lapselle.

Angkor Wat ja sen ympäristö ovat ehdottomasti näkemisen arvoinen vierailukohde. Sen ei kuitenkaan kannata antaa olla se ainoa kohde Kambodzassa, sillä Kambodzaa se kuvaa hyvin huonosti. Toki se antaa vihjeen entisestä khmerien suuruudesta, ja valitettavasti myös näyttää maan ongelmat köyhien ihmisten kautta, mutta Siem Reapiin rakennettu tekotodellisuus valtavine hotelleineen ja ostoskeskuksineen on hyvin kaukana todellisesta Kambodzasta.

Suosittelen siis ehdottomasti käymään temppeleillä, mutta jatkamaan sieltä matkaa sinne muualle Kambodzaan.