Laiva keinuu Atlantin aalloilla. Lapsi nukkuu sylissäni oksennuksenhajuisena. Seison laivan keskikannella tuijottaen kaukaisuuteen. En uskalla laskea lasta rattaisiin tai muuten hän herää ja alkaa taas oksentaa. Olemme matkalla Porto Santon saarelle, koko perhe kärsii matkapahoinvoinnista ja parin tunnin laivamatka tuntuu ikuisuudelta. Sillä hetkellä mietin, että tähänkö meidän perheen matkustaminen nyt sitten loppuu.
Oksentelu oli nimittäin alkanut jo paria päivää aikaisemmin bussiretkellä. Koska olimme vuotta aiemmin käyneet niin menestyksekkäästi päivän mittaisella saarikierroksella, päätimme nyt lähteä koluamaan samanlaisella saaren itäosan. Tällä kertaa reilun vuoden ikäinen esikoinen vain ei nukkunutkaan tyytyväisenä turvaistuimessaan, vaan oksensi ja huusi ja itki koko pitkän päivän. Oksennuspusseina meillä oli jonkin matkan varrelle osuneen turistikrääsäkioskin pieniä pusseja, joita oppaamme Mario haki meille ison pinon. Muilla pikkubussin matkustajilla oli varmasti mukava päivä…
Päiväretki Porto Santolle sujui lopulta ihan mukavasti. Saarella oli hiljaista ja viileää, mutta juoksentelimme hiekkarannalla ja löysimme pienen leikkipuiston sekä söimme ihan hyvän lounaan. Ennen paluumatkaa kävin apteekissa selittämässä tilanteen ja sain vajaalla viidellä eurolla ison pullollisen siirappia, jota sitten otimme koko perhe kunnon annokset. Otimme myös tällä kertaa paikat takakannelta raikkaasta ulkoilmasta koko ajan valmiina kaivamaan oksennuspussit esiin. Tällä kertaa esikoinen juoksenteli tyytyväisenä pitkin laivan kantta ja söi pakettikaupalla rusinoita.
Matkapahoinvoinnin ilmaantuminen opetti meille matkustamisesta sen, ettei mihinkään voi koskaan luottaa. Ajattelimme Madeiralla olemisen sujuvan vanhalla rutiinilla, sillä olimme olleet siellä aiemminkin: kerran kahdestaan ja myös esikoisen ollessa kolmen kuukauden ikäinen. Vauvan kanssa matkustaminen on kuitenkin täysin erilaista kuin taaperon. Tälläkin kerralla hyvä majoitus pelasti paljon, mutta esimerkiksi lentomatkalla kalliista koppapaikasta ei enää ollut hyötyä. Reilun vuoden ikäinen ei suostunut siinä nukkumaan, vaan olisi halunnut vain istuskella, mitä lentoemäntien mukaan ei kopassa saa tehdä. Paluumatkalla myös osuimme ilmeisen lentopelkoisen matkaajan viereen ja hän useamman rohkaisuryypyn voimin alkoi pitää tunti tunnilta enemmän meteliä. Myöhään illalla lapsi ei osannut metakassa nukkua, vaan alkoi pitää omaa konserttiaan, johon matkaaja käytävän toisella puolella vastasi omalla huudollaan, ja täydelliseltä tinnitykseltä minut pelastivat vain lukkiutuneet korvat. Saimme Finnairilta korvaukseksi kaksi kympin seteliä heidän kauppaansa ja nallekarhun. Silti jäimme miinukselle paikkojen suhteen.
Muuten lomailu Madeiralla reilun vuoden ikäisen kanssa oli mahtavaa. Hän pystyi kastautumaan uima-altaassa ja syömään jäätelöä, ja päiväunet hoituivat rantakatua tallatessa. Kaupasta oli helppo ostaa makaronia ja jauhelihaa ja tehdä kotoista purtavaa, vaikkeivät Nestlen valmisruoat maistuneetkaan. Olimme edelleen kantaneet kotoa vaipat sekä kasan soseruokia ja opimmekin vasta matkan loppuvaiheilla, että Madeiralla kyseiset tuotteet eivät löydy kaupan vaan apteekin hyllystä. Kauppojen valikoimat olivat harvinaisen suppeat, mutta apteekeista olisi varmasti löytynyt enemmän. Näin on ilmeisesti asianlaita ainakin useimmissa Etelä-Euroopan maissa.
Tärkein opetus matkalla oli kuitenkin se, että Leite gordo tarkoittaa sitä mahdollisimman paksua maitoa. Jostain syystä tulkitsimme heti alkumatkasta, että se olisi hyvää juotavaa suomalaiseen rasvattomaan maitoon tottuneelle taaperolle ja juotimme paikallista maitoa oikein urakalla. Parin päivän oksentamisen jälkeen kaivoin vihdoin sanakirjan esiin ja tarkistin sanan merkityksen, minkä jälkeen en yhtään ihmetellyt, ettei taskulämpimän maidon juonti auttanut pahoinvointiin. Eipä kotona tulisi mieleenkään kokeilla samaa punaisella maidolla.
Lapsen kanssa matkustaessa jokaiseen matkaan on suhtauduttava aloittelijan nöyryydellä, sillä vaikkei matkakohde muuttuisikaan, lapsi kasvaa koko ajan. Kerran testatut keinot eivät välttämättä toimi enää seuraavalla kerralla, vaan jokaiseen matkaan ja kohteeseen on asennoiduttava kuin ensikertalainen. Lapsen pahoinvointia ei myöskään kannata väheksyä, sillä siitä on yleensä seurauksena paha olo myös itselle.
1 Comment
Laukku täynnä tuliaisia - Lähtöselvitetty
26 maaliskuun, 2016 at 8:42 pm[…] Sitten on olemassa se omituisten tuliaisten osasto, joka on karttunut kotiin ihan yrittämättä. Tällainen on esimerkiksi tämä lääkevarasto: siitä löytyy ibuprofeiinia Pärnusta; lapsen kuumelääkettä, hyttysmyrkkyä, nesteytyslääkettä ja sidetarpeita Thaimaasta, nestemäistä särkylääkettä Madeiralta sekä matkapahoinvointitabletteja Floridasta. Löytyipä kaapin perukoilta vielä pullollinen nestemäistä matkapahoinvointilääkettä, jonka kävimme ostamassa apteekista Porto Santon retkellämme, josta voit lukea lisää täältä. […]