Kun Suomen pääesikunta joutui vuonna 1939 pakenemaan Helsingistä, suunnaksi otettiin Mikkeli. Etelä-Savon pääkaupunki oli hyvien kulkuyhteyksien päässä, mutta tarpeeksi sisämaassa pysyäkseen syrjässä pahimmista pommituksista. Pääesikunta asettui entiselle keskuskansakoululle, josta myöhemmin tuli Päämajakoulu.
Päämajalla tarkoitetaan paikkaa, jossa armeijan ylin johto sijaitsee sodan aikana. Rauhan aikana taas puhutaan Puolustusvoimien Pääesikunnasta, joka Suomessa on toiminut lähes poikkeuksetta Helsingissä.
Puolustusvoimien esikunta piti päämajaansa Mikkelissä ensin vuoteen 1940 asti. Kaupunki kärsi pahoin talvisodan pommituksista ja marsalkka Mannerheim joukkoineen joutuikin pakenemaan kaupungin keskustasta ensin kauemmas Otavaan ja sieltä aina Juvalle asti.
Pääesikunta palasi Mikkeliin jatkosodan aikana vuonna 1941 ja johti sieltä sotaa aina vuoteen 1944, jolloin Päämaja muutettiin takaisin rauhan ajan Pääesikunnaksi. Jatkosodan aikana myös natsi-Saksan armeijan yhteysesikunta sijaitsi Mikkelissä.
Tänä päivänä sodanaikaisesta menneisyydestä muistuttaa Mikkelissä eniten Päämajamuseo. Se esittelee kaupunkia ja samalla koko sotaa ja sen strategioita – kaikkea sitä, mistä valtionpäämiehet Mikkelissä tuolloin päättivät.
Päämajahistorian vuoksi Mikkelin suureksi sankariksi on kohonnut Marsalkka Mannerheim. Mannerheimia ja hänen saavutuksiaan esitellään laajasti entiseen Päämajaan perustetussa Päämajamuseossa, joka aiemmin esittelikin vain marsalkan työhuonetta. Hän on saanut aitiopaikan myös Mikkelin torilta, missä kahvikojujen ja vihannestiskien takana päättäväinen Suomen Marsalkka ottaa määrätietoista askelta. Ehkä suoraan hänen edessään sijaitsevaan Marskin kahvilaan.
Minulle Mannerheimia mielenkiintoisempi Mikkeliin liittyvä hahmo on Jorma Takala, joka elokuussa 1986 ryösti pankin Helsingin Jakomäessä ja otti pankkivirkailijoita ja asiakkaita panttivangiksi. Hän ajoi Jakomäestä aina Mikkeliin, jonka torin kulmalla räjäytti koko auton.
Minulle tuo Mikkelin räjähdys on yksi varhaisista lapsuusmuistoista. Muistan tarkkaan sen uutisoinnin ja ennen kaikkea sen, miten kaukaisilta paikoilta Mikkeli ja Jakomäki tuntuivat. Mikkelissä olimme kyllä kesälomamatkoilla pysähtyneet, mutta Jakomäki kuulosti siltä kuin se olisi jollain vieraalla planeetalla.
Myöhemmin olen kuullut myös toimittajan äänittämää ääninauhaa, jolle ovat tallentuneet niin räjähdys kuin sitä edeltänyt epätietoisuus ja sen jälkeen iskenyt paniikkikin. Kuinka kukaan ei oikeasti uskonut, että ryöstäjä tekisi jotain sellaista.
Tänä päivänä tuosta räjähdyksestä muistuttavat jäljet talon seinässä. Edelleen osa paloista on erivärisiä ja niistä näkee, että joku on niihin iskenyt. Aivan Mannerheimin selän takana.
Etelä-Savon pääkaupunkina Mikkelin voi olettaa olevan täynnä lupsakoita savolaisia. Ainakin tori on elävä, ja isot kauppakeskukset ovat täyttäneet keskustan. Lupsakkuutta ehkä edusti kauppakeskuksen alakerrasta löytynyt kirjahylly, jossa oli kirjanvaihtopiste. Sieltä löytyi esikoiselle luettavaksi Vampyyripäiväkirjoja, jotka otimme mukaan, vaikkei meillä ollut vaihdossa laittaa mitään. Täytyy pitää muistissa, että seuraavan kerran, kun auton nokka suuntaa kohti Mikkeliä, otetaan kirjakassi mukaan vaihtoon.
Mutta entä jos Neuvostoliitto olisi oikeasti onnistunut pommittamaan Päämajan ja siellä komentoa johtaneet miehet? Miltä Suomi näyttäisi tänä päivänä?
During the Winter War in 1939 the headquarters of the Defense Forces had to leave Helsinki. They moved to Mikkeli, which is the capital of southern Savo. Mikkeli was connected to the other major cities, but was inland enough to keep away from the worst bombings.
The headquarters stayed in Mikkeli all the way until 1940. The city suffered severely from the bombings, and the Marshall Mannerheim had to flee from the center of the city first to Otava, and then all the way to Juva.
The headquarters returned to Mikkeli during the continuation War in 1941, and kept leading the troops from there all the way until 1944. Also the contact staff of the Nazi German troops were located in Mikkeli.
The biggest reminder of those times in Mikkeli is the Headquarters Museum. It demonstrates the city and its role in the wars, and at the same time the whole of concept of war and its strategies. All the things the leaders were deciding on in Mikkeli those days.
Because of this history as the city of the headquarters Mikkeli’s greatest hero seems to be Marshall Mannerheim himself. He is all around the city, and the Headquarters Museum used to only demonstrate the marshall’s office. He also stands in the middle of the market square in Mikkeli – right behind the coffee houses and vegetable booths. There he is taking a determined step somewhere – maybe to the coffee house named after him.
Another interesting character is a man called Jorma Takala. He robbed a bank in Jakomäki in Helsinki way back in 1986. As he was running away from the police, he took one male customer and two female bank clerks as hostage, and drove his getaway car to Mikkeli. While the police was surrounding him he blew up the car, himself and his male hostage.
I remember that explosion clearly from my childhood. It was all over the news, but I remember how far away Mikkeli and Jakomäki felt like. We had probably visited Mikkeli sometime during our summer vacations, but Jakomäki felt like from another world.
Later I’ve heard the audio tape recorded by a journalist. You can hear the explosion on the tape, as well as all the confusion before the explosion and the panic after that. No one seemed to think that he would go through with it.
Today the only reminder of that explosion are the signs on the wall of a building. Some of the pieces are still different colour, and you can tell that something has hit it. Right behind Mannerheim’s back.
Savo people are known to be very relaxed. At least the market square is living, and big shopping malls have filled the center of the city. One of the best signs of this relaxed character was probably a book shelf in the bottom floor of a shopping mall. There were plenty of books you could take with you as long as you brought some in return. Of course we didn’t have any books with us during our trip, but our oldest one found some very interesting Vampire Diaries there. So next time we go to Mikkeli, we definitely have to take some books with us.
But with all that good feeling and relaxed atmosphere it’s impossible not to think what would have happened, if those men leading the armed forces back in the 40’s wouldn’t have succeeded. What would Finland be like today?
No Comments