Tarifa – tuulinen taivas

Minä olen aina asunut meren äärellä. Olen kasvanut Kotkassa ja asunut aikuisikäni Helsingissä. Aina, kun lähden kotioveltani kohti Hakaniemen toria, tunnen tuulen tulevan Töölönlahdelta ja aina mereltä asti. Sateenvarjoa en ole tarvinnut vuosiin, koska se ei auta mitään vaakatasossa vihmovaan veteen.

Olen siis aina kuvitellut tietäväni jotain tuulesta. Mutta ei – en tiedä. Tämän minulle opetti Tarifan kaupunki aivan Espanjan eteläkärjessä.

Lähdimme autoretkelle Tarifaan eräänä harmaana ja tuulisena aamuna. Toisena vaihtoehtona oli ollut läheinen Gibraltar, mutta sää ei houkutellut kaapelivaunuajeluun tai apinoiden tapaamiseen. Päätimme siis ajaa vielä hieman pidemmälle Tarifaan.

Tarifa on Pyreneiden niemimaan eteläisin kohta ja siellä kohtaavat Välimeri ja Atlantin valtameri. Kaupungista on vain puolen tunnin lauttamatka Marokon Tangeriin, joten monet turistit käyttävät sitä reittinä Marokon puolelle. Toisaalta se on ollut paljon otsikoissa laittoman maahanmuuton vuoksi, sillä lyhyen etäisyyden vuoksi reitti on suosittu pyrittäessä Afrikasta Eurooppaan.

Tarifa on tunnettu myös rannastaan ja siellä viihtyvät hyvin erityisesti lainelautailijat. Pidellessäni kiinni kampauksestani ymmärsin hyvin, miksi.

Me saavuimme hiljaiseen ja uneliaaseen Tarifaan. Löysimme autolle paikan aivan rannan vierestä ja kurvasimme heti rantakahvilaan tauolle. Kahvila oli kunnon rantabaari: seiniä koristivat surffilaudat ja kilometrin mittaiset drinkkilistat. Huonekalut oli rakennettu laudoista. Yksin hääräävä tarjoilija pahoitteli heti, ettei heillä ollut oikein mitään – paikka kun on off-seasonin vuoksi menossa kiinni. Heiltä kuitenkin löytyi meitä kiinnostavia tuotteita: maitokahvia, appelsiinimehua ja bocadilloja. Hintaa isolle satsille tuli muutama euro.

Aloitimme tutustumisen kaupunkiin rannasta. Tarkoituksenamme oli kävellä sillan yli eteläisimpään kohtaan Punta de Tarifaan, mutta jouduimme heti muuttamaan suunnitelmiamme. Aallot löivät yli paitsi koko sillan, myös korkeiden muurien. Emme olisi mitenkään selvinneet sillan yli kastumatta – jos olisimme ylipäätään selvinneet.

Totuus tuulesta nimittäin selvisi hyvin nopeasti. Atlantin puoleisella rannalla tuuli oli kova: hatut lensivät päästä ja kampaukset olivat entiset. Rattaista sai pitää tosissaan kiinni tai ne olisivat lähteneet tuulen mukaan. Kun menimme kulman taakse lähemmäs Välimeren puolta, jouduimme toteamaan yrityksen mahdottomaksi. Tuuli tuli Välimeren puolelta ja löi vastaan niin kovaa, ettei eteenpäin kirjaimellisesti päässyt. Jouduimme kääntymään takaisin. Kävelyretki oli aivan mahdoton ajatus.

Onneksi kaupunki oli kuitenkin puolityhjä. Pääsimme autolla kapeita pikkukatuja pitkin hyvin lähelle linnoitusta, jota oli helpompi lähestyä pieniä kujia pitkin. Niille tuuli ei päässyt. Samalla pääsimme vaeltelemaan tyhjille kaduille ja kujille, joiden kulmista kuitenkin aina löytyi kuppiloita, jotka olivat täynnä ihmisiä. Paikalliset viettivät aikaa ravintoloissa, mutta se ei näkynyt ulospäin, sillä turisteille suunnatut suuret terassiravintolat olivat kiinni. Paikallisten suosimat kuppilat sen sijaan olivat auki ja täynnä.

Katuja kulkiessa oli vaikea kuvitella, miltä siellä näyttäisi sesongin aikaan – varmasti täysin erilaiselta. Nyt kaikkialla oli rauhallista, muutamia ihmisiä kuljeskeli siellä täällä. Kuitenkin, kun pysäköintiautomaatin kanssa oli ongelmia, läheisestä baarista syöksyi heti mies auttamaan. Toki samaan joukkoon eksyi sitten pari muuta kaveria, jotka olisivat olleet rahaa vailla, mutta kaikki olivat hyvin ystävällisiä. En tiedä, kuinka paljon paikallisilta riittää aikaa yksittäisten turistien ongelmiin sesonkiaikana.

Palaisin kuitenkin erittäin mielelläni Tarifaan vielä uudelleen. Ehkä vähän lämpimämmällä ja kirkkaammalla ilmalla, jolloin muurin päältä olisi mahdollista nähdä Tangeriin asti. Meidän vierailupäivänämme lautatkaan eivät liikkuneet, sillä aallot vyöryivät myös lauttasataman yli. Enkä olisi kyllä merelle halunnutkaan lähteä.

Olisi myös kiva nähdä, millainen on kesäinen Tarifa, johon ovat asettuneet surffarit ja muu rantakansa. Olisiko kaupungin pienten kujien viehätys vielä samanlainen vai alkaisiko siellä ahdistaa. Ja ennen kaikkea – vieläkö siellä tuulisi yhtä paljon!

*Instagram Travel Thursday on joka kuukauden ensimmäisenä torstaina tapahtuva kansainvälinen kampanja, jossa merkitään omia matkailuaiheisia kuvia tunnisteella #IGTravelThursday. Näin saadaan levitettyä matkailuinspiraatiota ja -tietoutta Instagram-kuvien muodossa. Kampanjan järjestäjinä Suomessa toimivat Travelloverblogi, Muru Mou ja Skimbaco. Tervetuloa osallistumaan mukaan kampanjaan. Minut löytää Instagramista nimellä @katjajankeri.