Rovaniemi yllätti aktiviteeteilla ja ravintoloilla

Pohjoisen pääkaupunki Rovaniemi toimii useimmiten laskeutumispaikkana matkalla suurempiin seikkailuihin. Rovaniemelle pääsee kätevästi yöjunalla tai lentokoneella, mutta kaupunki itsessään on harvemmin se matkan varsinainen kohde. Hyvin usein matkat suuntautuvat vähän ylemmäs pohjoisen laskettelukeskuksiin tai jopa Tenojoen rannalle kalaan.

Viimekeväisellä Lapin reissullamme päätimme pysähtyä Rovaniemellä parin päivän verran. Kaupunki ja sen tarjonta kiinnostivat, eikä meillä ollut tarvetta heti rynnätä eteenpäin, vaan antaa myös Rovaniemelle vähän aikaa.

.

Arctic Light Hotelin aamiaiselle ei ole vertaa

Yksi iso syy parin yön pysähdykselle Rovaniemellä oli hotelli Arctic Light Hotel. Sen tyylikkäät huoneet ja laaja aamiainen ovat niittäneet mainetta jo pidemmän aikaa, ja pitihän niitä päästä testaamaan.

Saavuimme kaupunkiin yöjunalla ja tallustimme rautatieasemalta suoraan hotellille. Aamukahvi ja suihku siinsivät mielessä, minkä vuoksi olikin huippuiloinen yllätys, että meille annettiin huone omalla saunalla. Suuren jääkarhun vahtiessa oli hyvä makailla saunan lauteilla ja karistaa yöjunan pölyt pois iholta.

Ja se aamiainen oli kyllä maineensa veroinen. Ehdimme kahden aamun aikana testata valtavan valikoiman ainakin suurin piirtein, ja suosikeiksi muodostuivat erilaiset pienet shotit, joita oli aseteltu tarjolle moneen tasoon. Shottilaseista löytyi myös tuoreita marjoja, joiden kyytipojaksi oli hyvä ottaa lasillinen alkoholitonta kuohuviiniä. Tätä aamiaista on muisteltu huhtikuisen vierailun jälkeen jokaisella aamiaisella.

.

Rovaniemellä kannattaa jättää aikaa museoille

Me suuntasimme heti ensimmäisenä päivänä tiedekeskus Arktikumiin, jonka arkkitehtuuria ihailin ulkopuolelta jo edellisenä kesänä. Kävelymatka keskustasta Arktikumiin kulkee pitkin joen vartta ja matkalla on mahdollista ihailla Kalervo Kallion Jätkä-patsasta, joka parkkaa isoa pölliä vuodenajasta piittaamatta.

Arktikum on kokoelma pohjoisen kulttuuria ja ihmeitä. Lapin maakuntamuseo esittelee lappilaista kulttuuria ja historiaa, kun taas tiedepuoli tutustuttaa esimerkiksi revontuliin. Revontulihuoneessa voi makailla alustalla ihastelemassa kattoon heijastettuja tulia.

Arktikumissa ihastuttaa myös koko rakennuksen arkkitehtuuri. Näyttelyhuoneet on sijoitettu suuren lasikäytävän varrelle, ja etenkin keväällä valo tulvi suuresta lasikatosta sisään valtavana vyörynä. Kontrasti pimeiden näyttelyhuoneiden ja valoisan käytävän välillä oli kuin olisi astunut yöstä keskipäivään ja taas takaisin.

Arktikumin kanssa samassa pihapiirissä toimii koko perheen tiedekeskus Pilke, ja näihin kahteen keskukseen olisikin mahdollista ostaa yhteinen päivälippu, joka oikeuttaisi myös käyntiin Kulttuuritalo Korundissa. Sekä Pilke että Korundi olisivat myös kiinnostaneet kovasti, mutta meillä ei valitettavasti antanut aikataulu enää myöten näihin kahteen tutustumiseen. Saimme kulumaan pelkästään Arktikumissa niin paljon aikaa, että museoiden sulkeutuminen alkoi uhata vääjäämättömästi. Seuraavalla kerralla varaisinkin kunnolla aikaa museoille.

.

Alvar Aallon jalanjäljillä kannattaa kävellä hallinto- ja kulttuurikeskukselle

Rovaniemen keskusta kärsi pahoin Lapin sodassa, kun peräti 90 prosenttia keskustan rakennuksista tuhoutui. Sodan jälkeen jälleenrakennus aloitettiin vauhdilla ja sen keulakuvaksi kohosi Alvar Aalto, joka suunnitteli keskusta-alueelle poronsarven muotoisen asemakaavan.

Aallon kädenjälki näkyy parhaiten tänä päivänä Rovaniemen hallinto- ja kulttuurikeskuksessa, joka koostuu kaupungintalosta, kaupunginkirjastosta sekä Lappia-talosta, jossa toimii tällä hetkellä Rovaniemen teatteri. Kaikki kolme rakennusta ovat muodoltaan tyypillistä Aaltoa.

Me piipahdimme sisällä kaupunginkirjastossa, joka on kuin yksi suuri Aallon muistomerkki. Matalat tilat, jotka tulvivat katoista tulevaa luonnonvaloa, ja lattiapinnan alapuolelle sukeltavat lukutilat ovat tuttua Aaltoa. Tilat on sisustettu Aallon valaisimilla ja huonekaluilla, ja kaartuvat puupinnat muodostavat palvelutiskejä ja erilaisia alueita. Jopa ovenkahvat ovat tuttuja muistakin Aallon suunnittelemista rakennuksista.

Minun kotikirjastoni Kallion kirjasto Helsingissä henkii ihanaa vanhaa aikaa, mutta Rovaniemen kaupunginkirjasto on niin inspiroiva ympäristö, että sinne on jopa vaikeaa kuvitella itsensä etsimään kevyttä luettavaa tai palauttamaan myöhässä olevia lainoja. Tilassa tekee vain mieli vaellella ympäriinsä ja näpsiä kuva toisensa jälkeen silmiin osuvista yksityiskohdista.

Ulkoilmaihmiset suuntaavat Ounasvaaralle

Ounasvaaran nimi on ollut minulle tuttu aiemminkin, mutten koskaan tajunnut sen olevan aivan lähellä Rovaniemen keskustaa. Vain parin kilometrin päässä kaupungin ytimestä kohoavat Ounasvaaran rinteet, jotka tarjoavat laajat valikoimat erilaisia urheilumahdollisuuksia.

Me saimme lainaan sähköavusteiset fatbiket (*kaupallinen yhteistyö Lapland Safaris), joilla lähdimme suuntaamaan kohti Ounasvaaraa. Koska sähköpyörillä ajaminen oli täysin vierasta puuhaa, siihen oli hyvä ottaa tuntumaa Rovaniemen hyvillä asfalttiteillä. Vauhdin hurma vei niin mennessään, että ajelimme iloisesti ohi Ounasvaaran risteyksestä ja jouduimme palaamaan parikin kilometriä takaisin päin.

Huhtikuun puolivälissä Ounasvaaran polut olivat pehmeän lumen peittämiä, mikä toi pyöräilyyn omat haasteensa. Siinä missä vauhti asfalttiteillä pääsi kohoamaan korkeaksi, lumisilla poluilla etenimme lähes ryömintävauhtia. Paksutkin renkaat upposivat sohjoiseen lumeen ja pyörän sai kallistumaan lähes vaakatasoon, kun lumi lähti alta. Ajaminen olisi ollut huomattavasti helpompaa joko puhtailla poluilla tai sitten hyvin painuneella lumella, mutta tämä sohjossa ajaminen toi hommaan ehkä jopa vähän kaivattua vaarantunnetta. Reitit piti suunnitella huolella, ja pyörän hallinnasta piti pitää hyvä huoli.

Pari tuntia pyöräilyä sohjoisilla poluilla kävi urheilusuorituksesta, mutta Ounasvaaran metsät ihastuttivat suuresti. Sinne olisi kiva palata jonain päivänä ihan patikoimaan ja ihailemaan uudelleen maisemia Tottorakan huipulta.

Ajellessamme takaisin kohti keskustaa teimme vielä ylimääräisen lenkin Rovaniemen kirkolle, joka kohoaa jylhänä lähellä hallinto- ja kulttuurikeskusta. Sähköpyörillä oli helppo ajaa pyöräteillä, vaikka satulan muoto aiheuttikin pieniä hiertymiä takalistoon.

.

Rovaniemellä kuluisi päiviä pelkästään syömällä

Ruokailu ei ollut mitenkään kantava teema meidän reissullamme, mutta Rovaniemellä oli pakko heittäytyä kulinarismin maailmaan. Rovaniemi tunnetaan hyvistä ravintoloistaan, ja onkin uskomatonta, miten laadukkaita ravintoloita kaupungista löytyy.

Me testasimme tarjonnasta Arctic Light Hotelin oman ravintolan, läheisen burgeripaikan Kauppayhtiön sekä meksikolaishenkisen Yucan. Näistä Arctic Restaurant jäi jopa vähän yllättäen valjuimmaksi kokemukseksi. Ruoka oli hyvää ja paikassa olivat kohdillaan kaikki hienon ravintolan elementit, mutta ehkä se olikin ongelma: jäin kaipaamaan persoonallisuutta ja henkilökohtaisuutta.

Näitä molempia löytyi rutkasti Kauppayhtiöstä, joka muistuttaa sisustukseltaan 50-luvun dinerin ja aasialaisen katukeittiön yhdistelmää. Koko interiööri on mutkaton, mutta täynnä hauskoja yksityiskohtia. Ruoat tilataan rennosti tiskiltä. Minä söin Kauppayhtiössä erinomaisen kasvishampurilaisen, joka oli ihan rehellisellä kasvispihvillä, johon oli kuitenkin saatu älyttömästi makua. Tämä ei joka paikassa onnistu.

Rovaniemen ykköseksi meille nousi kuitenkin Yuca, joka sijaitsee samoissa tiloissa erittäin suositun Cafe 21:n kanssa. Yuca on kuin pieni viidakko, jossa istutaan tiiviisti ja maistellaan huikeita makuja. Kaikki oli todella maistuvaa alun margaritasta siikacevicheen ja lopulta kalatacoihin. Parasta meksikolaista, mitä olen syönyt missään.

Monta hyvää ravintolaa meiltä jäi vielä kokeilematta. Aika monen kanssa ongelmaksi muodostui ajankohta, sillä me olimme Rovaniemellä alkuviikosta ja iso osa ravintoloista oli auki vain loppuviikosta. Somekuplan esiin nostama Gustaf olisi ollut auki, mutta sen lista ei vakuuttanut meitä kasvisruokien osalta.

Kotiin on helppo tulla

Lähdimme Rovaniemeltä vuokra-auton kanssa kiertelemään itäistä Lappia aina Utsjokea ja Nuorgamia myöten. Kaupunkielämän jälkeen meitä odottivat hiljaiset raitit ja turisteista jo tyhjenneet kohteet. Tämä sopi toisena koronakeväänä oikein hyvin.

Muutaman päivän autoilun jälkeen palasimme takaisin lähtöpisteeseen eli Rovaniemelle. Tällä kertaa emme majoittuneet hienosti Arctic Light Hoteliin, vaan hieman huokeammin tien toiselle puolelle Hostel Cafe Kotiin, joka oli nimensä veroinen. Mukavat kahden hengen huoneet, räsymatot ja keittiön lelulaatikot muistuttivat kotia, johon pääsimme vierailemaan. Suuri suositus tälle hostellille.

.

Ei kai nyt Rovaniemeltä voi lähteä tapaamatta Joulupukkia

Rovaniemellä asuu yksi henkilö, jonka tapaamista ei voi jättää väliin. Vaikkei Joulupukkiin varsinaisesti enää uskoisikaan, niin itse en ainakaan halua ottaa riskiä, että lahjat jäävät tulevana jouluna saamatta sen vuoksi, etten viitsinyt piipahtaa pukin luona.

Joulupukille on rakennettu keskustan kylkeen ihan oma keskus kauppoineen ja ravintoloineen ja tonttujen pajoineen. Minä olen vieraillut Joulupukin pajakylässä kaksi kertaa, joista molemmat kerrat ovat olleet sillä tavalla sesongin ulkopuolella, että ainoa auki oleva paikka on ollut pukin kauppa ja ravintola.

Tällä kertaa oli vieläpä niin hiljaista, että pääsimme kävelemään suoraan pukin luokse ilman minkäänlaista odotusta. Pukki oli myös niin kovalla juttutuulella, että päättelimme vierailijoiden olevan jo aika vähissä. Jos meillä ei olisi ollut jo kiire lentokentälle, niin pukki olisi varmaan jututtanut meitä koko päivän.

Rovaniemi pääsi hieman yllättämään kaupunkikohteena. Monien muiden tapaan se on aina ollut minulle lähinnä läpikulkukohde, mutta selvästi ansaitsee enemmän huomiota. Muutama päivä Rovaniemellä oli minulle oikein sopivan mittainen aika, vaikka olisin kyllä keksinyt tekemistä vielä pariksi päiväksi lisää. Jos ei muuta, niin olisin kiertänyt niitä ravintoloita.

Lisää tästä keväisestä matkasta Lappiin voit lukea täältä.