Pallas-Yllästunturin kansallispuisto sopii kohteeksi ympäri vuoden

Vuosi sitten marraskuussa yritimme paeta Etelä-Suomen pimeyttä pohjoisen luontoon ja lensimme Kittilään suuntanamme Pallas-Yllästunturin kansallispuisto. Ajatuksissa siinsivät ensin ruskan viimeiset rippeet ja myöhemmin kalenteria tarkemmin katsottuamme ensilumet, koska Lapissahan luonto antaa aina parastaan.

Totuus oli kuitenkin taas kerran toinen: meitä oli vastassa ensimmäinen lumeton marraskuu miesmuistiin. Paikalliset voivottelivat meille moneen kertaan, että tulitte juuri nyt, kun ei ole vielä yhtään lunta. Käsivarren Lappi oli yhtä musta ja sateinen kuin Helsinki lähtiessämme.

Lapistakaan ei siis voi koskaan tilata haluamaansa säätä. Joskus ennusteet ja toiveet osuvat kohdilleen, mutta hyvin usein vastassa on jotain ihan muuta. Ylläksen seutu ja Pallas-Yllästunturin kansallispuisto onneksi tarjoavat tekemistä ympäri vuoden.

.

Talvi on suksiväen juhlaa

Suurin osa suomalaisista suuntaa Ylläksen seudulle talvella, jolloin hiihtokausi on käynnissä. Laskettelurinteet ja murtomaaladut vetävät puoleensa isoja massoja ja Äkäslompolossa ajellessa huomaakin helposti lähes koko kylän rakentuneen after skin varaan. Talvikaudella mökkikylät ovat täynnä majoittujia, ja varusteliikkeet ja ravintolat pursuavat ihmisiä.

Ylläksellä on Suomen laajin latuverkosto ja laskettelurinteitäkin yli 60. Se on siis ehdottomasti talvilajien ystävien paratiisi, koska kaikki on rakennettu talviurheilun ympärille. Äkäslompolosta löytyy myös Suomen toiseksi kuuluisin kyläkauppa Jounin kauppa, jonka pihalla nököttävä poro on tuttu monista matkakuvista. Jounin kauppa on hämmentävä kokemus, sillä valikoimat peittoavat monet etelän isot marketitkin mennen tullen.

Minun täytyy myöntää, etten ole koskaan käynyt Ylläksen seudulla talvella. En oikein ole talvilajien ihminen, joten en ole nähnyt hyvää syytä lähteä tungeksimaan juuri ruuhkaisimpaan aikaan. Jos haluat lukea Ylläksen alueen talviurheilumahdollisuuksista, niin kannattaa piipahtaa Lähtöportti-blogin puolella. Mika on tehnyt mielenkiintoisen vertailun Ylläksen, Pyhän ja Saariselän ominaisuuksista hiihtomatkailijan silmin.

.

Keväällä luonto herää eloon

Lapin kevät on eri asia kuin täällä Etelässä. Hiihtokausi jatkuu pitkälle pääsiäiseen ja selviä kevään merkkejä alkaa näkyä vasta toukokuulla. Lunta löytyy vielä kesäkuussakin.

Keväthanget ovat käsite, jonka perässä monet matkustavat pohjoiseen. Aurinko paistaa jo lämpimästi, mutta sukset kantavat vielä hyvin. Kirkkaassa auringonpaisteessa on ihana kulkea luonnossa, kun ei tarvitse enää varustautua kaikkein paksuimmilla vaatteilla. Välillä voi pärjätä pelkässä pitkähihaisessa paidassa, kun taas aurinkolasit ovat tärkein mukaan lähtevä varuste.

Kevään huono puoli on sulava lumi. Patikoinnista pitävien kannattaa valita reitit tarkasti, sillä polut saattavat olla hyvinkin pehmeitä ja liukkaita.

.

Kesä on retkeilijöiden ja hyttysten juhlaa

Kesällä Pallas-Yllästunturin alueesta kuoriutuu retkeilijöiden paratiisi. Kansallispuiston monet reitit houkuttelevat patikoimaan ja tuntureita riittää huiputettavaksi ruuhkaksi asti. Minä olen kiivennyt ainakin Pallakselle, sekä Yllästunturin huipulle keskellä yötä ihailemaan aurinkoa.

Patikointireittejä löytyy alueelta kymmeniä. Näin korkealla ollessa kannattaa kuitenkin valita reitti, joka kiipeää jonkun tunturin huipulle. Esimerkiksi Ylläksen huiput Kellostapuli, Keskisenlaki ja itse Ylläs ovat kaikki saavutettavissa. Samoin Pallastunturin huiput eli kerot ovat käymisen arvoisia. Jos mietit itsellesi sopivaa reittiä tai huippua, kannattaa tutustua Pilvin Suunnaton-blogiin, josta löytyy vankkaa kokemuspohjaa alueen reiteistä. Voit aloittaa vaikka täältä Yllästunturin reiteistä tai täältä Pallaksen patikointireiteistä. Luettavaa löytyy monen julkaisun verran.

Helppoja reittejä löytyy myös lähempää Äkäslompoloa. Esimerkiksi Varkaankurun velhopolku (3,5 km) on lapsillekin sopiva reitti, jonka varrelta löytyy paljon katseltavaa. Meillä suurin hitti olivat solisevat tunturipurot, joista sai käydä juomassa vettä. Velhopolun varrelta löytyy tulentekopaikka, mutta huonommalla säällä voi jäädä Varkaankurun kodalle, joka on hyvä suojaisa paikka retkievästelyyn. Me teimme sinne retken myös viime marraskuussa, kun sade ja pimeys eivät houkutelleet patikoimaan sen pidemmälle.

Myös Kesänkijärven kierros (5,6 km) on kiertämisen arvoinen ja helppo liikkua myös lasten kanssa. Reitti on maastopyöräilijöiden suosiossa, mikä aiheuttaa aina välillä pientä ruuhkaa, mutta rauhallisiakin pätkiä löytyy. Minä nautin erityisesti suon läpi kulkevista pitkospuista, joilta oli hyvä näkymä suoraan Yllästunturille.

Kesällä retkeillessä melkein tärkeintä on ottaa huomioon hyttystilanne. Hyttysiä on keskellä kesää paljon, joten niiltä suojautumiseen kannattaa käyttää vähän aikaa ja vaivaa. Erilaiset karkotteet toimivat hyvin ja tänä päivänä kaupoissa on myös niiden torjuntaan tarkoitettuja vaatteita. Itse en ole niitä kokeillut, mutta pahimpaan aikaan pakkaisin ehdottomasti mukaan ainakin verkolla varustetun hatun.

Syksyllä lähdetään ruskaretkille

Viime syksynä media täyttyi ruskauutisista ja -kuvista. Kesän ja talven sijaan Lapin ykkössesongiksi tuntui nousevan syksy, ja monet ryntäsivät pohjoiseen ruskan perässä. Minä en ole varsinaista ruskaretkeä tehnyt koskaan, mutta ymmärrän hyvin, miksi väriloisto houkuttelee ihmisiä puoleensa.

Ruskasta pääsee nauttimaan parhaiten korkeuksista. Toki yksittäiset puut ja hehkuva maaruska ihastuttavat myös, mutta alapuolella värikkäänä hehkuva maisema lumoaa täysin. Yksi hyvä paikka ruskan ihailuun voisi olla Pallaksen Taivaskero, josta kannattaa käydä lukemassa lisää Suunnaton-blogista.

Vuosi sitten marraskuussa olimme liikkeellä liian myöhään nauttiaksemme ruskasta, mutta pääsimme nauttimaan jo Pallaksen alkutalvesta. Siinä missä Ylläs oli vielä aivan musta, Pallaksen peitti jo lumipeite. Me patikoimme sakeassa lumipyryssä poronhoitajan tuvalle ja kävimme laskemassa jätesäkeillä pyllymäkeä Pyhäkuruun.

Retken hämmentävin näky oli vielä pois käytöstä oleva hiihtohissi ja sen yläpäässä nököttävä Romanssikahvio. Pallas on Suomen ensimmäinen hiihtokeskus, mutta koska se sijaitsee täysin kansallispuiston alueella, siellä on vain pari hiihtohissiä. Pallas onkin enimmäkseen vapaalaskijoiden suosiossa, koska rinteet ovat hyvin vaatimattomia esimerkiksi Ylläkseen verrattuna.

Pallas-Yllästunturin seudulla vieraillessa ei kannata unohtaa myöskään Kolarin keskustaa. Vaikka monet palvelut ovat muuttaneet Äkäslompoloon ja Ylläsjärvelle, on alueen kuntakeskus kuitenkin vielä Kolarissa. Sieltä löytyvät paikalliset ihmiset, jotka ovat asuneet seudulla koko ikänsä.

Pallas-Yllästunturin seudulla voi viettää aktiivista lomaa vaikka kuinka usein ja mihin vuodenaikaan tahansa. Valittavaa löytyy jo Ylläksen alueelta, ja paljon lisää Pallakselta. Jos alue kuitenkin alkaa tuntua liian tutulta, voi matkaa jatkaa aina käsivarren päähän asti Kilpisjärvelle, jonne ajoaikaa Ylläkseltä tulee nelisen tuntia. Pitkä matka istua autossa vain piipahtamaan, mutta tällaiselle etelän ihmiselle Ylläs on jo melkein Norjan puolella. Kilpisjärven seudulla maisemat eroavat valtavasti Ylläksen ja Pallaksen seuduista.

Tähän kansallispuistoon ei kyllästy.