Paavolan tammi ja Högbergetin luola
In English Retkellä Suomi

Suomi-kohde 66: Luonnon omat ihmeet Paavolan tammi ja Högbergetin luola

Paikat, jotka haluaisin ehdottomasti nähdä, hiipivät alitajuntaani milloin mistäkin. Joskus kuulen niistä ystäviltäni, kun taas toisten olemassaolon olen tiennyt koko elämäni. Yhä useammin näitä kuitenkin tupsahtelee silmien eteen sosiaalisesta mediasta, joka on erinomainen paikka levittää tietoa vähän tuntemattomammistakin kohteista.

Paavolan tammi on somejulkkis

Lohjalla sijaitseva Paavolan tammi tuli minun tietoisuuteeni muutama vuosi sitten, kun Länsi-Uudenmaan matkailu alkoi ottaa sen mukaan omaan retkiohjelmaansa. Minä en koskaan tällaiselle retkelle ehtinyt, mutta tammen nimi jäi pysyvästi mieleen. Samaan aikaan erityisesti instagram alkoi tulvia kuvia suuresta tammesta, joka seisoo keskellä ihanaa lehtimetsää.

Tammen suosio kasvatettiin ihan tietoisesti. Ihmiset merkitsivät paikkaa julkaisuihinsa ja kuvia jaettiin isolla kädellä eteenpäin. Tammella oli jopa oma instagram-tili ja verkkosivut, jotka tosin molemmat ovat tällä hetkellä täysin kuolleita.

Viime syksynä minä viimein ehdin ihastelemaan tätä somejulkkista. Navigaattori johdatti suoraan oikealle parkkipaikalle haulla Paavolan tammi. Parkkipaikka oli selkeästi nimetty, ja siltä ohjattiin viitoitettua polkua pitkin keskelle metsää.

Paavolan tammi
Paavolan tammi

Metsän keskellä hän sitten odotti. Pitkospuupolku johdatti suoraan tammelle ja sen ympäri. Puita seuratessaan pääsi tammen takapuolelle suoraan sen viereen, missä oli mahdollista halata puuta. Etupuolelta puu on aidattu naruaidalla, joten päästäkseen lähietäisyyteen täytyy kiertää pitkospuupolku – ihan kuin halaamispaikalle olisi ohjattu jonotuspaikka.

Näin luultavasti onkin, sillä kesällä puun luona vierailee jonoittain ihmisiä. Jos kaikki lähestyisivät puuta haluamastaan suunnasta, sen hauraat juuret vahingoittuisivat lopullisesti. Näillä pitkospuilla ihmiset ohjataan siistissä jonossa tervehtimään tätä julkkista. Uuden ajan meet and greet.

Paavolan tammi
Paavolan tammi
Paavolan tammi

Minä kävin tervehtimässä puuta keskellä lokakuuta. Olimme ainoat ihmiset koko polulla ja saimme huomioon kokonaan itsellemme. Saimme rauhassa lähestyä puuta ja ihastella sen suuruutta. Saimme edetä pitkospuilla ja koskettaa sen karheaa runkoa. Lehdet putoilivat hiljalleen sen oksilta.

Siinä hetkessä oli helppo aistia sen suuruus. Puu dominoi koollaan koko ympäristöä ja sen suuruus säteilee kauas ympäristöön. Tämä ei johdu pelkästään koosta tai ympärille rakennetuista pitkospuista, vaan puu levittää mahtiaan koko metsään. Se on todellakin tuon metsän kuningas.

Paavolan tammi
Paavolan tammi

Högbergetin luolan saavuttaminen vaatii viitseliäisyyttä

Viime syksynä sosiaaliseen mediaan alkoi tulvia kuvia luolasta, joka muistuttaa aivan naisen ulkosynnyttimiä. Paikka näytti mystiseltä, ja monet keksivätkin yhdistää luolan Äiti Maan myyttiin.

Eräänä sateisena arkipäivänä päätimme lähteä katsomaan, mistä luolassa on oikein kyse. Tutkimme asiaa ensin internetistä, ja nopeasti selvisi, että luola on yksityisellä maalla sijaitseva nähtävyys. Maanomistaja joutui viime vuonna jo hillitsemään luolalle pääsyä, sillä vierailijat jättivät autonsa hänen maatalonsa pihaan ja kulkivat luolalle suoraan pihan poikki. Hän rakensi omilla rahoillaan parkkipaikan ja viitoitti tien luolalle niin, ettei kulkija vahingossakaan eksy pihalle varsinaisen kohteen sijaan.

Högbergetin luola
Högbergetin luola

Reitti parkkipaikalta luolalle on haastava: siinä on paljon kallioista osuutta ja useampikin jyrkkä laskeutuminen. Liukkaalla kelillä me saimme ihan tosissamme etsiä parhaita laskeutumispaikkoja, ja silti lopputuloksena oli pari pyllylaskua. Reitti ei siis missään nimessä ole esteetön, eikä sitä voi suositella huonosti kulkeville.

Luola itsessään oli kuitenkin suloinen: eroosion muovaama aukko, joka tosiaan muistuttaa naisen synnyttimiä. Sen sisälle voi mennä suojaan sadetta, ja samalla voi kurkkia taivasta yläosan aukosta. Mitään suurta henkisyyttä en paikassa kuitenkaan kokenut.

Högbergetin luola
Högbergetin luola

Luolan suulta näkee alas suoraan maatilalle. Siellä seisoessa on helppo ymmärtää houkutus vähän oikaista – maatilan pihan poikki luolalle nimittäin pääsee huomattavasti helpommin. Samalla kuitenkin ymmärtää sen, että maatilalla asuu ihan tavallisia ihmisiä. He eivät saa mitään korvausta siitä, että ihmiset vaeltavat katsomaan heidän maillaan sijaitsevaa luolaa.

Sen sijaan he ovat omalla kustannuksellaan rakentaneet parkkipaikan ja opasteet, jotta ohjaisivat vierailijat pois pihasta häiritsemästä hevosia. Pysäköinnin voi maksaa kätevästi MobilePayllä, ja minä ainakin maksoin tuon rahan oikein mielelläni.

Högbergetin luola
Högbergetin luola

Meillä ei ole oikeutta mihin tahansa

Paavolan tammea ja Högbergetin luolaa yhdistää niiden asema luonnon omina nähtävyyksinä. Molemmat ovat muovautuneet pitkien aikojen saatossa, ja niiden viehätys perustuukin tähän pitkän ajan vaikutukseen.

Me vierailijat voimme kuitenkin tuhota nämä nähtävyydet ennätysajassa. Paavolan tammi on elävä olento, joka on riippuvainen juuristaan ja maasta, joka niitä ympäröi. Suuret vierailijamäärät tallovat nämä helposti, tappaen lopulta koko puun. Högbergetin luola taas on lähes ikuinen, mutta sinne päästäkseen häiritsemme helposti toisten elämää. Hevostila ei ole oikea paikka pysäköidä autoja tai vaeltaa vapaasti, vaan ihmisten kotirauhaa ja elinkeinoa tulee kunnioittaa.

Suuri vierailijamäärä on otettu molemmissa paikoissa huomioon ohjaamalla ihmiset tiettyjä reittejä. Houkutus poiketa polulta on suuri, mutta täällä, jos missä, kannattaa seurata merkittyjä reittejä. Nämä kohteet ovat kasvaneet julkkiksiksi pitkien aikojen kuluessa, ja meidän pitäisi antaa niiden ihastuttaa ihmisiä vielä pitkään. Liikkeelle kannattaa siis lähteä kohteen ehdoilla.


You never know where you’ll find places that you definitely want to see. Sometimes I hear about them from my friends, while some others I’ve known about my entire life. More and more these have started to come to my attention from social media, which is an excellent place to spread knowledge about the not-so-known destinations.

The oak of Paavola is a social media celebrity

The oak of Paavola, that is located in Lohja, came to my attention a few years ago when the travel agents of Western Uusimaa started having it on their trip schedules. I never had time to attend one of these trips, but the name of the oak stayed on my mind. At the same time instagram started filling up from pictures of this gigantic tree, that stands in the middle of a beautiful forest.

The popularity of this oak was developed intentionally. People kept visiting there and tagging it to their pictures. The oak even had its own instagram account and a website, which both are completely dead now.

I finally had a time to visit this place last fall. Navigator led me straight to the right parking lot even without a proper address. The parking lot was well marked and the signs showed the way all the way to the oak.

And there she was waiting in the middle of the forest. A path of long trees led straight to the oak and around it. Walking along them you could go to the back side of the tree to the place where you can hug it. The tree has been fenced from the front side, so in order to get close you have to circle around it – like there was a place to stand in line there.

Which probably is the truth, because in the summer there are long lines of people visiting the oak. If everyone approached the tree from the direction they choose to, its fragile roots would be damaged forever. These long trees guide people in a neat line to greet this celebrity. The meet and greet of our times.

I went to meet the tree in the middle of October. We were the only people on the trail and we got the attention all to ourselves. We got to approach the tree carefully and admire its greatness. We got to move on the long trees and touch its rugged trunk. The leaves were slowly falling from its branches.

It was easy to see the greatness in that moment. The tree was dominating the whole surroundings with its size and its greatness reflects the whole area. And it’s not just the size and the long trees around it, but the power spreads around. It really is the king of that forest.

Högberget cave takes a little bothering

Last fall social media started to fill with pictures of a cave that looks like the female private parts. The place looked mystical and many had come up with an idea to connect it to the myth of Mother Earth.

One rainy day we decided to go see what the cave was all about. We did some research on the internet, and quickly it became very clear, that the cave is on private land. The land owner had to start preventing access to the cave last summer, because people were crossing his yard while going there. He built a parking lot with his own money and made signs to the cave so that the visitors wouldn’t end up on their yard instead of the cave.

The path to the cave from the parking lot is challenging: it’s got a lot of rocky parts and several steep landings. On a slippery day we really had to find the best way and still made it to our bottoms a couple of times. The route is definitely not accessible and can’t be recommended to people with bad legs.

The cave itself was cute: a whole made by erosion, which really does look like the private parts. You can go in and look at the sky peaking from the holes, but I didn’t feel anything really spiritual.

You can see straight to the farm from the cave. When standing there it’s easy to see the temptation of cutting a bit – there is a very easy path to the cave straight from the farm. But at the same time you realize that there are everyday people living on that farm. They don’t get any compensation for people visiting the cave that’s on their land.

In stead they have built a parking lot and signs with their own money, so that the visitors would stay away from their yard bothering the horses. You can easily pay for the parking by using MobilePay, and I was very happy to pay that five euros.

We don’t have the right to do anything

The oak of Paavola and the Högberget cave have in common their position as nature’s own sights. Both have developed over long periods of time, and their attraction is based on this fact.

Us visitors can however real easily destroy these sights in a very short time. The oak of Paavola is a living thing that is dependent on its roots and the ground surrounding them. Big crowds easily stomp them and eventually kill the tree. Högberget cave however is practically eternal, but in order to get there we bother other people’s lives. A horse ranch is not the right place to park your car or roam freely, but you need to respect people’s privacy and livelihood.

Both places have taken acts because of the big crowds by directing people to use certain routes. It is a very big temptation to go aside from those paths, but here, if anywhere, it’s wise to follow the marked paths. These places have become celebrities over long period of time, and we should let them wow people for a long time still. It is highly recommended to go on terms of the destination.

You Might Also Like...

6 Comments

  • Reply
    Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
    helmikuu 14, 2021 at 1:55 pm

    Ei ole tullut käytyä näistä kummassakaan. Sen sijaan Lohjalla Paavolan Tammen tapaan oleva Torholan luola on viime vuodelta tuttu paikka. Sen parkkipaikka on niin pieni, ettei siihen montaa autoa olisi mahtunut. Tie on myös niin kapea, että senkään varrelle ei oikein voi pysäköidä. Me kävimme myöskin lokakuussa ja ainakin silloin saimme olla siellä kahdestaan. Tuo luola oli kuitenkin niin kiinnostava, että kiinnostaisi otsalampun kanssa tutustua siihen paremmin.

    • Reply
      Katja / Lähtöselvitetty
      helmikuu 20, 2021 at 2:27 pm

      Torholan luola kuulostaa myös mielenkiintoiselta – täytyy ehkä laittaa listalle. Etenkin nyt tuntui siltä, että näihin kohteisiin kannattaa lähteä hiljaisempina aikoina, kun kävijöitä on sesongin aikaan hurjat määrät.

  • Reply
    Tiina / lauluni sadepäivän varalle
    helmikuu 17, 2021 at 10:56 am

    Ihana Paavolan tammi! Itse kävin tuota puumaailman julkkista ihailemassa 2015, kun se oli Retkipaikka -kirjan kannessakin. Meidän tutustumisretki tapahtui myös lokakuussa ja silloinkin saimme tutustua puuhun ja paikan ilmapiiriin ihan rauhassa.

    Tuohon luolaan pitää päästä tutustumaan myös joskus, lisätäänpä listalle.

    • Reply
      Katja / Lähtöselvitetty
      helmikuu 20, 2021 at 2:44 pm

      Paavolan tammi tuli mun tietoisuuteen suurinpiirtein samoihin aikoihin ja tuntui, että se oli silloin joka paikassa. Ehkä mielikuva mullekin tulee juuri tuosta Retkipaikan kannesta. Kohde oli lokakuussa ihanan rauhallinen ja vähän harmittikin, ettei tullut otettua eväitä mukaan. Puun vieressä on pöytäryhmä, jonka ääressä olisi ollut kiva pitää evästaukoa.

  • Reply
    Teija / Lähdetään Taas
    helmikuu 18, 2021 at 8:18 am

    En ole koskaan kuullutkaan Paavolan tammesta. Eipä ole tämä somejulkkis tullut minun feediini asti 😀 Kuumeisesti koitan pohtia, että mihin ihmeeseen sitä tänä kesänä matkustaisi, kun näyttää taas tulevan kotimaan kesä. Suomi-jutut nyt siis kiinnostaa!

    Tuo on muuten hyvä tuoda esille, että asiat voi tehdä oikein ja häiritsemättä luontoa ja ihmisiä, jotka asuvat näiden lähellä.

    • Reply
      Katja / Lähtöselvitetty
      helmikuu 20, 2021 at 2:53 pm

      Nyt on todellakin Suomi-juttujen aika, koska tämä vuosi näyttää kuluvan maan rajojen sisällä. Minäkin mietin koko ajan kuumeisesti niitä kotimaan kohteita, joista olen aina haaveillut, mutta jotka ovat jääneet ulkomaan kohteiden jalkoihin. Nyt on aika toteuttaa näitä haaveita.

      Paavolan tammi on mukava lähikohde pääkaupunkiseudulla ja toimi oikein hyvänä ulkoiluna työpäivän jälkeen. Siellä – samoin kuin Högbergetin luolalla – minä ymmärsin viimeistään sen, että meillä on suuri vaikutus siihen, miten pitkään nämä kohteet ovat ylipäätään olemassa. Luola tietenkään ei kulu pois tuosta vaan, mutta kulku sinne voidaan estää, jos se alkaa rasittaa maanomistajia liikaa.

Leave a Reply