Tallinna lasten kanssa

Tallinna on matkakohteena meille suomalaisille usein liian helppo: siellä on tullut käytyä jo vuosikymmeniä, ja vanhankaupungin kaduilta on vaikea päästä pidemmälle. Kaikki tuntuu jo niin nähdyltä ja koetulta, eivätkä lapset innostu enää yhtään vanhoista muureista tai mukulakivikaduista.

Tallinnasta löytyy myös paljon muuta: isoja puistoja, hiekkarantaa ja jopa metsää. Erilaisista vaihtoehdoista kannattaa ottaa selvää etukäteen, jolloin voi harhailun sijaan suunnata suoraan lauttarannasta haluamaansa suuntaan. Minä kokosin yhteen muutamia kohteita, joista me olemme viime aikoina nauttineet.

Kadriorgin puisto

Me keksimme vasta tänä kesänä mennä Kadriorgin puistoon, joka sijaitsee vanhankaupungin itäpuolella. Valtavassa puistossa on linna ja useita museoita, joista nykytaiteen museo Kumu lienee suomalaisille tutuin. Lapsille Kadriorgin tärkeimmät kohteet ovat kuitenkin Miiamillan lastenmuseo ja sen edessä oleva leikkipuisto.

Miiamilla on museo, jossa lapset pääsevät leikkimään ja kokeilemaan asioita. Se sijaitsee matalassa puutalossa, jossa on myös kahvila. Meidän vierailupäivänämme museo oli valitettavasti suljettu, joten hyvästä yrityksestä huolimatta emme päässeet sinne tutustumaan.

Onneksi meitä kuitenkin helli kaunis helluntaisää, joten lapset viihtyivät leikkipuistossa paremmin kuin hyvin. Aika olisikin ehkä loppunut kesken, jos olisimme menneet vielä museoon, sillä leikkipuistossakin riitti tutkimista. Puisto oli rajattu järkevästi kahteen alueeseen, joista toinen oli suunnattu viisivuotiaille ja sitä nuoremmille, kun taas toinen puoli oli haastavine laitteineen selvästi isompien puoli.

Leikkipuiston viereen oli myös taktisesti sijoitettu maksullinen tivoli, johon lapset olisivat tietenkin halunneet. Kolmen euron laiteliput tuntuivat kuitenkin niin kalliilta, että lapset saivat tyytyä ilmaisen leikkipuiston tarjontaan.

Nukketeatterimuseo Nuku

Jos kuitenkin päätyy lasten kanssa vanhaankaupunkiin, kannattaa piipahtaa myös Nukketeatterimuseo Nukussa. Museo ei ole suuren suuri, mutta siellä riittää katseltavaa ja ihmeteltävää lapsille. He voivat tehdä omia nukketeatteriesityksiään ja varjoteatteria, tai kokeilla marionettinuken käsittelyä. Me vierailimme siellä toukokuisena sunnuntaipäivänä, ja olimme lähes ainoat vierailijat.

Nukussa suosittelen lämpimästi myös sen kahvilaa, ja erityisesti kahvilan takahuonetta. Pöytien viereltä löytyy laaja valikoima erilaisia leluja, joilla lapset voivat leikkiä sillä aikaa kun vanhemmat nauttivat ansaitut päiväkahvit.

Telliskiven alue

Minunlaiselleni Berliini-fanille Tallinnassa sopii erityisesti Telliskivi. Rautatieaseman takana sijaitseva alue on viime vuosina kokenut muodonmuutoksen, kun vanhoja junahalleja on remontoitu esimerkiksi ravintoloiksi. Hallien välissä menee pieniä kujia, joita pitkin lasten on hyvä juoksennella.

Telliskiven F-hallista löytyy yksi kaupungin puhutuimmista ravintoloista: F-hoone. Me kävimme siellä syömässä ystäväperheen suosituksesta. Ravintola olikin mukava ja rento, ja lapset viihtyivät leikkihuoneessa. Ruoka oli hyvää ja kohtuuhintaista. Suosittelen kuitenkin varaamaan pöydän ja reilusti aikaa: ravintola nimittäin on usein täynnä, eikä keittiö ole nopeimmasta päästä. Meitä pieni hitaus ei haitannut, sillä meillä oli koko sunnuntai-ilta aikaa viettää siellä.

Parhaimmillaan F-hoone olisi kuitenkin ehkä toiminut meille niin, että olisimme istuneet ulkoterassilla, jonka vieressä oli pieni leikkipuisto lapsille. Leikkipuiston lasten lisäksi ääntä tuottivat iloiset aikuiset, jotka pelasivat pöytätennistä. Siellä paikka minusta eniten muistuttikin Berliiniä.

Lennusadam

Entinen lentosatama Lennusadam on joitakin vuosia sitten muutettu hienoksi merimuseoksi. Museon vetonaula on sukellusvene, jonka sisälle pääsee kuvittelemaan itsensä merten syvyyksiin. Muutakin meriaiheista nähtävää ja tutkittavaa museosta löytyy myös lapsille.

Lennusadamin ympäristöä voi muutenkin suositella lasten kanssa. Museon pihassa on leikkipaikka, jonka puusta rakennettuun laivaan lapset pääsevät kiipeilemään ja leikkimään. Kesäaikaan satamasta löytyy myös kahviloita ja terasseja, joissa voi tankata.

Lennusadamin vieressä on myös Patarein entinen vankila, jonka sulkeutuminen viime syksynä jäi harmittamaan kovasti. Vankila oli niin huonokuntoinen, että sen pitäminen avoinna yleisölle olisi vaatinut mittavia korjaustoimia, joiden maksajaksi mikään taho ei ollut valmis ryhtymään. Sinällään Patarei ei ehkä olisi ollut lapsille sopiva vierailukohde, mutta sen ympäristöstä saattaa edelleen löytyä mielenkiintoista tutkittavaa.

Helppoja ruokapaikkoja

Tämän kesäisellä matkallamme iloinen yllätys oli Lido-niminen ravintola kauppakeskus Solariksessa. Lido on latvialainen ketju, jonka ravintoloissa aterian saa koota itse erilaisista valmiista komponenteista. Ainakin lounasaikaan se näytti olevan paikallisen työväen suosiossa. Ensimmäistä kertaa Lidoon mennessä kannattaa varata aikaa tutkailulle – valinnan varaa on nimittäin todella paljon. Paikalle on tyypillistä myös se, että kaikki maksaa erikseen: jopa ketsuppi maksoi 60 senttiä, joten lorautinkin sitä lautaselle reilun annoksen.

Minä valitsin tarjottimelleni annoksen pelmenejä (3 euroa), kana-ceasar -salaatin (4 euroa), sekä lapsille ranskalaisia (1.55 euroa) ja ketsuppia (0.60 euroa), sekä lohivartaan (5.50 euroa). Näistä kalleimman eli lohivartaan olisin myös voinut jättää pois, sillä lapset täyttivät vatsansa valtavalla ranskalaisannoksella.

Hienoa Lidossa on myös se, että ruokaa voi käydä hakemassa osissa: ensin voi käydä hakemassa jotain, ja myöhemmin täydentää lautasta, jos vielä jää nälkä. Varsinkin lasten kanssa tämän on kullanarvoinen asia, sillä valmiit annokset meinaavat aina jäädä lautaselle.

Keväällä pääsin myös kokeilemaan kehuttua Manna La Roosa -ravintolaa. Tarkoituksenamme oli mennä vieläkin kehutumpaan Tai Bohiin, mutta se oli jostain syystä sunnuntaipäivänä suljettu. Manna La Roosa avasi ovensa juuri sopivasti meidän lounasaikaamme, ja saimmekin ruokailla lähes ainoina asiakkaina.

Manna La Roosan suurin valtti lasten kanssa on sen sisustus. Koko sisustus on kerätty yksittäisistä esineistä, joita on mukava tutkia. Pöytäpintoihin on maalattu kuvia, ja jokaisen nurkan takaa löytyy erilainen teema erilaisine esineineen. Rauhallista ateriaa toivovalle aikuiselle paikka saattaa aiheuttaa päänsärkyä, mutta lapset jaksoivat tutkia yksityiskohtia loputtomiin.

Ruoka sinänsä oli hyvin tavallista, mutta kiitosta täytyy antaa lasten vaihtoehdoille. Manna La Roosassa ne olivat kanaa tai lohta perunoiden kanssa. Esimerkiksi lohi ja ranskalaiset muutaman kasviksen kanssa olivat oikein hyvä ja terveellinen vaihtoehto – varsinkin, kun hintaa oli vain muutama euro. Myös päivän pasta toimi seitsemän euron arvoisesti.

Leluostoksille

Tallinnaan suuntaavan suomalaisen kannattaa unohtaa vanhat ajat, jolloin ajettiin taksilla Mustamäen torille ostamaan piraattiverkkareita ja karkkeja. Tänä päivänä Tallinna on länsimainen ostospaikka siinä missä Helsinkikin – ja hinnat ovat sen mukaiset. Enää ei voi olettaa saavansa tavaroita pilkkahintaan, vaan esimerkiksi lelut maksavat saman verran kuin Suomessakin. Valikoima saattaa kuitenkin olla erilainen.

Kaupungin paras leluvalikoima löytyy luultavasti Kaubamajan yläkerrasta. Sieltä löytyvät kaikki tunnetuimmat lelumerkit ja valinnanvaraa on paljon. Kannattaa kuitenkin katsoa hintalappuja, sillä esimerkiksi Legot maksavat enemmän kuin Suomessa. Yhtä kerrosta alempaa löytyy myös lapsille mukava leikkipaikka. Sinne voi mennä yhdessä lapsen kanssa tai lapsen voi jättää henkilökunnan valvottavaksi. Leikkipaikka on maksullinen, mutta kuittia vastaan saa tunnin ilmaista leikkiaikaa.

Mitä seuraavaksi?

Mihin sitten suuntaisin seuraavilla Tallinnan matkoillani? Ehdottomasti takaisin Kadriorgin puistoon ja MiiaMillan lastenmuseoon. Tekisin myös retken Piritan alueelle, jonka hiekkarannat ja tv-torni olisivat varmasti lasten mieleen.

Siinä missä Telliskiven alueen sanotaan olevan jo vähän pois muodista, kaupungin trendikkäimmät hahmot suuntaavat nyt esimerkiksi Koplin alueelle. Vaikken itse trendien perässä menisikään, epäilen, että sieltä voisi vielä löytyä rentoja asuinalueita – ja sitä kautta mukavia leikkipaikkoja lapsille.

Sen kuitenkin tiedän, että seuraavillakin vierailuillani aion suunnata pois kaupungin ydinkeskustasta ja lähteä tutkimaan uusia kulmia. Kesäkuussa nimittäin onnistuimme matkustamaan raitiovaunulla – ja viimein jopa maksamaan matkan. Vaikka maksaminen olikin hankalampaa kuin monessa maailman suurkaupungissa, uskaltaisin kokeilla sitä uudelleen, ja seuraavalla kerralla uskaltaisin ajella myös hieman kauemmas.

Tallinna nimittäin on paljon muutakin kuin keskiaikainen keskusta!