Mikä on se paikka Suomessa, johon kaikilla paljon matkustavilla on erityinen suhde? Se paikka, johon liittyy äärettömän paljon muistoja, mutta myös odotuksia tulevasta? Se paikka, jonka keskeisimmät reitit pystyy näkemään mielessään, kun sulkee silmänsä: tuosta kun käännyn vasemmalle tulevat ensimmäisenä vastaan Helsingin Sanomien tyrkyttäjät, sitten rahanvaihtopiste ja heti sen jälkeen portaat yläkertaan vessoille? Apteekin löydän heti kirjakioskin jälkeen, ja se taas on heti Muumi-kaupan jälkeen. Tämä paikka on tietenkin Helsinki-Vantaan lentokenttä.
Minä kävin lentokentällä ensimmäisen kerran kesäkuussa 1989. Olimme lähdössä isolla porukalla Bulgariaan, ja meistä on kuva istumassa upottavilla sohvatuoleilla. Minä muistan kuvasta vahvasti lakatun puulattian, sekä tupakat aikuisten sormissa. Tuo lattia on edelleen olemassa, mutta lentokentän tupakkahuoneet ovat harvassa.Tänä päivänä Helsinki-Vantaan lentokenttä on yksi maailman suosituimmista lentokentistä. Sitä on korjattu ja laajennettu ja ehostettu, sillä koko ajan kasvaneet Aasian markkinat ovat tuoneet sinne paljon lisää asiakkaita. He ovat myös valmiita käyttämään paljon rahaa: erilaiset arvokkaat korut ja kellot, suomalainen design sekä Tove Janssonin tuotanto ovat lunastaneet paikkansa lentokentän kaupparivissä.
Suuresta suosiosta huolimatta lentokentässä on jäljellä vielä jotain kotikutoista. Heti turvatarkastuksen jälkeen on irlantilaista baaria jäljittelevä Oak Barrell, joka on täynnä oluttuoppien ääressä istuvia matkaajia jo kuudelta aamulla. Kahviloissa on tarjolla samaa suodatinkahvia, jota saa suomalaisilta huoltamoilta, ja vesipullo maksaa 2,50 euroa. Jos haluaa syödä lentokentällä aamiaisen, kannattaa varata iso nippu käteistä jo tässä vaiheessa matkaa.
Minulle lentokenttä on portti johonkin uuteen tilaan. Ei vain tilaan odotusaulan tai lentokoneen muodossa, vaan henkiseen tilaan, jossa ollaan valmiita lähtemään matkalle. Turvatarkastuksen jälkeen kaikki tuttu on jätetty taakse, ja ollaan valmiita sopeutumaan mihin tahansa. Onkin aina yhtä hämmentävää törmätä lähtöporttien tuntumassa johonkin tuttuun, joka kuuluu siihen ulkopuoliseen maailmaan – eikä tähän tilaan, jossa ollaan siirtymässä johonkin ihan muualle.
Onhan lentokenttä toki myös saapumisen areena. Sinne saapuvat ne, jotka ovat olleet lyhyellä lomalla poissa arjesta, mutta myös ne, jotka palaavat takaisin kotiin pitkän poissaolon jälkeen ja yrittävät löytää vanhan elämän uudelleen. Samoin kuin ne, jotka saapuvat maahan toiveikkaina yrittäessään aloittaa kokonaan uuden elämän. Heille lentokenttä ei ole paikka, josta lähdetään johonkin, vaan paikka, johon saavutaan. Mutta samalla tavoin se on täynnä toivoa ja toiveita.
———————————————————————————————————————-
There is one place in Finland, that all who travel a lot have a special relationship with. It’s a place with a lot of memories, but also hopes for the future. A place that you can see in your mind when you close your eyes. That place is the Helsinki-Vantaa Airport.
I visited the airport for the first time in June of 1989. We were on our way to Bulgaria and I remember a photograph of us sitting on these big sofas. There is a wooden floor and cigarettes on the hands of the adults. That floor still exists, but the places for smoking are much fewer.
Today Helsinki-Vantaa Airport is one the most popular airports in the world. The growing Asian markets have put a lot of pressure on making the airport even bigger and better. New visitors are also ready to spend a lot more money, so it isn’t hard to find expensive watches and jewelry there anymore.
Even though the airport is very popular these days, there’s still something very small about it. There is still the old Oak Barrell -pub, that for many is the first mark of the coming trip. You can find people there with pints even at six o’clock in the morning. There are also still the cafes, where you can find the same bitter coffee you find at the gas stations, and the water bottles that cost 2,5 euros.
For me the airport is a gate to something new. Not just a new trip or a destination, but a new state of mind, that is ready to take off. After the security control you are ready to leave behind everything you know and step into something completely new. That is why it’s always equally confusing to meet there someone who belongs to the life outside.
And of course the airport is also the arena of arrival. People are arriving from short trips, but also from long trips ready to start their life over again. There are also people, who are arriving to something completely new: something they have no idea about. For them the airport is not a place where you take off, but a place where you arrive in. Nevertheless, it’s a place full of hopes and dreams.
No Comments