Verlan tehdasmuseo
In English Suomi

Suomi-kohde numero 27: Verla

Punnitusvaa’an viereen ovat painautuneet pienet jalanjäljet. Ne kuuluvat Maria Mattsonille, joka työskenteli kyseisen vaa’an ääressä yli 50 vuotta. Jäädessään eläkkeelle hän oli 77-vuotias.

Kun Verlan pahvitehdas lakkautettiin heinäkuussa 1964, työntekijöiden keski-ikä oli yli 70 vuotta. Lakkautuspäätös oli tehty jo 1950-luvulla, mutta Kymin Osakeyhtiö piti toiminnan käynnissä niin kauan kuin vanhat työntekijät jaksoivat töitä tehdä. Nuoremmat olivat jo siirtyneet yhtiön muihin tehtaisiin. Tällaista tehtaan alasajoa ei ole Suomen teollisuuden historiassa sen jälkeen nähty.

Verla

Unescon maailmanperintökohde

Suomesta löytyy seitsemän kohdetta, jotka on hyväksytty Unescon maailmanperintöluetteloon. Näistä Merenkurkun saaristo on ainoa luontokohde, kun taas muut kuusi ovat kulttuurikohteita.

Verlan puuhiomo ja pahvitehdas hyväksyttiin luetteloon vuonna 1996. Vuonna 1872 perustettu Verlan puuhiomo ehti toimia tehtaana vuoteen 1964 asti, jolloin sen omistanut Kymin Osakeyhtiö lakkautti tehtaan. Tilat ja laitteet saivat olla paikoillaan vuoteen 1972 asti, jolloin tehtaan perustamisen satavuotisjuhlan kunniaksi paikka avattiin museona.

Verla

Verla

Tehtaan tiloihin pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla, joita järjestetään tasatunnein. Näillä kierroksilla kuulee varmasti myös Maria Matssonista, josta on kasvanut eräänlainen Verlan puuhiomon ikoni.

Tehtaan alueelle on vapaa pääsy ja myös erittäin pieneen perusnäyttelyyn pääsee tutustumaan maksutta. Suosittelen kuitenkin lämpimästi opastettua kierrosta, sillä harvassa paikassa pääsee tutustumaan tehtaaseen, jossa ei ole muutettu mitään toiminnan lakkauttamisen jälkeen. Verlan puuhiomo ja pahvitehdas edustavat suomalaisen puuteollisuuden varhaista aikaa, jolloin työtavat olivat hyvin yksinkertaiset, ja jolloin ihmiset tekivät suurimman osan työstä.

Verla

Verla

Tehtaan alueelta löytyy varsinaisten hiomo- ja tehdasrakennusten lisäksi muun muassa pahvikollivarasto, jossa vielä 1990-luvun alussa järjestettiin lauantaitansseja. Tuolloin rakennusta kutsuttiin Riemuriiheksi, jonka lavalle nousivat joka lauantai Hugo Mullqvist ja Jytyorkesteri. Tuon riihen lattialla minäkin opettelin tanssimaan valssia ja tangoa, ja istuin seinustan penkillä tarkkailemassa suomalaista tanssilavakäyttäytymistä. Unesco-aseman seurauksena tanssit jouduttiin siirtämään pois arvorakennuksesta, joka tänä päivänä toimii esimerkiksi näyttelytilana. Tänä kesänä riihessä on ollut näytteillä paikallisen luontokuvaajan Lassi Kujalan hienoja eläinkuvia.

Verla

Verla

Riemuriihen pihalla minä seurasin suomalaisen kesäillan seremonioita: sitä, kuinka miehet seisoivat tupakkaringissä, ja naiset kävelivät hameenhelmat heiluen metsänreunan ulkohuussiin. Tänä päivänä vanhaan tallirakennukseen on rakennettu suuret ja modernit vessat, joissa riittää koppeja pitkässä rivissä.

Rannassa päivystivät nuoret, jotka olivat tulleet tapaamaan toisiaan lauantai-iltana. Tytöt ja pojat istuskelivat kivillä ja yrittivät vaivihkaa naukkailla juomapulloistaan. Pojat pärisyttivät mopojaan ja tytöt hihittivät käytökselle. Minä olin vielä liian nuori heidän seuraansa, mutta jotain oudon kiehtovaa toiminnassa silti oli.

Verla

Verla

Verla

Tänä päivänä pihapiiristä löytyy myös ravintola ja erilaisia kauppoja, joissa myydään paikallisia tuotteita, kuten Kouvolan lakritsia ja Kouvola-kahvia.

Verla

Verla

Verla

Yksi mielenkiintoisimmista on myllymakasiinissa sijaitseva Viiniverlan myymälä, josta saa tilan omia luomuviinejä, sekä esimerkiksi limuja ja siidereitä. Me testasimme erittäin hyvän makuista omenasiideriä, jossa prosenttejakin oli peräti 7,5. Ei siis mitään kevytjuomaa.

Verla

Verla

Verla

Lähimpänä parkkipaikkaa sijaitsee Patruunan pytinki, jossa ennen asui tehtaan isännöitsijä. Myöhemmin pytingissä on toiminut tilausravintola, mutta tällä hetkellä rakennusta remontoidaan uuteen käyttöön.

Verla

Verlan kylä

Verlan kylä on syntynyt tehtaan ympärille. Ennen tehtaan perustamista alueella ei ollut vakituista asutusta, kun jo 1900-luvun alkupuolella asukkaita oli yli 300. Tuohon aikaan kylällä toimi kolme kauppaa. Tänä päivänä Verlan kylällä on asukkaita vain muutama kymmen, mutta seudun kyläyhdistyksen alueella asukkaita on noin 200.

Lisäksi Verlan alueella on paljon kesäasukkaita ja tällaisena minäkin saavuin Verlaan 1980-luvun alkupuolella. Perheemme hankki muutama kilometri Verlan kylältä eteenpäin mökkitontin, johon rakennettiin pieni hirsimökki. Kirkasvetinen Jukajärvi oli ihana paikka viettää lapsuuden kesiä ja opetella uimaan ja sukeltamaan.

Verla

Vietimme mökillä paljon aikaa, joten ehdimme tutustua myös lähiseutuihin. Kävimme kaupassa Karppisella, joka oli siihen aikaan jo kylän ainoa kauppa. Kyösti Karppiselta tosin saikin kaiken, mitä vain keksi tarvita: me hankimme sieltä kaikenlaista ruoasta aina rakennustarvikkeisiin asti – jopa minun ensimmäinen herätyskelloni on ostettu Karppisen liikkeestä. Ja jos kaupasta ei jotain löytynyt – kauppias tilasi sitä välittömästi.

Verla

Kävimme myös kaupan naapurissa sijainneessa Verlan Kievarissa, jossa viimeistään kuuli paikallisuutiset. Vaikka Kievarin omistajat vaihtuivat moneen otteeseen vuosien mittaan, terassilta tehtaalle avautuvat näkymät pysyivät kuitenkin samanlaisina.

Verla

Kun lapsena ajoi Verlan kylän läpi monta kymmentä kertaa vuodessa, paikan arvoa ei tietenkään ymmärtänyt. Kävimme muutaman kerran museon kierroksilla, mutta silti paikka oli meille enemmän tanssipaikka, jossa pääsimme hetkeksi metsän keskeltä ihmisten ilmoille. Tehtaan piha ei ollut paikallisten yrittäjien kauppapaikka ja taidonnäyte, vaan se oli kyläläisten ja kesäasukkaiden kohtaamispaikka, jossa punatiiliset seinät toimivat tuttuna taustana suomalaiselle tanssilavaromantiikalle.

En varsinkaan osannut arvostaa kalliomaalauksia, jotka löytyvät aivan kylän keskustasta. Kahdeksasta hirvestä ja kolmesta ihmisestä koostuva kuvio on ajoitettu jopa 6000 vuoden päähän, mutta minulle se oli aina vain hauska leikki, jossa punaisesta töhrystä piti etsiä pari tunnistettavaa kuviota. Myöhemmin olen patikoinut pitkiä matkoja päästäkseni näkemään kalliomaalauksia, vaikka yksiä olen tuijottanut koko lapsuuteni.

Verla

Verla

Verla

Lyhyen matkan päästä löytyy myös Kokkokallion hiidenkirnu, josta on kaivettu maa-ainesta aina 3,2 metriin saakka. Tätä hiidenkirnua eivät tosin ole aina arvostaneet muutkaan kuin minä, sillä viimeksi minun siellä vieraillessani vuosia sitten sitä oli selvästi käytetty vessana. Ehkäpä hiidenkirnukin pysyy tänä päivänä puhtaampana.

Verla

Samalla tavalla kuin Verlan tehtaaseen jätettiin sen lakkauttamisen jälkeen tavarat paikoilleen, lähdin minäkin Verlasta vähin kantamuksin. Otin mukaani vanhat sinappilasit, istuin rantakivellä juomassa yhden jaloviinan ja ajoin pois. Mökki oli myyty.

Verla

Tänä kesänä palasin Verlaan ja tontin reunalle ensimmäistä kertaa 11 vuoteen. Tontille on kohonnut uusi mökki; Verlan tehtaasta on tullut suosittu turistikohde, jonka parkkipaikalle on jonoa. Asiat menevät eteenpäin, ja niinhän sen pitää ollakin.

Verla


Verla Groundwood and Mill

You can see tiny foot steps next to the old scale. They belong to Maria Mattson, who worked at that station for over 50 years. She was 77 years old when she retired.

When the Verla Groundwood and Board Mill was shut down in 1964, the average age of its employees was over 70 years. The owner of the Mill had decided to shut it down already in the 1950’s, but they decided to keep it running as long as the old employees wanted to work. The younger ones had already moved to other factories. There hasn’t been a shut down like this in the Finnish industry after that.

There are seven Unesco World Heritage Sites in Finland, and only one of them is a nature site. Verla Groundwood and Board Mill is also a cultural site and was accepted on list in 1996.

Verla Groundwood was founded in 1872 and as Groundwood and Board Mill operated until 1964. Everything was left as it was, so it was opened as a museum in 1972.

You can visit the Groundwood and Mill on a guided tour at summertime. You can visit the surroundings and a very small basic exhibition for free, but I definitely recommend taking a guided tour that starts every hour. The Groundwood and Mill represent the early stages of Finnish forest industry, and you don’t very often get to see an old factory with all the appliances still standing there. And at the guided tour you can also see Maria Mattson’s foot steps next to the scale.

Besides the Groundwood and Mill you can find other buildings in the area. There is for example an old warehouse, where we used to dance on Saturday evenings back in the 1980’s and 1990’s. I went there a lot when I was a child, and that’s where I learned to dance all the classic dances. That’s also where I learned everything about the behaviour and the customs that were practiced on light summer evenings. The dances had to move away from the building as it became a part of a Unesco Site, and these days you can see different kinds of exhibitions there. The exhibition this summer was by a local nature photographer Lassi Kujala.

You can also find different kinds of shops and a restaurant on site. One of the most interesting ones is a shop of a local wine producer Viiniverla, that sells its own organic wines there. We tried their apple cider that tasted very good and had plenty of alcohol in it.

The village of Verla was born around the factory. Before the factory there was no settlement there, but in the early 1900’s there were already 300 inhabitants there. Nowadays there are only about 30 permanent inhabitants, but there are about 200 inhabitants right around the village.

I arrived in Verla in the early 1980’s to stay at a summer place we had recently purchased. It was a wonderful place to spend my childhood summers and learn to swim.

We spent a lot of time there, so we also had time to get to know the surroundings. We did our shopping at the local store that was run by an older couple. You could find anything at their store – and if there was something you didn’t find, they’d order it for you right away.

We also visited the bar that was right next to the store. It had many owners during the years, but still it was the place to hear the local news. And the view from the terrace to the Groundwood and Mill was always equally interesting.

As we drove through the village tens of times every summer when I was a child, I never realised how remarkable the place was. We went on a guided tour at the museum a few times, but still it was more a place for having fun than a place with cultural value.

I didn’t even appreciate the old rock paintings right in the middle of the village. The 6000-year-old picture, that consists of eight moose and three men, used to be just a game for me: if I could see a figure in that red mass of paint. Later I’ve hiked long trails to see rock paintings, even though I’ve stared at one my entire childhood.

Close to the rock paintings there is also an ancient pothole, that is at least 3,2 meters deep. Many others besides me haven’t appreciated the pothole in the past, because last time I visited there years ago it had been used as a toilet. Hopefully it’s cleaner there nowadays.

The same way the things in the old Groundwood and Mill were left as they were, I also left Verla. I took with me a few glasses, had a shot of Finnish Jaloviina and drove away. The place had been sold away.

This summer I went back there after 11 years. There was a new shiny building at our old plot; Verla had become a very popular tourist destination. Things move on, and that’s the way it should be.

You Might Also Like...

6 Comments

  • Reply
    Virpi/Täynnä tie on tarinoita
    14 elokuun, 2017 at 3:59 pm

    Nostalgista muistelua, mukavaa luettavaa! Verlassa en ole käynyt, mutta Unesco-kohteena se luonnollisesti on listallani jossain vaiheessa. 🙂

    • Reply
      Katja / Lähtöselvitetty
      16 elokuun, 2017 at 10:00 am

      Ehdottomasti kannattaa käydä Verlassa! Tänä vuonna olivat panostaneet paljon myös Verlan ja Repoveden kansallispuiston yhteistyöhön eli kannattaa harkita samalla reissulla myös Repoveden piipahdusta. Minä ehdin viettää aikaa Verlassa jo ennen Unesco-statusta, joten olen nähnyt alueen kehityksen pikkukylästä suosituksi turistikohteeksi. Siksi en osaa katsella sitä ihan vain peruskohteena.

  • Reply
    sari/ matkalla lähelle tai kauas
    15 elokuun, 2017 at 9:38 pm

    Edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä jutusta tuli liikuttava, kun sinulla on omakohtaista kokemust alueesta. Me kävimme tuolla viime kesänä. Ihan ekstempore päätimme eräänä aamuna lähteä matkaan. IHANA kesä jolloin tuollaiset äkkilähdöt onnistuvat. Hieno paikka, meillä on vielä verlan kuohuviini juomatta.

    • Reply
      Katja / Lähtöselvitetty
      16 elokuun, 2017 at 10:18 am

      Kesäretket ovat parasta! Me ostimme siiderin ja parin limun lisäksi mustaviinimarjaviinin. Se ei ollut ihan meidän makuumme, mutta siideri ja limut maistuivat hyvin. Seuraavalla kerralla taidan kokeilla kuohuviiniä!

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    17 elokuun, 2017 at 9:28 pm

    Teimme tänä kesänä sen 4 majakkaa ja 3 Unesco-kohdetta -retken, mutta tuota neljättä meiltä vielä puuttuvaa Kouvolan kupeessa emme saaneet enää reitille luontevasti mukaan 🙂
    No, ensi kesänä sitten!

    • Reply
      Katja / Lähtöselvitetty
      17 elokuun, 2017 at 10:48 pm

      Ehdottomasti ensi kesänä Verlaan! Todella kunnioitettavasti saitte nuo kolme Unesco-kohdetta kierrettyä yhden reissun aikana, joten onhan siinä yhdelle kesälle. Minä olen edelleen käynyt vain Verlassa ja Suomenlinnassa, joten minulla on matkaa.

Leave a Reply