Suomi-kohde numero 4: Jyväskylän Seminaarinmäki

Harmaa helmikuun perjantaiaamu. Juna saapuu Jyväskylään puoli yhdentoista jälkeen, olen tehnyt matkaa aamuseitsemästä lähtien. Vielä viikko sitten kaupunki tervehti pienellä pakkasella ja ihanalla auringonpaisteella. Nyt kadut ovat liukkaat ja märät, ja ilma sumuisen kostea.

Vaikka tänä aamuna Jyväskylä ei näytä parhaita puoliaan, on yliopistokaupunki usein miellyttävä vastaanottaja. Kävelykatu on täynnä ihmisiä, polkupyörät suhahtelevat ohi lumisateellakin. Kauppoja ja ravintoloita on niin paljon, etten tiedä, mistä aloittaisin, jos aikaa pistäytymiseen joskus olisi.

Kaupungin ykköskohde alkaa Kauppakadun päästä heti Minna Canthin kadun toiselta puolen. Ensimmäisenä vastaan tulee yliopiston kirjasto sekä suuri sininen portti, joka kehystää rakennuksia. Minä liikun yleensä tässä kirjaston ja läheisen D-talon välissä, poistumatta yhtään syvemmälle Seminaarinmäelle.

Oikeasti Seminaarinmäelle kannattaisi tulla aivan toisesta suunnasta, alueen etelälaidalta. Siellä olisivat heti vastassa liikuntatieteiden talo, opiskelijaravintola Lozzi sekä kadun päässä mäellä kohoava yliopiston päärakennus. Nämä rakennukset kuuluvat alueen kuuluisimpaan osaan: Alvar Aallon suunnittelemaan campukseen. Aalto voitti kutsukilpailun vuonna 1951 ja hänen suunnittelemansa rakennukset on toteutettu alueelle vuosina 1951-1970.

Aallon esikuvana olivat yhdysvaltalaiset yliopistojen campukset, ja sellaiselta Seminaarinmäen eteläosa näyttääkin. Punatiilisten rakennusten keskellä on suuri puisto, jossa syksyisin ja keväisin voi nähdä paljon opiskelijoita istuskelemassa ja viettämässä aikaa. Helmikuussa liikettä näkyy lähinnä Liikuntatieteiden laitoksen vieressä olevalla urheilukentällä, jossa koululaiset ovat luistelemassa.

Kun kävelen Aallon suunnittelemalta campukselta pitkin pientä polkua kohti alueen toista osaa minut ohittaa paljon ihmisiä. Monet ovat selvästi kiirehtimässä luennolle tai syömään, mutta paljon on myös ohikulkijoita kameroiden kanssa. En siis ole ainoa, joka on päättänyt lähteä kuvaamaan Aallon suunnittelemia rakennuksia valonpuutteesta huolimatta. Helmikuisena perjantaina kiitollisinta olisikin käydä kuvaamassa upeaa päärakennusta ja sen interiööriä, mutta rakennus on sopivasti remontissa. Sinne ei ole mitään asiaa.

Vaikka Aallon suunnittelemat rakennukset ovat hienoja sumuisellakin säällä, kannattaisi alueelle tulla heti syyskuun alussa. Tuolloin auringonvalo vielä kaunistaisi valokuvat, ja nurmikot olisivat täynnä uuden opiskeluvuoden aloituksesta riemuitsevia opiskelijoita. Nyt minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin mennä kirjaston ruokalan loputtomaan jonoon odottamaan ruokaa. Tarjolla on perunamuussia ja kalapuikkoja.

 

———————————————————————————————————-

It’s a grey Friday morning in February. I step out of the train in Jyväskylä, which is wet and foggy. I have been traveling since 7 am. Even though this is not the best of Jyväskylä, the city normally welcomes me with active people, fast bikes and so many shops and restaurants I don’t even know where to start from.

Seminaarinmäki is the main campus of the University of Jyväskylä. It was built in three different eras, but the most famous one of them is the era of Alvar Aalto. Aalto won a competition in 1951 and got the chance to design a new campus for the University. He took inspiration from the campus areas in the United States and wanted to create a space equally open and green. The buildings he designed were built between the years 1951 and 1970.

Alvar Aalto designed a few buildings, including the main building which rises high in the middle of the campus. Unfortunately the main building is now being restored and there is no access there.

When I walk past the main building many people pass me by. Some of them are rushing to their lecture or to eat, but many of them are walking around with their cameras – like me. The grey morning is not the best time to capture Aalto’s refinements, but the buildings still stand there proud.

The best time to visit this campus would be right in the beginning of September. Then you could still find the sunlight to make your pictures pretty, but you would also find lots of excited students ready to start a new school year. That is when they still have time to sit at the lawn talking to each other and spending time. This time I have to settle for going to the cafeteria to cue for lunch. Fish sticks and mashed potatoes.