Seuraava matkakohde: Turku

Matkustelu ja hoitovapaa ovat huono yhdistelmä. Ne voisivat olla aivan ehdoton yhdistelmä, sillä hoitovapaalla, jos koskaan, olisi aikaa matkustella. Kuitenkin, kun ottaa huomioon sen rahan, joka pankkitilille joka kuukausi napsahtaa, voi matkustelulle oikeastaan sanoa hyvästit. Jos kotihoidontuella aikoisi tehdä jonkinlaisia matkoja, olisi pitänyt aikoinaan valmistella asiat hieman toisin.

Johonkin pitäisi kuitenkin päästä, kotiin ei voi jäädä. Päädyimmekin tämän kesän aloitusloman kohdalla ottamaan suunnitelmien lähtökohdaksi paikan, jolla olisi mahdollisuus tarjota meille kaikkea: Suomen Turun.

Ajatus lähti oikeastaan siitä, että toiseksi vanhin lapsemme (oikeasti vasta hän) keksi viime kesänä televisiomainoksesta, että on olemassa paikka nimeltä Muumimaailma. Siitä asti hän on kysellyt meiltä, että missähän kaukana tuollainen Muumimaailma on, ja voisimmeko joskus ehkä mennä sinne. Vanhin lapsi taas on ala-asteikäinen ja häntä kiinnostaa jo oikea historia. Ja missäpä muuallakaan Suomessa sitä olisi kuin Turussa.

Olenkin kaavaillut seuraavanlaista kesälomamatkaa perheellemme: Muumimaailma, Turun linna, yöpyminen jossain Turun kylpylöistä. Sen jälkeen, jos rahkeet riittävät, voisi ajella saaristoon. Minä kun olen kotoisin Suomen itärajalta, on Turun saaristo minulle eksoottisempi matkakohde kuin Viipurin linna. Voisimme samalla tutustua kehuttuun saaristoon.

Tällä hetkellä suunnitelmat ovat juuri tässä vaiheessa. Muumimaailma on lapsille luvattu, Turun linnasta on puhuttu. Kaikki muu vaatii vielä jonkin verran selvitystä. Minua kuitenkin lämmittää ajatus Turusta, johon Helsingistä ajaa pari tuntia. Viime kesänä nimittäin aloitimme kesälomamme ajamalla seitsemän tuntia Vuokattiin ja toisen mokoman takaisin. Se oli ehdottomasti liikaa siitä kokemuksesta.

Nyt täytyykin olla tarkkana siitä, ettei retkemme saaristoonkaan paisu liikaa. Olen nimittäin vannonut, että tätä reissua emme istu autossa. Autolla aiomme kuitenkin liikkua, sillä julkiset kulkuneuvot eivät aivan tähän tapaukseen sovi, emmekä polkupyörällä ole niin tottuneita kulkemaan. Kaiken lisäksi tämä on mahdollisuutemme vihkiä käyttöön uusi reissuautomme, joka ei ole vielä päässyt kanssamme mihinkään. Viime kesänä vaihtoon mennyt Totoro kun vanhasta iästään huolimatta ehti viedä meidät niin Norjaan kuin Viroonkin. Täytyyhän tämänkin auton päästä reissuun mukaan.

Nyt alkaa siis se matkan ehkä paras vaihe: ankara suunnittelu. Vaikkei kyse ole mistään pitkästä kaukomatkasta, vaatii jo tämänkaltainen retki jonkin verran suunnittelua onnistuakseen. Tai voisimmehan toki vain hypätä autoon ja suunnata keulan kohti Turkua, mutta samalla haluan myös matkata mahdollisimman edullisesti. Siihen suunnitelmaan eivät äkkilähdöt ja pikamajoitukset oikein sovi. En nimittäin voi koko sitä runsasta kotihoidontukea käyttää tähän yhteen reissuun, kun koko kesä on vielä edessä.

Ennen lähtöä pitäisi myös ratkaista yksi erittäin tärkeä asia: auton nimi. Tähän asti sitä on kutsuttu Pompokoksi, mutta jotenkin nimi ei istu pikimustalle amerikkalaiselle. Tällä hetkellä suurin vääntö käydäänkin siitä, voiko se olla Leia (esikoisen mielestä ei voi, koska Leia on valkoinen), vai onko sen pakko olla Darth Vader. Taitaa olla perhekokouksen paikka.