Voisinko tehdä töitä palmun alla tai laiturin nokassa? Oman työuran pohdinta avaa valoisia näkymiä tulevaisuuteen

Kaupallinen yhteistyö: Workday Designers

Minä olen nyt 43-vuotias. Olen työskennellyt samalla työnantajalla 17 vuoden ajan eli periaatteessa siitä asti, kun koulun ovista viimeisen kerran lähdin. Toki olen siirtynyt työtehtävästä ja osastolta toiseen, ja olen ollut välissä kolme kertaa perhevapaallakin, mutta aina olen palannut saman työnantajan palvelukseen työintoa täynnä.

Vieläkään minulla ei ole tarvetta luopua tästä työnantajasta. Vaikka matkakuume vaivaa ajoittain pahastikin, ja pyörittelen mielessäni ajatusta napata lapset ja rinkat matkaan ja suunnata jonnekin kauas pois, luovun aina ajatuksesta ja muovaan matkani kertyneisiin lomasaldoihin sopiviksi. Haave päästä pois pidemmäksi aikaa ei ole niin suuri, että olisin valmis luopumaan työnantajasta, joka muuten mahdollistaa paljon joustoa.

Koska yhtä joustoa minun työurani on ollutkin. Olen ollut äitiyslomalla, vanhempainvapaalla, hoitovapaalla ja osittaisella hoitovapaalla. Olen myös ollut opintovapaalla ja kouluttautumislomalla. Joka kerta, kun minulla on ollut tarve keskittyä elämässäni enemmän johonkin muuhun osa-alueeseen, työnantaja on antanut siihen mahdollisuuden. Koskaan minun ei ole tarvinnut heittäytyä pois pyörästä päästäkseni tekemään jotain muuta.

Tämä kulunut vuosi on tietysti ollut työelämässä sitä suurinta jouston aikaa. Meidänkin yhtiössämme iso osa työntekijöistä on siirtynyt kokonaan etätöihin, ja kaikki ovat rakennelleet työpisteitä kuka mihinkin kodin nurkkaan. Samaan aikaan olemme käyneet kovaa taistelua siitä, että ihmiset pysyvät työkykyisinä ilman niitä tuttuja työrutiineja ja sosiaalisia tapaamisia.

Minä olen istunut ruokapöydän ääressä ja hoitanut samalla etäkoululaisia, karanteenilaisia, sairastajia ja kaikkea siltä väliltä. Vuoteen minun ei ole tarvinnut olla huolissani siitä, herääkö joku lapsista sairaana, eikä pysty lähtemään kouluun tai päiväkotiin. Tietenkään työrauha ei ole entisellään lasten ollessa kotona, mutta viime kevään yhdeksän viikkoa etäkoulua ja -päiväkotia opettivat meille paljon keinoja tästä selviytymiseen.

Olen myös ottanut läppärini ja siirtänyt toimiston muualle. Olen tehnyt töitä oman kodin lisäksi ystävän luona Espoossa, vanhempien talossa Kouvolassa, omalla mökillä Luumäellä, rivitalokaksiossa Puumalassa, patikkaretkien lomassa Ylläksellä ja vuokramökillä Anttolassa. Kaikissa paikoissa työnteko on ollut yhtä luontevaa kuin oman ruokapöydän ääressä Kalliossa, ja olen nauttinut vapaudesta suunnattomasti. Olisipa ihanaa tehdä töitä sieltä, missä juuri silloin sattuu olemaan.

.

Uramuotoilun kurssi on antanut suuntaa omille tavoitteille

Olen tänä keväänä osallistunut Workday Designersin uramuotoilun verkkokurssille, missä tavoitteena on pohtia omaa työuraa ja sen suuntaa, sekä tehdä jonkinlainen pidemmän tähtäimen suunnitelma tämän suunnan löytämiseksi. Kurssilla on saanut heittää ilmoille ne villeimmätkin ideat siitä, miten omaa työelämää muokkaisi, ja aika monta kertaa olen mielessäni pyöritellyt ajatusta itsestäni läppärin kanssa palmun alla tai korpimökillä, jonka ikkunasta avautuu näkymä tunturille.

Kurssilla olen tehnyt erilaisia tehtäviä: arvokarttoja, tulevaisuusvisioita, työfilosofioita ja viisivuotissuunnitelmia. Kaikkien näiden tavoitteena on ollut saada minut pohtimaan sitä, mitä asioita arvostan työelämässä, ja miten voisin tehdä töitä arvojeni mukaisesti.

Yllättävää kurssilla on ollut se, että pohtiessani pitkään arvoja ja työfilosofiaa en innostunutkaan eniten siitä ajatuksesta, että voisin lentää maailmalla vapaana ja tehdä töitä silloin kun se minulle sopii. Kaikkein eniten innostuin urapolusta, jossa saan edelleen jatkaa minulle tärkeiden asioiden ja ihmisten kanssa. Toki otan suurella ilolla vastaan kaiken jouston, mitä työelämällä on minulle tarjota, sillä vielä pitkään aikaan en ole vapaa velvoitteistani tai halusta pakata ne laukut ja lähteä jonnekin kauas.

Jos sinä haluat miettiä oman työurasi suuntaa, saat koodilla 10% alennuksen Workday Designersin uramuotoilun kurssista ”lahtoselvitetty10”.

.

Etätyöt ovat keino muokata työelämää itselle sopivammaksi

Minun suurin oivallukseni uramuotoilun kurssilla – tai oikeastaan koko tämän kuluneen vuoden aikana – on ollut se, että etätyön avulla omaa työarkea voi muokata ilman, että tarvitsee tehdä radikaaleja ratkaisuja. Jos ennen koronaa vaihtoehdot olivat joko olla tylsästi turvallisen työnantajan palveluksessa tai heittäytyä villiksi ja vapaaksi diginomadiksi, tänä päivänä mahdollisuudet ovat jo paljon laajemmat. Etätyö mahdollistaa työnteon melkein missä vain, kunhan tietoliikenneyhteydet ovat kunnossa.

Etätyö kuitenkin vaatii tekijältään paljon suunnitelmallisuutta ja kurinalaisuutta. Kotona houkuttelevat erilaiset kotityöt ja muu puuhastelu, joka juuri sillä hetkellä voittaisi varsinaisen työnteon. Tekisi mieli viikata pyykkejä tai neuloa loppuun tuo yksi villapaidan hiha. Voisi myös pyyhkiä pölyt tai ihan vaan käydä hetkeksi tuohon sohvalle. Vaatii paljon itsekuria pitää itsensä työmoodissa silloinkin, kun kaikki muu ympärillä houkuttelee luokseen.

Minä olen esimiehenä kokeillut ja suositellut työntekijöille vähän kaikenlaista. Osalle sopii se, että he keskittyvät kasista neljään vain työasioihin, eivätkä vilkuile ympärilleen yhtään. Toiset taas ahdistuvat siitä, jos kotona kaikki odottaa työpäivän päättymistä, ja heidän yleensä kannattaakin ottaa päivistä pieniä taukohetkiä ja edistää silloin kotiasioita. Tärkeää on, että jokainen löytää sen itselleen sopivan tavan, jolla rytmittää päivää.

Minä olen nauttinut muualla tehdyistä etätöistä eniten juuri siksi, että silloin tekemättömät kotityöt eivät pääse hyppäämään silmille. Ystävän luona ei voi kuitenkaan ryhtyä siivoamaan, ja vanhempien luona jopa katetaan valmis lounas nenän eteen pöytään.

Maaliskuun alussa me repäisimme ystävien kanssa ja lähdimme tekemään etätyöpäivän Anttolaan Halla Resortin rantahuvilalle (*kaupallinen yhteistyö). Reissun pääasiallisena tavoitteena oli viettää mukava viikonloppu tutulla porukalla, mutta yhdistimme siihen työntäyteisen perjantain. Tämä osoittautui mainioksi päätökseksi, sillä yhdessä syöty aamiainen loi hyvän pohjan tehokkaalle työpäivälle, eikä tunnelmaa häirinnyt edes toisessa nappikuulokkeessa jatkunut koulutus.

Me neljä täysin eri aloilla työskentelevää konttorirottaa mahduimme hyvin huvilan eri sopukoihin pitämään palavereja ja lähettelemään sähköposteja. Iso oleskelutila toimi tukikohtana, jonne jokainen palasi aina rauhallisina hetkinä höpöttelemään ja pitämään taukoa. Töitä tuli tehtyä jopa enemmän kuin perusperjantaina, jolloin jo odottelee kärsimättömästi viikonlopun alkamista.

Saimme majoituksesta ja lisäpalveluista Halla Resortissa alennuksen kaupallisen yhteistyön merkeissä. Valitsimme Aikaa ystäville -nimisen paketin, johon kuului esimerkiksi pikakamera, kylpyvaahtoa ja karaokelaitteet. Osan aterioista tilasimme valmiina huvilalle.

Minun suurin työhön liittyvä oivallukseni kuluneen vuoden aikana on ollut se, että työelämää on mahdollista muuttaa, eikä kahta samanlaista työntekijää ole. On edelleen surullista kuulla suuristakin yhtiöistä, jotka vain odottavat paluuta ”normaaliin” eli tiukkoihin toimistorutiineihin ja harvoihin etäpäiviin. Jos tämän vuoden olisi pitänyt yritysten johdoillekin jotain opettaa, niin sen, että toimistotyötä voi tehdä erittäin tehokkaasti myös muualta kuin sieltä varsinaiselta toimistolta käsin. Ainakin meillä ihmiset ovat jopa tehokkaampia kuin yhtiön tiloissa työskennellessään.

Minä olen avannut mieleni kaikenlaisille mahdollisille ratkaisuille. Odotan jo innolla sitä, että pääsen taas oman mökin terassille läppärin kanssa hakkaamaan näppäimistöä samalla kun kesätuuli puhaltaa hiuksiin. Odotan myös sitä, millaisiin uusiin paikkoihin pääsen töitä tekemään. Enää minun ei tarvitse maadoittaa itseäni tälle omalle tuolille ruokapöydän nurkkaan, vaan voin siirtyä mihin vain.

Ja parasta tässä on se, että minun ei kuitenkaan tarvitse olla mikään vapaa taiteilija voidakseni tehdä sen. Voin edelleen työskennellä vanhassa ja perinteisessä yhtiössä ja tehdä sitä, missä olen hyvä. En kuitenkaan enää ole sidottu niihin vanhoihin toimitiloihin, enkä omaan toimistooni, jonka seinät ovat täynnä post it -lappuja.

Maailma on kohta auki – jopa töiden suhteen.