Typötyhjä matkakalenteri

En tiedä, mutta luulisin, että esiintyvästä taiteilijasta tuntuu suurin piirtein tältä, kun keikkakalenteri ammottaa tyhjyyttään.

Tietenkään minun tilannettani ei voi oikeasti verrata siihen: minun toimeentuloni ei ole riippuvainen tästä, ja tyhjän kalenterin sijaan minun kalenterini pursuaa kaikenlaisia menoja ja kinkereitä. Onhan se silti todella ärsyttävää, kun matkakalenteri on ihan tyhjä.

Kahden viikon päästä suuntaamme koko perheen voimin kolmeksi päiväksi Tanskaan. Tarkoituksena on ajella Billundiin ja viettää päivä Legolandissa, sillä kolmesta lapsesta vain yksi on päässyt siellä käymään. Ja helmikuussa Norwegian tarjosi ystävällisesti mahdollisuuden lunastaa 19 euron lentoja Kööpenhaminaan. Noiden kolmen päivän jälkeen meidän matkakalenterissamme ei ole yhden yhtä merkintää.

Kalenterin tyhjyydelle on pari konkreettista syytä: uudenlainen arki ja vanhanmallinen talous. Viimeiset kaksi ja puoli vuotta minä olen ollut kotona lasten kanssa – tärkein tehtäväni on ollut valmistaa heille viisi ateriaa päivässä ja viedä heidät ovesta ulos mielellään edes silloin tällöin. Palkkani on ollut sen mukainen: muutama sata euroa kotihoidontukea, jolla ei kovin kauas matkustella. Silti on matkusteltu.

Tänään torstaina meidän arkemme sai uudenlaisen muodon, kun yhden koululaisen lisäksi meillä on yksi eskarilainen ja yksi päiväkotilainen. Syyskuun alussa minä palaan takaisin päivätöihin. Kaiken tämän lisäksi kalenterista löytyy monenmoisia harrastuksia.

Matkojen varaaminen ei siis ole enää yhtä yksinkertaista kuin se on ollut viimeiset pari vuotta. En voi tarttua tarjouksiin, eikä miehen ylipuhuminen enää riitä toimenpiteeksi, sillä jotenkin lomista pitäisi sopia myös esimiehen kanssa. Enkä ehkä ihan vielä kehtaa ruveta soittelemaan omia lomasuunnitelmiani, kun en ole vielä edes palannut töihin. Onneksi lomapäiviä sentään on jäänyt säästöön.

Ja jollain keinoin tämä parin vuoden rahallisesti kuiva kausi myös pitäisi saada korjattua: ryhtyä taas tunnolliseksi lainanlyhentäjäksi ja maksaa pois luottokortteja. Kohta kun rahaa taas tulee enemmän, sitä täytyy myös käyttää laskujen maksamiseen.

Yritän nyt kuitenkin olla ahdistumatta tästä tilanteesta, jollaisessa en ole ennen ollut – ehkä tästä vielä kumpuaa uusia ajatuksia ja uusia seikkailuja. Meillä on kuitenkin loppusyksystä tiedossa parin viikon putkiremonttievakko, jonka tietysti muiden nurkkia mieluummin viettäisin jossain vähän kauempana kotoa.

Ja jos säästyneitä lomapäiviä ja rahoja malttaisi pantata vielä vuodenvaihteeseen asti, voisi päästä vähän pidemmälle juhlimaan synttäreitä. Tällä kertaa kun ne ovat pyöreitä!

Suunnitelmia ja haaveita siis on yhtä paljon kuin aina ennenkin – nyt vain se konkretia antaa vielä odottaa itseään. Sillä aikaa voin kuitenkin jatkaa ahkerointia, sillä kaikki tämän vuoden matkatkaan eivät ole vielä päätyneet blogiin asti.

Tämän jutun kuvat ovat muuten Instagramissa tämän kesän aikana julkaisemiani. Meidän kesämme koostui yhdessäolosta, pitkistä aamuista, valoisista illoista ja paljosta naurusta – sekä muutamasta mukavasta retkestä.

Jotain haikeaa tässä hetkessä kuitenkin on: syksy saapuu väistämättä. Hyvää sellaista kaikille!

Instagramista minut löydät nimellä @katjajankeri