Kaikkihan nyt ovat käyneet Thaimaassa, eikö niin? No, minä en ole. Eikä kukaan minun perheestäni. Enkä voi sanoa, että se olisi koskaan ollut maailmassa se paikka, jonne olen aina ehdottomasti halunnut mennä. Voisin tältä istumalta nimetä kymmenen paikkaa, joihin mieluummin matkustaisin vaikka heti. Jotain taianomaista Thaimaassa kuitenkin on, sillä nyt minäkin suunnittelen lomaa sinne.
Tosi asiassa suunnitelmamme ovat jo hyvin pitkällä. Lennot on varattu ja osittain jo maksettukin. Pieni takaisku on se, että juuri eilen saimme sähköpostia, jonka mukaan suuri matkajätti Tui on peruuttanut lentomme. Toki se tarjosi uusia tilalle, mutta peruutus vaati joitakin lisätiedusteluja ennen tarjouksen hyväksymistä. Asuntokin on nimittäin varattu: suuri penthouse Kamala Beachiltä kahdeksi viikoksi. Asunto on huomattavasti prameampi ja kalliimpi kuin mikä alkuperäinen tavoitteemme oli, mutta kuten meillä yleensäkin, suunnitelmat tuntuvat paisuvan koko ajan.
Lähtötilanteemme oli se, että halusimme ensi syksynä aurinkoon. Viime syksynä olimme pari viikkoa Berliinissä, ja se oli ihanaa, mutta marras-joulukuun pimeys vei kuitenkin mehut koko porukasta. Vielä, kun minä olen ensi syksyn hoitovapaalla, halusimme lähteä sen kunniaksi reissuun, kun ei tarvitsisi käyttää kalliita lomaviikkojakaan. No, mihin lapsiperhe voisi marraskuussa lähteä: Kanariansaarille (käyty), Egyptiin (käyty, eikä muutenkaan innosta) tai Kaakkois-Aasiaan. Vaikka Vietnam ja Kamputsea kuulostavatkin äärimmäisen mielenkiintoisilta, ajatus turhan pioneerimaisesta matkailusta neljä- ja yksivuotiaiden lasten kanssa ei houkuttele. Jäljelle jäi siis Thaimaa, johon myös isovanhemmat oli helppo houkutella. Heistä kun on väistämättä hyötyäkin pitkällä ulkomaanreissulla.
Kun matkakohteeksi oli valittu Thaimaa, oli selvää, että kahden viikon takia emme jaksaisi sinne asti lentää. Päätimme siis saman tien taas käyttää koko kuukauden, sillä Thaimaahan on kaiken lisäksi halpa maa. Tai näin se on ollut kaikilla reppureissaajakavereilla, jotka notkuvat siellä useammankin kuukauden, eivätkä haluaisi tulla enää takaisin. Meillä se halpuus aina lentää ulos ikkunasta sillä hetkellä, kun alamme listata toiveitamme. Lopputuloksena on siis kaksi viikkoa kattohuoneistossa Kamala Beachillä. Seuraavasta kahdesta viikosta emme vielä tiedä mitään muuta kuin sen, että vietämme yhden viikonlopun Bangkokissa, mistä hotellihuone kunnon keittiöllä on jo varattu. Tällä hetkellä tavoitteena on kiertää hieman pohjoisempaakin Thaimaata, mihin lapsettomien kavereiden mukaan ei missään nimessä kannata mennä lasten kanssa. Mistään opaskirjoista en ole kuitenkaan saanut selville, miksei sinne kannattaisi mennä lasten kanssa – ehkä siksi, ettei siellä ole rantoja. Lopputulos saattaa kuitenkin olla, että kahden Phuketissa vietetyn viikon jälkeen päädymme viettämään seuraavat kaksi viikkoa, pientä Bangkokin visiittiä lukuun ottamatta, Krabilla tai jossain muussa rantakohteessa. Kahden joutilaana lojutun viikon jälkeen ajatus yöjunista, likaisista vessoista ja lapsista kantorinkoissa ei ehkä houkuttelekaan niin paljon kuin nyt.
Tällä hetkellä ajatus Thaimaahan matkustamisesta tuntuu erittäin mukavalta. Aurinkoa, hiekkarantoja, joutilaita päiviä, miksi ei? Onhan siinä oltava jotain, jos kaikki muutkin reppureissaajakavereista lapsiperheellisiin ovat siellä olleet, ja monet ovat vielä palanneet sinne kerta toisensa jälkeen. Tällä kertaa ei myöskään tarvitse huolestua siitä, että suunnitelmat jäisivät turhan tylsiksi: totuttuun tapaan ne paisuvat viikko viikolta, tai ainakin joka kerran, kun istun tietokoneen ääreen. Odotankin mielenkiinnolla, mitä kaikkea olen ehtinyt suunnitella ja varata varsinaiseen lähtöön mennessä, sillä siihen kuitenkin on aikaa vielä puoli vuotta. Toivon vain, että lentoyhtiö päättää nyt pitää lentomme voimassa, sillä onnistumme saamaan suunnitelmista monimutkaisia ihan ilman heidän apuaankin.
No Comments