Hellettä pakoon Berliinissä: Strandbad Wannsee

Tämä kesä jää ainakin minun mieleeni kuumana ja hikisenä. Suomi on saanut nauttia uskomattomista helteistä jo useamman viikon ajan, eivätkä kesävarpaat ole joutuneet sukkiin juhannuksen jälkeen.

Jos on Suomessa ollut harvinaisen kuuma, oli se sitä myös Berliinissä kesäkuun alussa. Minä olin lomaillut kaupungissa aiemmin täsmälleen samaan aikaan, jolloin pitkät housut ja huppari olivat ihan kelvolliset reissuvaatteet. Tällä kertaa lämpömittari kipusi useampanakin päivänä yli +30 asteen, joten laukusta piti kaivaa käyttöön vain ne kaikista pienimmät vaatteet.

Berliiniä ei ole suunniteltu hellekelejä varten: kaupunki on kuuma, eikä helpotusta ole helppo löytää. Kun oikeasti kuumissa maissa lähes kaikki sisätilat on varustettu ilmastointilaitteilla, ei Berliinistä sellaisia kovin helpolla löytänyt. Esimerkiksi ravintoloissa oli sisällä yleensä vielä ulkotilojakin kuumempi, minkä lisäksi ruoankäry toi oman lisänsä tunnelmaan. Ainoastaan ruokakaupoissa kylmälaitteet toivat helpotusta oloon.

Jos kaupungin kuumuus alkaa ahdistaa, kannattaakin siellä suunnistaa virvoittavien vetten luo. Kaupungista löytyy useampiakin maauimala ja uima-allas, ja esimerkiksi RAW:n alueelta Friedrichshainista löytyy altaalla varustettu rantaklubi. Me kuitenkin suuntasimme suoraan järven rantaan, koska kätevien junayhteyksien ansiosta sekin oli mahdollista.

Wannsee on yksi Berliinin lähialueen suurista järvistä. Sinne on junamatkaa vajaan tunnin verran keskustasta, mutta alue kuuluu silti halvempaan AB-vyöhykkeeseen, jonka lippua ainakin me yleensä käytämme.

Järvelle suunnatessaan kannattaa kuitenkin varmistaa etukäteen, millä asemalla kannattaa jäädä pois. Me ajoimme rohkeasti suoraan Wannseen asemalle (koska eikö Wannseen rannalle pääse Wannseen asemalta?), mutta sieltä kulkikin kävelyreitti vain venesatamaan. Toki parin tunnin järviristeilykin olisi voinut virkistää oloa, mutta emme viitsineet lähteä viemään veneeseen viittä lasta, joille oli luvattu uimista.

Jotta olisimme päässeet kätevästi suoraan uimarannalle, meidän olisi pitänyt jäädä pois edellisellä Nikolasseen asemalla. Samaa väliä kulkee myös busseja, mutta ainakin meitä erään bussin kuljettaja kehotti vain ottamaan junan takaisin yhden aseman verran. Se olikin ihan hyvä neuvo, sillä Nikolasseen asemalta lähti heti suoraan polku Wannseen uimarannalle. Polun varrelta muuten löytyi useita hauskoja ruoka- ja juomakioskeja, joiden rantatuoliin olisin voinut hyvin käydä istumaan, jos emme olisi juuri hädissämme syöneet lounasta Wannseen aseman kulmalla.

Noin kilometrin mittaisen metsäreitin päässä aukeaa komea rakennus: Strandbad Wannseen sisäänmenoportti. Rannalle ei siis noin vain kävellä, vaan sitä hallitsee maksullinen uimala. Sisäänpääsymaksu oli kuitenkin hyvin kohtuullinen: meidän viiden hengen perheemme maksoi noin 12 euroa.

Sisäänpääsymaksu varmistaa sen, että rannan palvelut ovat kunnossa. Suuresta huoltorakennuksesta löytyivät hyvät suihkutilat, isot rivit vessoja, sekä lukuisia kioskeja. Yhdeltä luukulta sai ostaa rantaleluja, kun taas toisen takana paistettiin kiviuunissa pizzaa. Myös kaikenlaisia virvokkeita oli myynnissä tuttuun berliiniläisen huokeaan hintaan.

Tällaiselle kirkkaiden järvivesien suomalaiselle Wannseen vesi aiheutti ensin nikottelua: pohja oli hyvin matala ja mutainen, ja vesikin tuoksui vahvasti mudalle. Lapsia muta ei häirinnyt ollenkaan, minkä vuoksi asuntomme vessa tuoksuikin seuraavat päivät aivan suolle. Vahvaa mudan tuoksua oli lähes mahdoton saada pois uimapuvuista.

Silti nautin virkistävästä järvivedestä suunnattomasti. Minulle juuri sopivan lämpöinen vesi oli täydellinen paikka kellua kuumana päivänä. Hitaasti syvenevän pohjan vuoksi pienemmätkin pystyivät kävelemään rantavedessä pitkiäkin matkoja, ja hiekkaleikit sujuivat vesirajassa hyvin. Rannan reunalta myös löytyi suuria puita, joiden varjoon oli hyvä perustaa leiri. Saman olivat tehneet monet muutkin perheet.

Kuumana kesäkuun alun arkipäivänä Strandbad Wannseessä oli juuri sopivasti väkeä. Sisään ei tarvinnut jonottaa, ja oman varjopaikan sai helposti. Ilmeisesti tilanne on kuitenkin aivan toinen kesälomien aikaan ilmojen suosiessa: rannalle saattaa olla parinkin tunnin jono. En tiedä, jaksaisinko itse tuota jonotusta, mutta toisaalta virkistäytymiseen paikka on erinomainen.

Kun parin tunnin uiskentelun jälkeen vaihdoimme mudantuoksuiset uimapuvut taas kaupunkivaatteisiin ja asetuimme betonirakennuksen suojaan nauttimaan pizzaa ja juomia, elämä hymyili leveästi. Olimme taas saaneet uuden näkökulman meille niin tuttuun ja turvalliseen Berliiniin: siellä voi päästä myös järven rannalle. Ja lienee sanomattakin selvää, että lapsille se oli yksi Berliini-viikon ehdottomista kohokohdista.