Tukholman risteily koko perheen ehdoilla

*Yhteistyössä Tallink Silja

Tukholman risteily: hyvää ruokaa, iloisia ihmisiä ja hymyileviä lapsia, jotka ovat nauttineet ohjelmanumeroiden ilotulituksesta – vai humalaisia törttöilijöitä, loputtomia jonoja buffet-pöydän ääressä ja sokerihumalassa täyttä kurkkua kirkuvia uhmaikäisiä? Ruotsiin suuntautuvilla risteilyillä on monia ulottuvuuksia, ja jokaisella oma mielipiteensä niistä. Toisten mielestä risteily on maailman helpoin tapa lähteä reissuun, kun taas toisia ei saisi laivaan kirveelläkään.

Minun täytyy myöntää kuuluvani johonkin noiden kahden vaihtoehdon välimaastoon. Toki laivalla ovat kaikki palvelut lähellä, ja lapset innostuvat heihin kohdistetusta huomiosta, mutta toisaalta valmiissa paketissa on myös jotain häiritsevää: matka kuluu samassa rytmissä kaikkien muiden lapsiperheiden kanssa alun buffet-ruokailusta laivasuunnitusten, maskottien tapaamisen ja diskojen kautta hyttiin nukkumaan, ja taas porukalla aamiaispöydän ääreen jonottamaan. Jossain välissä on ehkä onnistunut löytämään kolkan, jossa on voinut rauhassa istua ja heilua musiikin tahtiin, ennen kuin yhtäkkiä kaikki muutkin ryntäävät paikalle maskottien perässä.

Minä en olekaan hinkunut Ruotsin risteilyille vähään aikaan – edellisen reissun teimme juuri ennen nuorimmaisen syntymää melkein kolme vuotta sitten. Nyt lähdimme palkintomatkalle käytyämme arvioimassa Silja Serenaden leikkihuonetta niin lasten kuin vanhempienkin kannalta. Kiitokseksi mielipiteistä saimme risteilyn Tallink Siljan laivojen perhesuosikissa eli Muumi-hytissä.

Paljon leikkitilaa lapsille Siljalandissa

Tallink Silja on panostanut paljon leikkitiloihin, jotka on muutama vuosi sitten uusittu entisiin kylpylätiloihin. Valkoisten pylväiden ja antiikkijäljitelmien tilalle ovat muuttaneet pallomeret ja lego-pöydät, ja Siljalandit ovatkin harvinaisen suuria ja tilavia leikkitiloja. Pallomeriä löytyy kaksi eri ikäisille lapsille, ja isommassa on myös hauska kiipeilypuu, joka vetoaa lapsiin kovasti. Ympäri tilaa on ripoteltu pöytiä, joiden ääressä voi leikkiä legoilla tai junaradalla, piirtää tai pelata. Isommille on rakennettu tietokonepeleillä varusteltu ympyrä, sekä muutama muu pelipaikka.

Käydessämme arvioimassa täysin tyhjää leikkitilaa lapset olivat onnensa kukkuloilla: he saivat juosta ja hyppiä täysin omassa rauhassa tarvitsematta varoa ketään muuta. Risteilyn aikana todellisuus on tietenkin toinen, kun samaan tilaan ovat pakkautuneet yhtä aikaa kaikki laivan lapsiperheet, mutta täytyy myöntää, että tila toimi edelleen yllättävän hyvin. Tila on jaettu kahteen osaan, joista toinen on selkeästi suunnattu isommille pelikoneineen ja isoine pallomerineen, kun taas etuosasta löytyvät pienimpien lelut, piirustusvälineet ja Muumeja pyörittävä televisio. Vain muutaman kerran isojen juoksu ulottui pienempien puolelle.

Erityistä kiitosta täytyy antaa Siljalandin henkilökunnan osallistumiselle. Jo vuosia sitten kaipailin leikkitiloihin jonkinlaista valvontaa, kun osa vanhemmista jättää aina lapsensa selviytymään omin neuvoin. Siljalandin henkilökunta teki ahkerasti kuulutuksia, jos meno ei ollut sääntöjen mukaista. He myös kävivät aina huomauttelemassa sopimattomasta käytöksestä, mikä rauhoitti tilaa huomattavasti.

Siljalandin ainoa ongelma ovatkin oikeastaan vanhemmat: vaikka heitä varten on järjestetty leikkitilaan kahvila, pyörivät vanhemmat silti leikkivien lasten joukossa tukkien joka paikan. Pieniä lapsia ei voi päästää yksin kulman taakse, kun houkuttimina ovat niin syömäkokoiset legot kuin iso pallomerikin, minkä vuoksi vanhempia päivystää joka kulmalla.

Järjestettyä ohjelmaa suunnistuksista diskoon

Siljalandin toimintaan kuuluu paljon erilaista lapsille järjestettyä ohjelmaa. Meidän lapsemme jaksavat aina jonottaa aamun kasvomaalaukseen, ja yleensä värityskilpailuunkin osallistutaan vähintään yhdellä työllä. Tällä kertaa esikoinen innostui erityisesti suunnistustehtävistä, joita sai suorittaa omaan tahtiin. Yhdessä suunnistuksessa piti etsiä kuvia Siljalandista, kun taas toisessa kiersimme hänen kanssaan ympäri laivaa vastaamassa kysymyksiin. Jokainen osallistuja sai pienen palkinnon, ja kaikkien osallistuneiden kesken arvottiin vähän isompia palkintoja.

Suunnistukset olivat erittäin kivoja, koska niiden ansiosta tuli lähdettyä kiertelemään laivaa vähän laajemmin – päädyimme jopa kylpyläosastolle. Myöhemmin harmittelin vain sitä, ettemme tehneet suunnistusta koko perheen voimin, sillä erityisesti ylimmissä kerroksissa olisi ollut kivaa katsella yhdessä paikkoja ja haistella sitä rauhallisempaa tunnelmaa.

Laivojen legendaarisimpaan ohjelmaan kuuluvat lasten diskot, joihin mekin osallistuimme molempina iltoina. Menomatkalla Harri Hylkeen tanssittamat kappaleet jaksoivat innostaa ainakin pienintä, mutta paluumatkan disko Muumipeikon ja Pikku Myyn kanssa meni jo vähän enemmän pöydän reunaan nojaten. Meidän lapsemme tuntuivat nauttivat tanssiravintolasta silloin, kun kukaan ei näytä, miten pitäisi tanssia, vaan musiikin ja värivalojen sykkeessä sai heilua itsekseen. Olikin vähän harmi, kun sinänsä hieno tanssishow alkoi heti lasten diskon jälkeen, jolloin lapset joutuivat jättämään tanssilattian heti, kun alkoivat innostua.

Suurtapahtuman tuntua buffetissa

Laivalla syöminen on ollut aina meidän perheellemme pieni kompastuskivi. Lapset ovat niin älyttömän pieniruokaisia, että melkein kaikki vaihtoehdot tuntuvat turhan kalliilta heille. Me vanhemmat taas haluaisimme syödä vähän sitä peruslihapulla-annosta paremmin, joten ravintolan valinnassa olemme saaneet olla tarkkana.

Tähän risteilyymme kuuluivat buffet-ateriat, joten söimme illalliset sekä molemmat aamiaiset samassa buffetissa. Samoilla kellonlyömillä jonotimme sisälle ravintolaan, ja siellä sitten ryntäilimme noutopöydän äärestä toiseen etsimässä mieluista syötävää.

Tallink Silja uusi ruokatarjontaansa viime keväänä. Vegaanisen ruoan määrä kasvoi suuresti, kun varustamo yhteistyössä muutaman bloggaajan kanssa teki projektin tarjonnan kehittämiseksi. Tallink Silja on myös ensimmäisenä varustamona saanut MSC-merkinnän ympäristöystävällisistä katkaravuista ja kaloista. Myös etnisten vaihtoehtojen määrä oli lisääntynyt, kun tarjolla oli esimerkiksi hummusta ja pho-keittoa.

Huolimatta laajasta valikoimasta meidän perheemme ei hihkunut riemusta buffetissa. Lapset söivät jokainen muutaman ranskalaisen ja lihapullan, ja alkoivat kinuta pois ravintolasta siinä vaiheessa, kun me vanhemmat saimme eteemme ensimmäisen lautasellisen ruokaa.

Buffet-ajat ovat muuttuneet hieman siitä, miten ainakin minä muistelin niitä: ensimmäinen kattaus on jo klo 16.45 ja toinen kattaus klo 19.15. Meille oli varattu pöytä klo 16.45, sillä jatkuva lasten tapahtumien ketju alkaa noin kuudesta eteenpäin. Tuo aika oli kuitenkin meille ihan turhan aikainen, sillä lapset ovat kotona tottuneet syömään vasta kuuden ja seitsemän välillä. Oli myös hankalaa asettautua ruokapöytään ennen kuin laiva oli edes lähtenyt liikkeelle, kun kaikki olisivat vain halunneet olla tutkimassa laivaa. Ruoka maistui lapsille todella huonosti, ja illalla olikin sitten taas nälkä. Meille tuo myöhäisempi kattaus olisikin ollut parempi, mutta toisaalta se olisi mennyt päällekkäin järjestetyn ohjelman kanssa.

Myöskään buffetin ilmapiiri ei kannustanut lapsia ruokailemaan. Koko ravintola oli yhtä kaaosta, joka velloi ympäriinsä. Pöytien ääressä oli valtavat jonot, jotka kulkivat miten sattui, eivätkä lyhyet lapset ylettyneet edes kunnolla kurkkimaan valikoimaa. Isojen posliinilautasten kanssa kulkeminen ahtaissa väleissä ahdisti lapsia, minkä vuoksi he halusivat aina äkkiä takaisin pöytään.

Hassuin oli lasten pyöreä pöytä, jonka jonoon pystyi liittymään kahdesta kohdasta. Tarjonta eri puolilla pöytää oli kuitenkin eri, joten jokaisen piti kiertää täysi ympyrä saadakseen sekä ranskalaisia että nakkeja tai lihapullia. Molempina iltoina olinkin melkein keskellä tappelua, kun turhautuneet vanhemmat alkoivat riidellä siitä, mistä jonoon pitäisi tulla.

Ymmärrän kuitenkin suomalaisten mieltymyksen buffet-ruokailuun: kiinteään hintaan kuuluu kaikki se ruoka ja juoma, jonka ravintolasta löytää, ja sitä saa hakea haluamaansa tahtiin. Ruokailun hinta (42,50 euroa/aikuinen ja 12 euroa/ 6-11-vuotias lapsi) on kuitenkin meidän perheellemme aivan turhan kallis: me emme parhaina hetkinämmekään saa syötyä ja juotua niin paljon, että saisimme 120 euron laskun katettua. Haluan myös mieluummin syödä rauhassa, ja myös lapset malttavat istua ravintolan pöydässä, kun ympäristö on rauhallinen.

Ja sitten vielä se Muumi-hytti

Silja Serenaden ja Silja Symphonyn Muumi-hytit ovat aina olleet meille vain kaukainen haave. Viikonloppulähdöillä hytin listahinta on 570 euroa, mikä on aina tuntunut kovalta hinnalta Tukholman risteilylle.

Muumi-hytissä on kyllä puolensa: se on todella tilava, ja viisihenkisenä perheenä me mahduimme sinne mainiosti. Jokaiselle oli oma sänky ja lattialla mahtui käyskentelemään. Erityiskiitosta annan sohvasta, jolla on paljon mukavampi istuskella kuin sängyillä kovaan seinään nojaten. Lapset nauttivat erityisesti ikkunalaudasta, jonne sai tehtyä oman pesän, josta pääsi seuraamaan kävelykadun vilinää. Hytit on myös sijoitettu hyvin 11. kerrokseen, jolloin alaspäin lähdettäessä mahtui aina rattaiden kanssa hissiin.

Muumi-teemaan pääsi sukeltamaan jo lähtöterminaalissa, kun lapset saivat lähtöselvityksestä pienet Muumi-kirjat, ja hytissä odottivat seiniin tarroitetut Muumi-kuvat ja Muumipeikko-lamppu.

Jos Muumi-hytissä ensimmäisinä hetkinä tuli pieni illuusio suurista Karibian risteilijöistä, karisi tuo mielikuva risteilyn edetessä. Kun suurilla risteilijöillä hyttipalvelija käy joka välissä siistimässä hyttiä ja laittamassa sänkyjä joko yö- tai päiväkuntoon, palasimme me pitkän Tukholman päivän jälkeen samaan hyttiin, jossa sänkyjen peitot oli myllätty suuriksi keoiksi. Aloitin sitten petaamalla kaikki sängyt, mikä olisi tietysti pitänyt tehdä jo aamulla. Pyyhkeet joku oli käynyt vaihtamassa, mutta edes roskiksia ei ollut tyhjennetty.

Lähtöiltana myös iloitsimme hytin hintaan kuuluvasta minibaarista, josta löytyi lapsille Muumi-juomaa, ja vanhemmille pari olutta sekä muutama limu. Minibaari ei kuitenkaan täydentynyt matkan aikana, joten meidän vanhempien olisi kannattanut säännöstellä ne kaksi olutta riittämään molempiin suuntiin. Myös menomatkalla riemastuttanut televisiosta näkynyt Muumi oli loppunut Tukholmassa käymisen aikana. Edes paluuaamuna Helsingissä ei televisiosta enää näkynyt Muumeja, vaan tavallista ohjelmistoa.

Entä jos ei lähtisikään lasten ehdoilla?

Tämän risteilyn teimme vahvasti kolmen lapsen ehdoilla. Menimme lapsille ennakkoon järjestetyn ohjelman mukaisesti: kävimme syömässä buffetin ensimmäisessä kattauksessa, leikimme leikkipaikassa samaan aikaan muiden kanssa, ja menimme diskoon tanssimaan sutsisatsisatsaata. Koko laivalla olemisen ajan menimme eteenpäin kaikkien muiden lapsiperheiden kanssa samaan tahtiin, minkä vuoksi kaaos oli koko ajan ympärillä: lapset ryntäilivät sinne tänne riemusta kiljuen, ja kaikkien aktiviteettien ilotulitus sai katselemaan hämmästyneenä ympärilleen.

Meidän lapsemme kuitenkin lähinnä hämmentyivät kaikesta hässäkästä. Toki he halusivat osallistua kaikkeen ja mennä paikasta toiseen, mutta toisaalta kahdeksaan mennessä kaikki halusivat jo mennä hyttiin omaan rauhaan. Kun edellisillä risteilyillä olemme olleet viimeisinä lapsiperheinä tanssiravintolassa ja leikkipaikoissa, nyt lapset halusivat hyvin nopeasti hytin ikkunalaudalle katselemaan ihmisiä kävelykadulla. Jatkuva ryntäileminen ja ilonpito selvästi vei voimat.

Minusta tuntuukin, että seuraavalla kerralla kokeilemme risteilemistä vähän muilla ehdoilla. Vaikka risteilyt ovat ensiluokkainen tapa tarjota lapsille hyviä kokemuksia ja ikuisia muistoja, ei niiden kokemusten tarvitse olla vain lapsille räätälöityjä sellaisia. Niitä voi syntyä vaikka tanssiorkesterista, yläkannella kävelystä tai rauhallisesta hetkestä ravintolapöydän ääressä vain oman perheen kesken. Ei niitäkään hetkiä kiireisessä arjessa liikaa ole.

Seuraavalla kerralla me ainakin valitsemme ruokapaikat tasan sen mukaan, mikä sillä hetkellä houkuttelee eniten: olkoon se sitten a la carte pitkän kaavan mukaan tai nopea ateria kahvilan puolella. Meille hyvä vaihtoehto olisi myös syödä tukeva lounas Tukholmassa ja jättää iltaa varten tilaa vain vaikka pizzalle, jota olisikin saanut tilattua suoraan hyttiin. Mitään tuhtia ruokaa lapset eivät kuitenkaan malta syödä, joten meidän kannattaa ehdottomasti panostaa miellyttävään ilmapiiriin ja siihen, että jokaiselle voi tilata sellaisen annoksen kuin sillä hetkellä tuntuu.

Myös aamiainen on mahdollista nauttia kaukana pahimmasta hälinästä: Silja Serenadella ja Silja Symphonylla ravintola La Tavolata tarjoaa hieman laadukkaampaa aamiaista, jossa kahvit ja teet tarjoillaan suoraan pöytään. Olemme joskus kokeilleet sitäkin, ja sen hyvä ja tuore valikoima ja rauhallinen tunnelma vetosivat ainakin silloin meihin sen muutaman lisäeuron verran.

Järjestetystä ohjelmasta valitsemme huolella muutaman eniten kiinnostavan, sillä kaikkialle ryntäillessä tunnit kuluvat yhteisessä kaaoksessa kaikkien muiden kanssa. Lasten disko on periaatteessa mukava tapahtuma, mutta vapaammin pääsee tanssimaan ennen sitä samalla lattialla.

Leikkihuoneessa taas paras aika on kahdeksan jälkeen illalla, kun monet perheet ovat jo siirtyneet hytteihin. Tuolloin on mahdollista valita tekeminen oman mielensä mukaan, ja vanhemmatkin pystyvät sijoittumaan kahvilan puolelle, kun lapset eivät enää katoa vilinän sekaan. Illalla myös melutaso on niin paljon matalampi, että oman lapsen äänet erottaa tolpan takaakin.

Vain omien lasten ehdoilla

Tukholman risteily on erinomainen tapa lähteä matkaan lasten ehdoilla: lapsiperheiden elämä on laivoilla tehty äärettömän helpoksi, ja lapsia varten on järjestetty paljon kaikenlaista.

Me opimme tällä risteilyllä sen, ettei lasten ehdoilla lähteminen kuitenkaan tarkoita sen keskiarvolapsen ehdoilla lähtemistä, vaan nimenomaan niiden omien lasten. Lapsetkin ovat erilaisia ja nauttivat eri asioista, joten kaikki lapsille suunnattu ei ole automaattisesti omien lasten mieleen.

Seuraavalla kerralla teemmekin ehdottomasti niin, että hylkäämme järjestetyt aikataulut ja seuraamme vain oman perheemme tarpeita. Tilaa täytyy jättää myös sille päättömälle vaellukselle, jonka aikana löytyy uusia osia laivasta, ja nurkkia, joihin ei ole koskaan eksynyt. Se paras leikkipaikkakin saattaa löytyä vaikka hiljaiselta yläkannelta.

Onneksi kaukana ovat ne ajat, jolloin suomalaiset vaelsivat risteilylaivoille vain halvan alkoholin perässä, sillä ainakin Tallink Siljan laivoilla meno on tänä päivänä hyvin rauhallista. Toki joukkoon on eksynyt muutama railakkaampi juhlija, joka sitten erottuukin promenaadin katukuvasta selvästi. Suurin osa laivan väestä on joko lapsiperheitä tai iäkkäämpää väkeä, ja myös aasialaisten turistien määrä on kasvanut suuresti.

Tänä päivänä laivoilla on tilaa tehdä sitä, mitä itse haluaa: on se sitten railakas Muumidisko tai rauhallisempaa oleilua oman perheen kesken. Mahdollisuudet ovat kuitenkin olemassa, ja seuraavalla kerralla aion ottaa niistä kaiken mahdollisen irti.