Suomesta puuttuvat kuninkaalliset. Tämä tasavaltamme on itsenäisyytensä alusta asti ollut tummapukuisten presidenttien hallitsema, eivätkä yhdet tanssiaiset joulukuun alussa pelasta jäykkää vaikutelmaa.
Samalla meiltä puuttuvat kuninkaalliset rakennukset: pröystäilevät linnat ja valtavat kartanot, jotka säihkyvät kilpaa kullan ja turkoosin väreissä. Meidän linnamme ovat vanhoja puolustuslinnoituksia, ja kartanot ovat olleet kätevästi varakkaamman väestön asuinsijoja, mutta niistä puuttuvat kaikki hovielämälle tärkeät elementit.
Aika ennen itsenäisyyttä kuitenkin jätti meille muutaman merkin siitä, millaista kuninkaallinen arki voisi olla. Mitä tarkoittaa kulkea paikasta toiseen ison hovin kanssa ja päätyönään käskyttää henkilökuntaa toteuttamaan toiveita.
Yksi tällainen merkki on Kotkassa sijaitseva Langinkosken keisarillinen kalastusmaja. Venäjän tsaari Aleksanteri III rakennutti tämän majan vuolaana virtaavan Langinkosken suulle 1880-luvun lopulla, ja hänen tarkoituksenaan oli viettää siellä seesteisiä lomapäiviä yhdessä perheensä kanssa.
Todellisuudessa kalastusmaja ehti palvella keisariperheen kesäpaikkana vain viiden vuoden ajan. Noina kesinä perhe risteili Langinkoskelle keisarinnan jahdilla, jonka suojiin he palasivat aina yöksi. Majalla he viettivät huolettomia päiviä kalastaen, tehden ruokaa ja retkeillen.
Tämän päivän mittapuussa kalastusmaja on nimensä veroinen maja: kerrospinta-alaa on vain 50 neliömetriä ja huoneet ovat pieniä koppeja. Keisarilliseen aikaan se kuitenkin edusti vaurautta ja loistoa, jota kuninkaallinen hovi kuljetti mukanaan paikasta toiseen. Toisaalta maja oli erittäin arkinen verrattuna keisariperheen palatsiin Pietarissa, ja juuri tämä vaatimattomuus houkutteli keisaria Langinkoskelle.
Kalastusmaja on valtion omistuksessa ja Kansallismuseon hallinnoima. Talviaikaan se on suljettu, mutta kesällä avoinna yleisölle. Majassa pääsee näkemään salin, jossa hovi ruokaili, sekä keisarinnan pukeutumishuoneen alakerrassa. Keittiössä ovat edelleen siistissä rivissä kuparipadat ja pannut. Yläkerrassa taas ovat makuuhuoneet, jotka nekään eivät ole koolla pilattuja. Keisariparin makuuhuoneessa lyhyet sängyt on asetettu päät vastakkain, kun taas muun väen makuutiloissa nukutaan kuin siskonpedissä. Loisto on tästä mökkeilystä kaukana.
Vaikuttavinta keisarillisessa kalastusmajassa on kuitenkin sen sijainti vuolaana virtaavan Langinkosken suulla. Aivan majan edessä vesi virtaa kuohuten Kymijoesta Suomenlahteen ja sitä kautta aina entiseen pääkaupunkiin Pietariin. Kosken partaalla seisoessa on helppo ymmärtää, miksi monet kotkalaiset haluaisivat tuhkansa siroteltavan juuri Langinkoskeen. Tämä ei kuitenkaan ole luvallista, joten sitä ei kannata vakavammin suunnitella.
Keisarivalta päättyi Suomessa lokakuun vallankumoukseen ja sitä kautta Suomen itsenäistymiseen. Maamme siirtyi nopeasti tasavallaksi, jonka vaihtuvat presidentit asuttavat vuorotellen virka-asuntoja, eivätkä rakennuta itselleen omia palatseja tai kalastusmajoja.
Langinkoskella voi vielä kuitenkin nähdä pienen häivähdyksen siitä ajasta, kun Romanovien suku hallitsi Suomeakin, ja halusi viettää lomiaan Langinkosken suulla hengittäen raikasta ilmaa ja nauttien vapaasta ajasta.
Kotkasta pääset lukemaan lisää täältä.
What Finland is lacking is royalty. Our state has always been ruled by men in dark suits, and the only exception to that is the ball on sixth of December.
We also don’t have royal buildings: no big castles or huge mansions with gold and turquoise shimmering everywhere. Our castles were built for defense, and the mansions did serve as houses for the aristocrats, but are still lacking all the pretentious elements suitable for a court.
Time before independence did leave us with some marks of what life with royalty could be like. What it is like to be surrounded by a big court and spend your days giving directions to your staff.
One of these signs is the imperial fishing hut at Langinkoski in Kotka. The emperor of Russia Alexander II built this hut by the flowing rapids of Langinkoski in late 1880’s. His intention was to spend some quiet days there together with his family.
The hut served the imperial family for only five summers. The family cruised their with their yacht, where they would also spend the nights in. During the days they were fishing, cooking and spending leisure time at the hut.
When you look at the building today, it clearly is a hut: it is only 50 square meters per floor, and the rooms are small booths. In the imperial time it represented prosperity and glory, which the court brought with it from one place to another. Although compared to the imperial family’s palace in St. Petersburg, this hut is very modest, but it was exactly this modesty that drew the emperor to Langinkoski.
The fishing hut is owned by the state and governed by the National Museum. Right now it is closed for the winter, but can be visited again next summer. In the hut you can see the hall, where the court dined, and the dressing room of the empress. Copper pots and pans are still in line in the kitchen. Upstairs you can find bedrooms, that are not too big either. The beds of the emperor and the empress are placed endways, but the rest of the beds are all side by side. There is not much glory there.
The most impressing feature at the hut is its location next to the flowing rapids. The water runs rapidly right in front of the hut from Kymijoki river to the Gulf of Finland and all the way to the former capital St. Petersburg. When you stand there by the rapids, it’s easy to imagine why many people in Kotka would want their ashes to be spread to the rapids. That is not allowed, so there is no point planning it any further.
The imperial power ended in Finland to the revolution and Finland becoming independent. Our country quickly became a republic where the presidents house their official residences in turns and don’t build palaces or fishing huts.
But going to Langinkoski still gives you a small glimpse of the time when the Romanovs still ruled Finland, and the family wanted to spend their time in Langinkoski breathing its fresh air and enjoying relaxing time.
2 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
10 tammikuun, 2021 at 6:58 pmKivannäköinen matkakohde. Näköjään Suomessakin on kivoja hallitsijan itselleen rakennuttamia paikkoja, jotka myöhemmin on toisessa käytössä ihmisiä ilahduttamassa. Kirjoitan juuri juttuja Kiotosta, niin olen havainnut, että monet Kioton upeimmista temppeleistä ovat sellaisia, jotka silloinen keisari on rakentanut itselleen ja ovat tämän kuoleman jälkeen muutettu temppeleiksi.
Katja / Lähtöselvitetty
15 tammikuun, 2021 at 11:28 amLanginkoski on kiva paikka. Siellä kannattaa piipahtaa ihan sen ympäristön vuoksi: Suomenlahteen laskeva Kymijoki kuohuu kiivaana koskena. Kotkassa vieraillessa on helppo ohittaa Langinkoski, koska se ei ole keskustan alueella, mistä löytyvät useimmat puistot. Langinkoskelle kannattaa kuitenkin ehdottomasti kurvata.