Teinin kanssa Tallinnassa: unohdimme vanhan kaupungin ja lähdimme seikkailemaan bussilla

*Kaupallinen yhteistyö: Viking Line Suomi ja Ibis Styles Tallinn

Kun teini pyysi 15-vuotislahjakseen matkaa Tallinnaan, jouduin miettimään koko kaupunkia uudelleen. En voinut enää kaivaa muistini kätköistä lasten kohteita, eikä hän toisaalta innostu historiallisista kivikasoista. Teini on myös vuosien varrella käynyt Tallinnassa lukemattomia kertoja, joten monet tyypilliset kohteet ovat enemmän kuin tuttuja.

Reilua vuotta aikaisemmin teimme ihanan piipahduksen Tukholmaan ja tuon matkan aikana opin jo paljon siitä, mistä asioista hän oikeasti tänä päivänä nauttii. Hän tykkää hyvästä ruoasta ja kauppojen hyllyjen tutkimisesta. Toisaalta hän ei ole mikään perinteinen shoppailija, vaan tyyli on hyvin omanlainen. Ketjuliikkeitä on siis turha enää kiertää. Kahlasin läpi lukemattomat määrät vinkkejä Tallinnaan ja pohdimme erilaisia museoita, kylpylää ja vaikka mitä. Lopulta kuitenkin päädyimme siihen, että lähdemme tutustumaan kahteen Tallinnan ostostaivaaseen: Ülemisten ostoskeskukseen, sekä Paavlin kierrätyskeskukseen.

Laivamatka Tallinnaan menee aina yhtä nopeasti

Aloitimme matkamme Viking XPRS:n kyydillä torstaiaamuna (*matka saatu). Rentouduimme omassa hytissä ja minä hoidin vielä yhden työpalaverin. Kävimme myös kävelemässä ympäri laivaa ja tutkimassa tax freen tarjonnan, mutta säästimme hankinnat Tallinnaan. Matka meni nopeasti ja ennen kuin huomasimmekaan, Tallinna siinsi jo hytin ikkunasta.

Koska saavuimme Tallinnaan lounasaikaan, kävelimme satamasta Viru-keskuksen ruokamaailmaan lounaalle. Valitsimme Han’sin ramen-keitot, jotka maistuivat juuri sopivan tuliselta. Muistan vielä ajan, kun Viru-keskuksessa oli tasan Amarillo, kun taas tänä päivänä sen ravintolamaailman erilaiset vaihtoehdot ihastuttavat runsaudellaan. Samasta paikasta löytyy niin kreikkalaista, gruusialaista kuin kaakkoisaasialaistakin ruokaa – tietysti unohtamatta pizzaa. Hinnat ovat myös hyvin kohtuulliset ja seurueen jäsenet voivat vaikka kaikki ostaa ruokansa eri tiskiltä, mutta silti kokoontua yhdessä syömään.  

Majoitusta kannattaa etsiä myös vanhan kaupungin ulkopuolelta

Viru-keskukselta aloitimme matkamme jännittävimmän osuuden eli bussiajelun. Olen kulkenut Tallinnassa lähinnä raitiovaunuilla, eivätkä bussireitit ole minulle tuttuja. Tallinnassa on käytössä oma reittiopas, mutta itse asiassa totesin Google Mapsin olevan minulle jopa kätevämpi. Sen avulla löysimme bussipysäkin, jolta pääsimme bussilla numero 2 suoraan hotellimme oven eteen. Yllätys olikin suuri, kun astuimme bussista ja totesimme vieressä olevan myös hotelli, jossa yövyimme kolme kesää aikaisemmin futisturnauksen ajan.

Ibis Styles Tallinn (*majoitus saatu) on vanhan kaupungin kupeeseen vasta remontoitu tyylikäs hotelli. Nimensä mukaisesti siellä on panostettu tyyliin ja erilaisiin yksityiskohtiin. Valokuvaus ja kamerat olivat toistuva aihe niin hississä kuin huoneissakin. Meidän huoneemme hauska yksityiskohta olivat valokuvakehykset, jotka jatkuivat sängyn päädystä kattoon. Hotellin aulasta löytyy myös photo booth, jossa voi ottaa kuvan itsestään tai kaverikuvan yhdessä matkaseuran kanssa. Me katselimme koppia kiinnostuneina koko majoituksen ajan, muttemme saaneet aikaiseksi ottaa kuvaa ennen lähtöaamua, jolloin iso seurue olikin valloittanut sen, ja meillä oli jo kiire bussille. Photo boothin testaus jäi siis seuraavaan kertaan.

Ahkeralla googlailulla löytyi kirpputorien kuningas

Nopean pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa seuraavalle bussipysäkille, josta meidän karttojen mukaan piti päästä legendaariseksi mainittuun Paavli Kaltsukas -kierrätyskeskukseen. Kaikki maininnat olivat ansaittuja, sillä meitä odotti vanhassa teollisuusrakennuksessa iso halli täynnä vaaterekkejä ja kenkärivejä. Vaatteet oli järjestetty rekkeihin tarkasti koon ja lajin mukaan ja kengät oli sijoitettu siististi rekkien yläpuolelle. Vaatteita oli helppo tutkia ja ne olivat kaikki puhtaita ja hyväkuntoisia.

Erityisen kiinnostava oli hallin takaosasta löytyvä 50 sentin laari, jota pääsi penkomaan. Harvoin jaksan tutkia epämääräisiä vaatekasoja, mutta tämä kasa veti kummasti puoleensa. Minä löysin sieltä nuorimmaiselle shortsit ja teini löysi monta paitaa ja jopa juhlamekon. Enpä usko, että tällaisia vaatteita saisi Helsingistä mistään 50 sentillä.

Teinin tutkiessa vaaterekkejä minä silmäilin housuvalikoimaa ja kuinka ollakaan menin sovituskoppiin housukasan kanssa. Lopulta mukaan tarttuivat Marks&Spencerin mustat farkut, joustavat siniset farkut sekä mustavalkoiset kangashousut kesään. Kaikkien housujen hinta oli 3 euroa, mutta kassalla selvisi naisten vaatteista saatavan vielä 20% alennuksen. Minun kolmet housuni sekä lapsen shortsit (+ muovikassi) maksoivat yhteensä 6,90 euroa. Teini osti myös muovikassillisen vaatteita, joiden yhteishinnaksi tuli 5,50 euroa. Tästä kirpputorista olemme matkan jälkeen kertoneet kaikille ja olemmekin suunnitelleet paluuta sinne jo moneen kertaan.

Tallinnassa olisi lukematon määrä kirpputoreja, joista löytyisi persoonallisia vaatteita. Totesimme kuitenkin heti, ettei meidän kannata mennä mihinkään vintage-nimiseen paikkaan, sillä etsimme nimenomaan edullisia käyttövaatteita. Tällä kertaa meillä ei myöskään ollut paljon aikaa ja löysimme jo Paavli Kaltsukas -kirpputorilta kassilliset vaatteita, niin päätimme jatkaa bussimatkailua ja suunnata Tallinnan suurimpaan ostoskeskukseen Ülemisteen.

Ostoskeskuksiin pääsee kätevästi bussilla tai raitiovaunulla

Ülemisten ostoskeskus on tunnettu erityisesti skywheelistä, joka näkyy jo kauas merelle. Tämä ostoskeskuksen katolle sijoitettu pyörä on hyvä maamerkki, jonka lisäksi kauppakeskuksesta löytyy erilaisia sisäaktiviteetteja kaiken ikäisille. Monet ovat kehuneet esimerkiksi trampoliinipuistoa sekä Hoplopin tyyppistä Seiklusmaata.

Me emme nyt kuitenkaan kaivanneet aktiviteetteja, vaan halusimme nähdä mitä liikkeitä kauppakeskuksessa on. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että kauppakeskuksesta löytyvät kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin ketjuliikkeet. Kävelimme pitkin käytäviä loputtomiin ja aina löytyi joku uusi käytävä, jota emme olleet kulkeneet. Koska meillä ei kuitenkaan ollut mitään varsinaista ostettavaa, pysähdyimme oikeastaan vain lelukauppaan. Tämäkin siitä syystä, että sieltä löytyi hyvä osasto animeaiheisia tavaroita. Tutkimme erilaisia funko popeja ja anime-hahmoja ja kävimme välillä pyörähtämässä myös viereisessä XS-lelukaupassa. Palasimme kuitenkin takaisin tähän ensimmäiseen lelukauppaan, mistä sitten lähti matkaan yksi pieni hahmo.

Ülemisten kauppakeskus oli torstain alkuiltana hämmentävän tyhjä. Parkkipaikalla oli autoja, mutta ilmeisesti ihmiset olivat hajaantuneet tehokkaasti ympäri valtavaa kauppakeskusta. Siellä näkyi myös se, että viihdetarjonta oli keskitetty omaan rakennukseensa, joten ostoskäytävillä ei näkynyt ihmisiä vain viettämässä aikaa. He varmaan olivat kaikki toisella puolella, mihin me emme lähteneet tutustumaan.

Aikamme kierreltyämme meidän olikin aika suunnata takaisin hotellille, sillä meille oli sovittu illallinen klo 19. Ensin tuntui, että päivä jäi ihan kesken, mutta takaisin hotellilla olimme tyytyväisiä siihen, että olimme jo palanneet. Oli kuitenkin helppo todeta, ettei yhdessä iltapäivässä oikeasti ehdi mitään.

Illallinen omalla hotellilla tuo vapautta molemmille

Söimme illallisen hotellin omassa ravintolassa Focuksessa (*illallinen saatu). Otimme alkuruoaksi jaettavan juusto- ja leikkelelautasen, sillä tämä lapsi on ainoa, jonka kanssa voin sellaisen jakaa. Tukholman reissulla jaoimme äyriäisvadin ja nyt söimme sulassa sovussa yhteiset juustot ja leikkeleet. Minä valitsin pääruoaksi katkarapurisoton ja teini otti kana-ceasarburgerin. Se oli mukava yhdistelmä rapeaksi paneroitua kanaa ja ceasarsalaattia. Jälkiruoaksi otimme vielä tiramisun sekä panna cottan, joka tuotiinkin kynttilällä varustettuna teinin synttäreiden kunniaksi. Synttärit tosin olivat jo maaliskuussa, mutta juhlimista kannattaa jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Focuksen illallinen oli mukava yllätys. Ruoka oli erinomaista ja taidolla tehtyä. Kokemuksen laatua lisäsi se, että ravintolan ikkunasta näkyi tien toiselle puolelle puutaloon, jossa kolmisen vuotta aiemmin sijaitsi ravintola Pööbel, jossa söimme turnausmatkan illalliset. Se on edelleen ainoa turnausmatka, missä pelaajien eteen on illallisella lyöty lautaselliset ranskalaisia ja nakkeja riippumatta siitä, onko kasvissyöjä vai ei. Ymmärrän hyvin, että samaan aikaan syömässä olleet teinipojat eivät ihan saaneet kyllikseen niistä annoksista. Kävimme nyt pyörähtämässä Pööbelin ovella ja se näytti muuttuneen ruokaravintolasta enemmän drinkkibaariksi ja ulkoterassiksi, jolla soitti dj.

Tehokkaan Tallinna-päivän jälkeen uni tuli nopeasti, vaikka olinkin unohtanut kirjan kotiin. Aamulla kello herätti klo 8, jotta ehdimme aamiaiselle ennen säntäämistä terminaaliin. Tällä kertaa emme ehtineet jäädä pidemmäksi aikaa, sillä työt ja tanssiharjoitukset kutsuivat Suomessa. Bussi terminaaliin kulki kätevästi taas hotellin oven edestä ja bussimatkan aikana pääsimme heittämään katseet kohti vanhan kaupungin muureja, jotka nyt jäivät muuten kokematta. Bussissa sovimme yhteisesti, että tulemme takaisin ja seuraavalla kerralla edes kahdeksi yöksi. Ja menemme ehdottomasti uudestaan Paavlin kierrätyskeskukseen.

Tallinnassa kannattaa seikkailla – myös teinin kanssa

Tällä Tallinnan vierailulla emme siis astuneet jalallakaan vanhan kaupungin muurien sisäpuolelle, emme vierailleet yhdessäkään Rotermannin liikkeessä emmekä käyneet Baalti Jaamissa tai Telliskivessä. Tämä on harvinaista minulle, mutta nautin tästä vierailusta suunnattomasti. On ihanaa, miten paljon variaatiota Tallinnasta löytyy vaikka kuinka monelle matkalle. Olisin mielelläni tutustunut niihin lisääkin tällä reissulla, mutta nyt aikataulu ei valitettavasti antanut myöten. On siis pakko palata pian.

Erityisen iloinen olin siitä, että opin ajelemaan bussilla niin taitavasti. Reittioppaan ja Google Mapsin avulla pysäkit löytyivät helposti ja pääsimme oikean bussin kyytiin. Ihan varma en ole edelleenkään siitä, maksoinko liput oikein, sillä vilauttelin kyllä pankkikorttiani lähimaksulaitteelle joka kerta ja painelin nappeja, mutta veloituksia tuli yllättävän vähän. Tallinnan julkisen liikenteen laitteiden sanotaankin tunnistavan kortti ja matkat ja lopulta valitsevan se edullisin vaihtoehto. Nyt bussilla matkustaminen tuli edullisemmaksi kuin odotinkaan.

Ja teinin kanssa oli taas kerran ihanaa olla kahdestaan reissussa, vaikka se olikin nyt lyhyt reissu. Löydämme aina jotain kivaa tekemistä ja häneltä löytyy juuri sopivasti seikkailunhalua minun seuraani. Aina en tiedä, olemmeko juuri oikeassa liikennevälineessä, mutta hän ei hermostu, vaan on oppinut meidän aina selviävän tavalla tai toisella. Ja hän on se, jonka kanssa voin illallisella jakaa erilaisia kokeiluannoksia ja vaihtaa makupaloja. Tosin ei hänkään jaksa loputtoman pitkään istua pöydässä, mutta myös se etu on hotellin omalla ravintolalla, että toinen voi jo mennä huoneeseen sillä aikaa kun toinen viimeistelee ateriaa.

Tärkeintä teinin kanssa matkustamisessa on ottaa huomioon molempien toiveet. Vaikka teini on jo melkein aikuinen, häntä eivät välttämättä kiinnosta meidän aikuisten kiinnostuksen kohteet. Teiniä on turha raahata museoon, jos aihe ei yksinkertaisesti kiinnosta häntä. Yleissivistys on maailman huonoin tekosyy valita joku kohde. Ja emmehän me aikuisetkaan kiinnostu samoista asioista, vaan jokaisella on omat mielenkiinnon kohteet. Eli tärkeintä on, että kaikille matkaseurueen jäsenille on jotain mielenkiintoista tarjolla.