Risteilyfanin kuolema

*Yhteistyössä Risteilykeskus

Kun neljä vuotta sitten kehitimme suunnitelmaa lähteä Floridan matkan yhteydessä Karibian risteilylle, en tuntenut ketään, joka olisi sellaisella käynyt. Suunnitelmamme aiheutti tuttavapiirissä paljon hämmennystä, sillä Yhdysvallat ei muutenkaan ollut kovin monen matkasuunnitelmissa. Hoidin itse kaikki matkajärjestelyt ja varasin risteilyn Carnivalin puhelinpalvelusta. Itse risteily oli enemmän kuin positiivinen kokemus: laivalla kaikki toimi hyvin, ja rento tunnelma oli hyvin kaukana tutuista Tukholman risteilyistä, jotka olivat alkaneet ahdistaa.

Tuosta ihanasta merimatkasta syttyi pieni kipinä lähteä risteilylle toisenkin kerran. Suunnitelma konkretisoitui vihdoin tänä syksynä, kun päätimme lähteä viettämään marraskuun pimeimpiä päiviä Välimerelle ja nimenomaan risteillä siellä. Sillä tavalla pääsisimme käymään useammassa kohteessa ja etsimään aurinkoa ja valoa, jota ei kaikkialta välttämättä löytyisi.

Lokakuun Meidän perhe -lehdessä toimittaja antoi meille määreen ”risteilyfanit”, johon itse suhtauduin jo silloin vähän varauksella. Kuten otsikosta saattaa päätellä, taisivat ne pienet sisäiset risteilyfanit poistua meistä tämän kokemuksen perusteella. Tässä postauksessa on siis kyse siitä, mikä Välimeren risteilyllä ei ihan toiminut.

Kotimme viikon ajan

Kelluvaksi kodiksemme valikoitui MSC Cruises -varustamon laiva MSC Splendida. Se on Ranskassa vuonna 2009 valmistunut 333 metriä pitkä laiva, jossa on 3959 matkustajapaikkaa ja 1313 miehistön jäsentä. Varustamon kuvauksen mukaan se edustaa tyylikästä luksusta, joka jo itsessään on kaunis matkakohde.

Laiva olikin tyylikäs ja kiiltävä, eikä pinnoista puuttunut säihkettä. Ravintoloita ja baareja oli niin monta, etten ehtinyt käydä niistä monessakaan.

Tunnelma laivalla ei kuitenkaan ollut kovin kotoisa. Henkilökunta oli näennäisesti ystävällistä, mutta ne oikeasti ystävälliset miehistön jäsenet (jotka lähes poikkeuksetta olivat kotoisin Kaakkois-Aasiasta) olivat henkilökunnan arvoasteikossa hyvin alhaalla. Oli jokseenkin häiritsevää nähdä itä- ja eteläeurooppalaisten päällysmiesten kyykyttävän ahkeria työntekijöitä samalla, kun itse nyrpistelivät nenäänsä matkustajille. Olisin oikein mielelläni nähnyt näiden ystävällisten miehistön jäsenten saavan parempaa kohtelua osakseen.

Myös matkustajia löytyi kahta kastia: olivat hienot Yacht Club -jäsenet, joille oli jopa omat hissit, ja sitten olimme me tavalliset kuolevaiset. Klubin jäseniä saateltiin paikasta toiseen ja he saivat ohittaa muut joka paikassa. Minä jopa yritin kerran päästä typerän ahtaasta käytävästä eteenpäin lapsi sylissä, kun takanani oleva miehistön jäsen pahoitteli saattelemalleen klubin jäsenelle edessä olevaa hidastelijaa.

Carnival Victorylla en aikoinaan tällaista jakoa tuntenut. Siellä koko henkilökunta päällystöä myöten tuntui olevan samalla asialla. Kapteeniakin sai tiettynä iltana mennä tervehtimään vapaasti ja kapteeni vaihtoi epämuodollisesti kuulumisia. MSC Splendidalla kapteenin näki vain jonottamalla kapeaa käytävää pitkin yhteiskuvaan. Minä yritin näyttää kapteenin nopeasti lapsille ilman pitkää jonottamista, mutta meidät ajettiin pois vilkuilemasta.

Aamiaisella turkkilaisessa basaarissa

Tai no, turkkilaisessa basaarissakin ihmiset ovat kohteliaita ja iloisia, ja ostokset saa tehtyä.

MSC Splendida oli lastattu täyteen risteilyturisteja Etelä-Euroopasta sekä Aasiasta. Mihinkään ei ollut tapana jonottaa, vaan joka paikassa vahvimmat veivät pannukakut. Kyynärpäät olivat ylhäällä ja kädet tunkivat kylkiä pitkin kohti leipäkoreja ja hedelmäkulhoja. Lasten kanssa oli turha yrittää katsoa, mitä kukakin haluaisi, vaan vahvimmat ja röyhkeimmät meistä kävivät hakemassa ison lastin syötävää, josta kaikki sitten ottivat osansa.

Samanlainen ruuhka oli kaikkialla muuallakin, eivätkä ohjeet olleet koskaan selkeitä: laivasta ulos lähtiessä vaelsimme rattaiden kanssa kannelta toiselle vain kuullaksemme, että meidän pitäisi olla menossa aivan eri kannelta. Kerran jo kieltäydyin lähtemästä enää mihinkään, kun olimme henkilökunnan epämääräisten ohjeiden perusteella kiivenneet jo kolmelle eri kannelle.

Takaisin laivaan tullessa jonotimme taas turvatarkastukseen ja sen jälkeiseen turvatarkastukseen ja vielä johonkin tarkastukseen, jossa sitten selvisi, ettei linkkuveistä missään nimessä saisi viedä laivaan, vaikka se oli ollut mukana jo päiväkausia, ja kulkenut aina mukanamme laivasta ulos ja sinne takaisin. Tämä linkkuveitsi muuten jäi lopulta Palermoon, jossa turvatarkastaja otti ylös hytin numeron ja sanoi meidän saavan veitsen takaisin risteilyn lopussa. Barcelonassapa meille sanottiin, ettei veitsi ole missään laivan mukana, jos se kerran Palermossa otettiin pois.

Siellä Palermossa nyt joku tyytyväinen turvallisuustyöntekijä leikkaa pastramiaan veitsellä, jossa lukee kauniisti kaiverrettuna Katja ja Janne 2005.

Ainoa paikka, missä ruuhkaa ei ollut, olivat laivan lukuisat baarit, joissa jokaisessa soitti trubaduuri tai humppaorkesteri. Tai soitti kaikissa muissa paitsi yhdessä, jonka bändiä yritimme mennä katsomaan monena iltana. Ehdimme nähdä bändistä vilauksen kahteen kertaan, jolloin molemmilla kerroilla he virittelivät Every Breath You Take -biisin alkusäkeitä, kunnes lähtivät tauolle, jolta eivät palanneet ainakaan meidän hereillä olomme aikana. Koskaan meille ei selvinnyt, kuuluiko heidän ohjelmistoonsa jotain muutakin.

Ehkä kaikkein hämmentävintä laivalla oli kuitenkin juomapakettien kanssa sählääminen. Emme ostaneet mitään kaiken kattavia paketteja, koska ne olisivat maksaneet useamman kympin joka päivä – meiltä jokaiselta. Sen sijaan ostimme paketteja, joilla sai esimerkiksi seitsemän pulloa viiniä. Aikoinaan Carnival Victorylla totesimme tämän käteväksi, koska silloin saimme aina pullon viiniä illallisen kanssa. MSC Splendidalla vain selvisi (vähän liian myöhään), ettei viinejä voikaan valita itse, vaan jokaisella lipukkeella saa eri pullon. Vannoutuneina punaviinin juojina emme sitten olleet kovin innoissamme valkoviineistä tai kuohuviinistä.

Lisäksi ostimme vesipaketin, jota markkinoitiin viinipaketin kylkeen. Sillä saisimme aina illallisella myös pullollisen vettä. Yllätys olikin suuri, kun viinipaketistakin löytyi läjä vesilipukkeita. Risteilyn lopussa meillä olikin sitten tuliaisena monta isoa pullollista vettä.

Olihan siellä ihanaakin!

Vaikka nyt kerroin aika laveasti niistä epäkohdista, jotka risteilyn aikana häiritsivät, oli siellä mukavaakin. Onhan se aina kolmen lapsen kanssa luksusta, kun ruokaa voi hakea milloin tahansa. Kieltämättä Carnival Victorylla moni asia oli hoidettu hieman kätevämmin, kun esimerkiksi vesipisteitä oli ympäri laivaa. MSC Splendidalla vettäkin piti jonottaa aina samoista ruuhkaisista automaateista peräosan buffet-ravintolassa. Mutta ainakin sitä sai!

Laiva oli kätevä tukikohta, johon oli helppo levittää tavarat, ja josta kaikki saattoivat käydä uimassa ja syömässä ja ulkoilemassa kannella ilman, että koko ryhmän tarvitsee liikkua ja kantaa kaikkia tavaroita mukana. Hytit olivat myös käteviä, kun osa seurueestamme alkoi sairastamaan, sillä sinne pääsi aina lepäämään. Nämä hytit tosin taisivat myös aiheuttaa sairastelun, sillä viikko erittäin ankarassa ilmastoinnissa sai meille nuhat ja kurkkukivut, jotka aina maissa helpottivat ihmeesti.

Tämän kokemuksen perusteella en siis usko, että ihan lähitulevaisuuden matkasuunnitelmiimme kuuluu risteily. Toki oli ihanaa käydä viidessä eri kohteessa, mutta eihän mitään paikkaa voi nähdä yhdessä päivässä. Ajatelkaa nyt: mitä Roomasta ehtii nähdä yhden päivän aikana.

Toisaalta aloin jo hiljaa mielessäni helliä ajatusta Karibian saarista ja niiden rannoista, joihin voisi rantautua myös suurella risteilijällä. Ainakin Carnival Victorylla saarilta tuttu rento elämä jatkui laivallakin, jossa kenelläkään ei ollut kiire mihinkään. Ehkä myös monien kehuma Royal Caribbean pitäisi kokeilla. Ei siis koskaan kannata sanoa ei koskaan.

Jos kuitenkin päätät lähteä testaamaan risteilyjä itse, suosittelen lämpimästi Risteilykeskusta, jonka kanssa tein yhteistyötä. He järjestivät meille juuri sellaisen risteilyn, kuin olimme tilanneet, ja Henna jaksoi vastata kysymyksiini loputtomiin. Vaikkei MSC Cruises ollut aivan meidän paikkamme, kehotan kaikkia kokeilemaan itse. Paljon siitä kuulee myös kehuja.

Ja jos haluat lukea katsauksen siitä, millaisissa kohteissa risteilyn aikana kävimme, kannattaa pysyä kuulolla, sillä lyhyt kohdeopas on luvassa seuraavaksi.