Parasta Berliinissä
Eurooppa Saksa

Parasta Berliinissä

Mikä on parasta Berliinissä? Olisivatko ne suuret teemaleikkipuistot, joiden yhteydessä on usein biergarten tai ainakin kahvila? Vai olisivatko ne kahden euron döner kebapit, joita odotellessa myyjä sujauttaa väsyneen kolmivuotiaan käteen lämpimän pitaleivän natustettavaksi? Vai olisivatko ne loppumattomat polkupyöräletkat, jotka suhahtelevat katuja pitkin jo aamukahdeksalta?

Parasta taitavat olla nuo kaikki yhdessä ja nimenomaan niitä yhdistävä rento suhtautuminen asioihin. Berliinissä lasten kanssa on helppo olla: leikkipuistossa saa juoda oluen tai syödä mitä vain eväitä, lapsille saa syöttää kebapia, pizzaa tai terveysruokaa, mitä sattuu haluamaan. Paikalliset lapset kulkevat vanhempien mukana polkupyörien peräkärryissä tai etulaatikoissa. Missään päin maailmaa en myöskään ole nähnyt niin paljon Manduca-reppuja, joissa kannetaan kaikenikäisiä lapsia. En tietenkään ole aivan samaa mieltä siitä, onko polkupyörällä turvallista ajaa autojen seassa pieni lapsi rintarepussa, tai kannattaako aivan vastasyntynyttä kantaa repussa niska retkottaen. Berliinissä kaikki on kuitenkin luvallista ja jokainen saa tehdä omat ratkaisunsa. Vanhemmat eivät ole paikasta toiseen kiirehtiviä Audi-miehiä ja jakkupukunaisia, vaan he istuvat rennosti leikkipuiston laidalla ja osallistuvat hiekkaleikkeihin.

Me vietimme kaksi viikkoa Berliinissä yhdessä kolmihenkisen ystäväperheen kanssa. Olimme jälleen kerran päätyneet vuokraamaan asunnon, jossa oli kaikki mukavuudet. Tällä kertaa paras asunto tosin ei löytynyt Home Awayn, vaan Trip Advisorin, kautta. Kolmen lapsen kanssa oli äärimmäisen kätevää, kun jääkaappi oli iso, ja astianpesukone ja pesutorni hoitivat suurimman osan pesuista. Vessan kaksi pesuallasta tulivat myös tarpeeseen, kun kahta pientä pyllyä piti pestä yhtä aikaa.

Aika suuressa kaupungissa lensi nopeasti. Me vietimme monta päivää vaellellen täydellisen leikkipuiston perässä. Hienoja puistoja löytyi monta, ja ainakin yhtä monta piti ohittaa katsomatta sinne päinkään. Minun suosikkini löytyivät Neuköllnistä, missä Weichselplatzin mahtavan leikkipuiston vieressä sijaitsevassa kahvilassa oli todella siisti hoitopöytä ja leluja tulvillaan oleva leikkinurkka, sekä Burg-am-Seen biergarten, jolla sattui olemaan oma ritariaiheinen leikkipaikka, joka veti vertoja mille tahansa Helsingin leikkipuistolle. Hienoja leikkipaikkoja löytyi myös Volkspark Friedrichsheinista, jonka hintavaa ravintolaa ei kuitenkaan voi lapsiperheille suositella, sekä Boxhagener Platzilta, jonka leikkipuistossa oli ensimmäisen kerran matkamme aikana Helsingin Kallioon verrattava tunnelma. Tietysti, jos Kallion alkuperäisväestö häiritsee leikkejä, ei kannata suunnata myöskään Boxhagener Platzille.

Leikkipuistojen lisäksi kolmivuotiasta oli helppo miellyttää jäätelöllä. Irtojäätelöä sai lähes jokaisesta kadunkulmasta halvimmillaan 80 sentillä ja kalleimmillaan eurolla. Pallo oli juuri sopivan kokoinen lapselle, eikä syömistä varten tarvittu pakallista serviettejä, kuten vaikkapa Linnanmäellä. Isosiskon suosikki oli ehdottomasti sininen smurffi-jäätelö, joka värjäsi kielenkin loppupäiväksi.

Toki Berliinissä täytyi katsella myös nähtävyyksiä vanhempien mieleen. Sellaisia olivat muun muassa Pergamon-museo, jonka korkeilla portailla lapsikin halusi kiipeillä, sekä Olympiastadion, jolta yllättäen löytyivät parhaat nurmikot juosta. Oli myös ihmeellinen tunnelma istua imettämässä samassa paikassa, jossa yleisö katseli Jesse Owensin ylivoimaa, mutta samaan aikaan paheksui sitä suuresti. Silmäkulmastani en kuitenkaan nähnyt hassua mustaviiksistä miestä, vaan ryhmän eteläeurooppalaisia nuoria, jotka pyörivät katsomoriviltä toiselle.

Lapsen ehdoilla teimme myös pidemmän päiväretken Potsdamiin. Siellä olisi ollut mahdollista tutustua Sanssoucin linnaan ja puistoon, mutta jäimme junasta paria pysäkkiä aiemmin, ja suuntasimme Babelsbergin elokuvastudioille. Toki paikalla oli arvoa myös elokuvahulluille vanhemmille, mutta vanhojen elokuvastudioiden paikalle rakennettu teemapuisto oli omiaan juuri kolmivuotiaalle lapselle. Hän jaksoi istua Janoschin Oi ihana Panama –veneretken läpi neljä kertaa, ja ihmetteli päätään kääntävää Nukkumatti-patsasta vielä pitkään matkan jälkeenkin. Vanhemmille yhden kadun mittaisesta elokuvamaailmasta jäi hieman hailakka maku suuhun, vaikka olikin mukavaa päästä kiertoajelulle lavastekaupungin keskelle.

Matkakohteena Berliini muistuttaa New Yorkia: sieltä on mahdollista löytää mitä vain mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Koetimme jonain iltana tehdä ruokaa asunnolla, mutta totesimme saman tien, että lähikortteleissa sijaitsevat korealaiset, japanilaiset, turkkilaiset ja vietnamilaiset ravintolat tarjosivat niin hyvää ruokaa niin edullisesti, ettei itse kannattanut kokata. Mieluummin käytimme jokaisesta iltapäivästä hetken sen miettimiseen, haluaisiko illalla sushia, vietnamilaisia kevätkääryleitä vai döner kebapin, ja haki samalla kaupasta kolmen euron punaviinipullon ruokajuomaksi.

Parasta Berliinissä on siis kaikki: sen ruoka, juoma, ihmiset, tunnelma, ja ennen kaikkea sen lapset. Lapset osoittavat parhaiten sen, kuinka elämästä otetaan kaikki irti, eikä aikaa hukata säntäilyyn. Berliinissä lapset kulkevat luontevasti vanhempiensa mukana ilman, että siitä täytyy julkaista manifesti: aamulla he lähtevät päiväkotiin tai kouluun polkupyörän kyydissä, iltapäivällä he saapuvat samalla kyydillä puistoon leikkimään vanhempien istuessa penkillä ja rentoutuessa, ja illan hämärtyessä he hiipivät noutoruokapaikan kautta kotiin valmistautumaan seuraavaan päivään. Tuosta elämän tahdista olisi suomalaisilla suorittajavanhemmilla paljon opittavaa.

You Might Also Like...

No Comments

Leave a Reply