*Yhteistyössä Sokos Hotels
Jos Suomen rajojen ulkopuolelta pitäisi nimetä yksi suomalaisuutta uhkuva maamerkki, olisi se ehdottomasti Tallinnan Viru-hotelli. Vuonna 1972 avattu hotelli on alusta asti ollut suomalaisten Viron kävijöiden tukikohta ja järkälemäinen pala kotimaata ulkomailla.
Sokos Hotel Viru kohoaa pilviä kohti Tallinnan vanhan kaupungin kupeessa. Valmistuessaan koko Viron korkein rakennus oli kuin oma kaupunkinsa: rakennuksen sisällä toimivat hotellin ja usean ravintolan lisäksi esimerkiksi leipomo, kampaamo, räätäli ja pesula. Virun leipomon kakut olivat Neuvosto-Tallinnassa kovaa valuuttaa, jolla pystyi ostamaan lähes mitä tahansa.
Viru-hotelli oli muutenkin tehokkaasti Neuvostoliiton palveluksessa: sen huoneissa majoittuvia ulkomaalaisia kuunneltiin ja seurattiin niin erilaisten kuuntelulaitteiden kuin hissiauloissa päivystävien kerrosemäntien kautta. Hotellissa olikin alun perin 22 virallista kerrosta, vaikka kaikki näkivät vielä yhden kerroksen ylhäällä sijaitsevan ravintolakerroksen yläpuolella. Virallisen selityksen mukaan ylös oli sijoitettu vain tekniset laitteistot, mutta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991 ylimmästä kerroksesta paljastuivat KGB:n tilat, joista käsin he seurasivat hotellin väkeä.
Hotellissa ei ole yritetty peittää vanhaa neuvosto-menneisyyttä, vaan se on jätetty muistuttamaan menneestä. Vanhoja KGB:n tiloja ei ole purettu ja otettu uuteen käyttöön, vaan niistä on tehty erittäin mielenkiintoinen KGB-museo, joka vie kävijänsä aikamatkalle menneeseen maailmaan. Museossa pääsee vierailemaan vain opastetulla kierroksella, mikä onkin paras tapa tehdä se, sillä hyvän oppaan avulla menneisyys ja paikan merkitys avautuvat paljon paremmin.
Viru-hotelli liittyi osaksi suomalaista Sokos-hotellien ketjua vuonna 2003. Muutoksen myötä hotellin alakertaan avattiin suomalaisille tuttu Amarillo-ravintola. Myös toisen kerroksen Valuuta Baar, josta neuvostoaikaan sai ostaa juomia eri maiden valuutoilla, on avattu uudelleen.
Viru myös sai kylkeensä uuden ystävän: Solo Sokos Hotel Estorian, joka kuuluu Sokos Hotels-ketjun yksilöllisiin design-hotelleihin. Huoneet on sisustettu hieman laadukkaammin ja värikkäämmin, ja niissä on kiinnitetty huomiota pieniin yksityiskohtiin. Esimerkiksi huoneisiin kuuluvia linnun muotoisia kenkälusikoita saa ostaa myös kotiin 10 euron hintaan.
Viimeisen vuoden ajan Viron Sokos-hotelleissa on juhlittu sekä Suomen että Viron 100-vuotisjuhlia. Suomen juhlavuosi näkyy Virun puolella, mihin on sisustettu Suomi 100-huoneita. Me yövyimme yhdessä näistä: Suomen suurlähetystön huoneessa, jonka seinällä untamme vartioivat kaikki Suomen presidentit. Muuten teema näkyi tietyissä yksityiskohdissa, kuten kahvipöydälle tehdyssä asetelmassa, jossa Viron ja Suomen lippujen viereen oli katettu Suomen lipulla koristellut kahvikupit. Kylpyhuoneesta myös löytyi neuvotteluhuone eli sauna.
Viru sopii lapsiperheelle
Lapsiperheelle Sokos Hotel Viru on hyvä valinta: se on siisti perushotelli, jossa kaikki palvelut ovat lähellä. Hotellista myös löytyy suurempia huoneita, joihin meidänkin kokoisemme perhe mahtuu majoittumaan. Yhden yön hinnaksi tosin tulee lähemmäs 200 euroa, mikä ei tietenkään ole halvimmasta päästä.
Virun aamiaiselle saapuminen oli kuin olisi yön aikana ajautunut Ruotsin laivalle. Suuri sali, jossa suomalaiset lapsiperheet ja krapulaiset miesseurueet törmäilivät munakokkelijonossa. Karjalanpiirakat, kaurapuuro ja isot kahviautomaatit, joista lirutettiin pieniin valkoisiin kuppeihin kitkerää suodatinkahvia. Valinnan varaa kuitenkin oli paljon, ja kaikki saivat vatsansa täyteen.
Parasta Virussa on sen sijainnin lisäksi alakerrasta löytyvä kauppakeskus, johon pääsee ilman ulkovaatteita. Me saavuimme hotellille kuuden jälkeen perjantaina, jolloin kukaan ei halunnut enää lähteä ulos etsimään ravintolaa. Jätettyämme laukut ja ulkovaatteet hotellihuoneeseen pystyimme vain kipaisemaan kauppakeskuksen puolelle ja valitsemaan jonkun siellä olevista ruokaloista. Toki ravintoloiden taso on jotain muuta kuin Tallinnan parhaissa ravintoloissa, mutta esimerkiksi edullinen intialainen toimi meidän perheellemme erinomaisesti työviikon jälkeen.
Viru-keskuksesta myös löytyy laaja valikoima kauppoja, ja se ehkä tärkein: Kaubamajan leluosasto, joka jättää komeudessa taakseen kaikki suomalaiset lelukaupat. Meidän täytyy aina harhailla leluhyllyjen välissä, vaikka todellisuudessa hinnat ovat jopa Suomen hintoja vähän korkeammat.
Yhtä kerrosta alempaa muuten löytyy todella hieno leikkipaikka, johon pääsee ilmaiseksi Kaubamajan kuittia vastaan. Tila on valvottu eli sinne on tarkoitus jättää lapset leikkimään siksi aikaa, kun vanhemmat käyvät ostoksilla.
Rauhallisempaan oleskeluun kannattaa valita Estoria
Virun vierailun lisäksi teimme keväällä myös toisen retken Tallinnaan. Tällä kertaa majoituimme Virun sijaan Estorian puolelle, jossa on lähinnä kahden hengen huoneita. Joihinkin huoneisiin on mahdollisuus saada kaksi lisävuodetta, mikä ei edelleenkään riitä meidän perheellemme, mistä syystä lähdimmekin matkaan kahdestaan keskimmäisen lapsen kanssa.
Odotimme vierailulta jonkinasteista luksusta: niin paljon Estoriaan liitetään kaikenlaisia design- ja boutigue-lisäsanoja. Todellisuudessa huoneemme Estoriassa oli hyvin tavallinen hotellihuone – toki siisti ja värikäs, ja täynnä kivoja yksityiskohtia. Kylpyhuone oli Virun vastaavaa paljon pienempi, ja näkymät seitsemännestä kerroksesta suoraan parkkipaikan yläpuolelta eivät olleet ihan samanlaiset kuin Virun 18. kerroksesta merelle päin.
Estoriassa oli kuitenkin erityisen hyvää sen rauhallisuus. Vaikka hotellin vastaanotto sijaitsee Virun ala-aulassa, ja kerroksiin mennään samoilla hisseillä, siirrytään Estoriaan sen jälkeen lasikäytävää pitkin. Käytävän toiselta puolelta löytyy olohuone, jossa voi nauttia ilmaista kahvia ja mutustella pähkinöitä tai virolaista suklaata. Tilasta löytyy joitain pelejä ja sanomalehtiä.
Estorian rauhallisuus tuli meille sopivana hetkenä, sillä jostain syystä Viru oli parin viikon aikana muuttunut juhla-alueeksi. Kun kahta viikkoa aiemmin hotellissa oli ollut lähinnä vanhempia pariskuntia ja seurueita koirien kanssa, oli tällä kertaa ala-aulassa vastassa lonkerotölkein varustautuneita suomalaisia, jotka olivat miehittäneet aulabaarin jo aamukymmeneltä. Muutenkin kaupungilla oli paljon enemmän juhlahumua Tallinnan musiikkiviikkojen vuoksi, joten oma rauhallinen satama Estoriassa tuli tarpeeseen.
Jos Virun aamiainen muistutti Ruotsin laivan vastaavaa, oli seinän taakse katettu Estorian aamiainen jo vähän lähempänä suuren maailman meininkiä. Peruselementtien lisäksi tarjolla oli ilmakuivattua kinkkua, erilaisia juustoja ja vähän useampaa sorttia makeaa. Kahvi tarjoiltiin pöytään, ja mehun sai ottaa automaatin sijaan lasikannusta. Ennen kaikkea tunnelma oli rauhallinen, koska väkimäärä oli niin paljon maltillisempi.
Huomasin kuitenkin pohtivani, miksei tänne meille päin ole tuotu erityisesti Aasiassa tuttuja munakaskokkeja, joiden läsnäolo nostaa aamiaisen tasoa huomattavasti. Samoin monissa muissa hotelleissa jo vakiona olevat pienet smoothiet ja shotit puuttuivat täysin. Toki selvisimme ilman niitäkin, mutta pelkästään nämä kaksi yksityiskohtaa olisivat minun silmissäni nostaneet Estorian aamiaisen tavallisesta aamiaisesta luksusaamiaiseksi.
Vaikka suomalaiset myös helposti karttavat Tallinnan Sokos-hotelleja niiden suomalaisuuden vuoksi, on näissä hotelleissa paljon hyvääkin. Niiden sijainti vanhan kaupungin laidalla on aivan ehdoton, ja kulku kauppakeskukseen ja moniin ravintoloihin helpottaa vierailua ihmeesti.
Ainoa minua oikeasti häirinnyt seikka oli hotelleihin vieläkin pesiytynyt perinne suomalaisista viinaturisteista. Lonkerotölkit kädessä voi vaeltaa tilasta toiseen, ja palveluja käytetään kuin omistajat ainakin. Myös oletus suomalaisista palveluista ja suomenkielisestä henkilökunnasta tuntui olevan tiukassa. Olikin erittäin virkistävää syödä aamiaista Estoriassa, jonka ravintolahenkilökunta ei oikeasti puhunut Suomea. Ihan kuin olisi ollut ulkomailla!
Jos kuitenkin kestää muut suomalaiset ja heidät tapansa, tuo hotellien kotimaa palveluun hyviäkin puolia: aamiaisella lapset söivät tyytyväisinä kaurapuuroa, vaikka kotona sitä on ihan turha keittää, ja mikä parasta – kahvia on tarjolla jopa omassa huoneessa.
No Comments