Suomi-kohde numero 23: Hiljainen kansa

Jos ajat maantietä Suomussalmen keskustasta kohti Kuusamoa, kohtaat tien laidassa oudon näyn: keskellä peltoa seisoo suuri joukko ihmismäisiä hahmoja, jotka on puettu oikeisiin vaatteisiin. Kaikki ovat pukeutuneet eri tavalla, ja oljista tehdyt kampaukset heiluvat tuulessa eri suuntiin.

Kyseessä on Reijo Kelan teos Hiljainen kansa, jonka Kela pystytti ensimmäisen kerran vuonna 1988 esitystään varten. Tuolloin teos purettiin pois, mutta se pystytettiin uudelleen vuonna 1990 teoksen televisiointia varten. Paikallinen työpaja Hanslankarit vaatettaa hahmot kahdesti vuodessa, ja kesäaikaan niiden luona toimii myös pieni kahvila.

Teoksena Hiljainen kansa kertoo mielestäni suomalaisuudesta: keskeltä Kainuun korpea löytyy kansa, joka seisoo siellä hiljaa toisiinsa katsomatta. He seisovat paikoillaan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, eivätkä he kaadu tai taivu. Joskus joku käy tuomassa heidän päälleen uudet vaatekappaleet, mutta mitään kommentoimatta he edelleen seisovat paikoillaan.

Kun heidän luonaan pysähtyy, ei voi muuta kuin seistä hiljaa ja tuijottaa riviä. Kaikenlainen ääni olisi liikaa.

Minä olen pysähtynyt Hiljaisen kansan luona muutamankin kerran. Silti ainoat albumistani löytyvät kuvat ovat nämä kaksi suttuista otosta vuodelta 1997. Jos haluat saada kuvien avulla paremman käsityksen teoksesta, suosittelen käymään Rimma+Laura-blogissa, jossa on Rimman ottamia hienoja kuvia. Jos taas haluat nähdä, miltä teos näyttää keskellä talvea, kannattaa piipahtaa Kohteena maailma -blogissa.

---

If you’re driving in the northern part of Finland, between Suomussalmi and Kuusamo, you run in to a strange sight: there are dozens of large creatures that somehow resemble human beings. They are made of wooden crosses and they’re all dressed differently. Their hair that’s made out of straws fly in the wind.

What you are seeing is a piece of art by performance artist Reijo Kela, and it’s called Hiljainen kansa: The Silent People. Kela first created those figures in 1988 for his performance. They were taken down after the performance, but he had to put them up again in 1990, when the performance was recorded for television. The Silent People went for a short visit in Helsinki in 1994, but after that they’ve been standing there. A local workshop changes their clothes twice a year, and at summertime there is a small café next to the piece.

I think the Silent People mirror us Finns and being in Finland: there is a crowd of people in the middle of the Kainuu wilderness, who stand there without talking to each other. They just stand still year after year and decade after decade. They never bend or fall down. Every now and then someone comes and brings them new clothes, but still they stand there without saying a word.

When you stop and visit them, all you can do is stand still and quiet, and look at the crowd. Every sound would be too much.