Suomi-kohde numero 32: Taipalsaari

Saimaan saaressa pikkuinen torppa / istuu portailla Nestori Miikkulainen. / Lepokivellään iäkäs norppa / katsoo ystävää ymmärtäen.

Suomen suurin – ja Euroopan neljänneksi suurin – järvi Saimaa on tuttu lähes jokaiselle suomalaiselle. Sen rannoilta löytyvät muun muassa Lappeenranta, Mikkeli ja Savonlinna, eikä kovin moni ole säästynyt vene- tai laivamatkalta Saimaalla. Jos on ikuisesti pysynyt pääkaupunkiseudulla, on ehkä kuitenkin joskus katsonut Saimaa-ilmiön. Tai ainakin Kauniin Veeran eli ballaadin Saimaalta. Tai ainakin on seurannut WWF:n Norppaliveä, jossa on mahdollista seurata lepokivellä makailevaa saimaannorppaa.

Minulle Saimaa ei kuitenkaan merkitse norppia, oopperajuhlia tai edes paistettuja muikkuja, vaan minun Saimaani on pieni ja helposti lähestyttävissä. Siinä voi uittaa varpaitaan aivan rauhassa, ja sen rannalta voi lähteä pienellä perämoottorilla vaikka minkälaisella tuulella, sillä lähin ranta on koko ajan lähellä.

Minun toinen kesäidyllini löytyy nimittäin Taipalsaaren pieneltä Antiosaarelta. Vaikka Taipalsaareltakin voi päästä Suur-Saimaalle ja veneillä sitä pitkin vaikka Savonlinnaan, olen minä keskittynyt nimenomaan kirkonkylään ja sen Leikonrantaan, josta putputan muutaman minuutin Antiosaareen. Matkaa lähtörannasta määränpäähän kertyy kilometrin verran, eikä Antiosaaresta lähimpään kohtaan manteretta ole edes sataa metriä. Antiosaaresta tarkasteltuna Saimaa ei siis ole suuri ja mahtava, vaan oikein kiva pieni kotijärvi.

Parasta Antiosaaressa on se, että lyhyen venematkan jälkeen olemme kaikkien kirkonkylän palveluiden äärellä. Noin kilometrin kävelymatkan varrella on uusia hienoja omakotitaloja, mutta toisaalta myös Röytyn kotiseutumuseo, jonka tiloista löytyy kaikenlaista katseltavaa. Erityisen paljon lapsia kiinnostivat kesällä nukkuma-aitat, joiden käyttötarkoitus ei meinannut aueta heille millään. Opastustaulussa vielä kerrottiin aittojen lukituksen olleen ennen aikaan tärkeä asia, sillä paitsi että aitassa yöpyjät pystyivät lukitsemaan ovensa, saattoi talon isäntä lukita oven ulkopuolelta, jos tyttären luona oli kylässä mieluisa poika. Poika ei päässyt karkuun ennen aamua ja isän kohtaamista.

Keskellä kirkonkylää kohoaa yksi Suomen kauneimmista kirkoista. Taipalsaaren vuonna 1754 valmistunut ristinmuotoinen puukirkko on suosittu vihkikirkko, ja vierailijat käyvät ihastelemassa sen sinivalkoista sisäpuolta, jota korostaa alttaritaulun tilalla oleva suuri kullattu risti.

Erityisen kauniilta kirkko näyttää juuri Leikonrannasta saapuessa, kun se kohoaa ohrapellon takana hieman peltoa korkeammalla. Kirkkaan vihreä ohrapelto ja keltaiseksi maalattu kirkko muodostavat maiseman, joka sopisi mihin tahansa postikorttiin.

Kirkosta nähden tien toiselta puolelta löytyy Taipalsaaren kirkonkylän toinen keskus: Pölkkybaari. Ihmiset saapuvat Lappeenrannasta asti syömään Pölkyn pizzaa, vaikka minun makuuni se onkin vähän turhan tuhtia ja suolaista. Vuosien varrella olen kyllä ehtinyt nauttia ravintolassa paitsi monen monituisesta pizzasta ja oluesta, myös sunnuntai-iltojen tietovisasta, jonka voittaja pääsee laatimaan seuraavan viikon kysymykset. Kyseisessä visassa hopea ei siis koskaan ole häpeä, vaan usein hyvinkin toivottu lopputulos.

Lienee sanomattakin selvää, ettei minun Saimaallani bongata norppia – ne viihtyvät paljon suuremmissa vesissä. Sieltä ei juuri kannata etsiä edes Nestori Miikkulaisia, sillä saariin eksyvät naiset pääsevät kyllä helposti takaisin mantereen puolelle. Harvat kyläläiset asuvat saarissa, vaan korkeintaan menevät niille mökkeilemään. Pölkkybaarin hirsiseinien sisäpuolelle eivät kovat tuule puhalla.

Naiset myös voivat hyvinkin asettua Saimaan saarille. Minä nimittäin tulin juuri Antiosaareen tapaamaan kivaa miestä, johon olin tutustunut töiden merkeissä. Siitä on aikaa jo yli 15 vuotta, mutta edelleen vierailut Antiosaarella ovat kesän kohokohtia – myös lapsille, jotka kaikki ovat saapuneet saareen ensimmäisen kerran aivan vauvoina.

Edelleen me istumme terassilla ja katselemme Saimaalle, jolla näkyy monta saarta ja ainakin pari muuta rantaa. Pieniä veneitä lipuu ohi tasaiseen tahtiin. Koivun oksiin osuvan tuulen ja vesilintujen huudon lisäksi hiljaisuuden rikkovat kirkonkylän mopopoikien vastaviritetyt kulkuneuvot. Sama asetelma (mopojen ääniä lukuun ottamatta) on ollut olemassa 1960-luvulta asti, ja samaa maisemaa on mieheni katsonut vauvasta asti.

Siinä on minun Saimaani.

---

 

Saimaa is Finland’s biggest lake, and also the fourth biggest lake in Europe. Everyone in Finland knows Saimaa, and most have visited its big cities like Lappeenranta, Mikkeli and Savonlinna, and many have also reached the lake by boat. The lake is also famous for its own seal: Saimaa ringed seal.

But for me Saimaa is not about the seal or an opera festival, but it’s a small and approachable lake. I can dip my toes in the water and I can take the small boat without having to worry about winds, because the shore is always close.

This is all because of my other favourite summer spot, which is located in Taipalsaari on a small island called Antiosaari. We always take our little outboard motorboat to Antiosaari, which is about a kilometer away from the shore. On the other side of the island, than where we go ashore, the mainland is only about 100 meters away from the island. So from our point of view, Saimaa is not a big and mighty lake, but a small and cozy one.

The best thing about Antiosaari is that after a short boatride we can access all the services at the center of Taipalsaari. The short walk to the center is accompanied by big and excpensive houses, but also the Röytty Local History Museum. It’s an interesting spot to get to know about life before in that area.

Right next to Röytty rises one of the most beautiful churches in Finland. The Taipalsaari church, that was built in 1754, is a popular church for weddings, and many visitors go admire the blue and white interior, that’s highlighted with the big gilded cross, which serves as an altarpiece.

On the other side of the main road you can find the other important building in Taipalsaari: the local bar Pölkkybaari. People drive all the way from Lappeenranta to eat pizza there, even though their pizzas are a bit too heavy and salty for my flavour. Still I’ve eaten a lot of pizzas there, as well as drank many beers as I’ve attended the traditional Sunday night quiz. The winner of the quiz gets to do the guestions for next week, so many times being second is the most popular ranking.

A very famous Finnish song says that you can’t get a woman to stay at Lake Saimaa, that all you have as a friend is the seal. At my Saimaa there are no seals, but much more of us women. I’ve actually traveled there to see one nice man I had got to know a bit before. Now – after almost fifteen years – we still sit at that same terrace and look at the same lake. And so do the kids, who have all visited the place for the first time as babies.

That sight has remained the same since the 60’s when my husband looked at it as a baby, and now our kids do that. There’s a small boat passing by every now and then, and the silence is being interrupted only by the light wind and some birds. Now that is the Lake Saimaa I know!