Omalla autolla Viroon

Autoilu on aina yhtä jännittävää. Vaikka olen ajanut tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä monilla eri autoilla, aina tulee eteen uusia jännitettäviä asioita. Pitääkö minun kääntyä tuosta vai tuosta? Mikä ihme tuo liikennemerkki taas olikaan? Mistä tuo kolina tulee?

Kun autolla lähtee ulkomaille, jännitettävää tulee vielä moninkertaisesti enemmän. Kuinka ajan auto junan kyytiin? Miksi nuo välkyttävät minulle valojaan tunnelissa? Mikä on etuvalo norjaksi? Voinko oikeasti ajaa noin lähelle seuraavaa kuin tuo satamatyöntekijä tuossa viittilöi?

Me lähdimme kesäkuun alussa automatkalle Viroon. Kerta ei ollut aivan ensimmäinen, mutta tämän laajuista automatkaa emme olleet aiemmin tehneet. Nyt matkasuunnitelmana oli olla pari yötä Tallinnassa, jatkaa siitä muutamaksi yöksi Pärnuun ja sitten vielä Haapsalun kautta takaisin Tallinnaan. Matkaan mahtui monta ensimmäistä kertaa.

Nopein ei aina ole mukavin

Ylitimme Suomenlahden edullisimmalla vaihtoehdolla: Vikingin FSTR-katamaraanilla. Ajaminen laivaan sujui vanhan mallin mukaan, mutta jo satamassa hämmästyimme laivan pientä kokoa. Kyseessä ei tosiaan ollut mikään Superstarin kaltainen pika-alus palveluineen, vaan pienen pieni katamaraani.

Aluksella oli yksi kahvila ja yksi baari, sekä noin kymmenen neliön kokoinen myymälä. Palvelut olivat kahdessa kerroksessa, eikä niiden välillä päässyt eksymään. Vaikka käytimme alkumatkan jäätelön syöntiin, kävimme pyörähtämässä kaupassa, ja jokaisen lapsen kanssa erikseen vessassa, jäi ylimääräistä oleskeluaikaa turhan paljon. Ainoa paikka oleilla oli käytävänpätkä baarin ja kaupan ulkopuolella.

Jännittävän matkasta teki se, että tuuli otti katamaraaniin kiinni aivan eri tavalla kuin olemme enää aikoihin tottuneet. Merimatka ei siis ollut leppoisaa istuskelua, vaan aikamoista akrobaattitemppua, kun seilasi lasten perässä käytävän laidasta laitaan. Myös pahoinvointiaspekti tuli alusta asti mukaan, mikä ei aluksella taida olla tavatonta – niin hyvät oksennuspussivalikoimat nimittäin löytyi kahvilan astiatiskiltä.

Matka oli toki nopea – alle kaksi tuntia, mutta olin erittäin tyytyväinen, kun huomasin, että paluu oli astetta isommalla Superstarilla. Jos yhtään on suunnitelmissa nauttia myös merimatkasta, kannattaa valita jokin muu alus kuin FSTR.

Laivan jo tultua satamaan yllätyksen aiheutti poistuminen laivasta: kun yleensä poistuminen tapahtuu siistissä jonossa eteenpäin ajamalla, meidän paikkamme olivat ylemmän liuskan alla sillä tavalla, että jouduimme ensin peruuttamaan jonkin matkaa, ennen kuin pääsimme edes ulos päin johtavaan jonoon. Opastajia onneksi löytyi joka käänteeseen, mutta osa oli selvästi hämmentyneitä tästä ajotavasta sekä omasta peruutusvuorostaan.

Auto parkkiin Tallinnassa

Meidän matkamme ensimmäinen pysähdyspiste oli siis Tallinna, josta olimme vuokranneet asunnon kahdeksi yöksi. Tähän asti olemme aina poistuneet suoraan satamasta jollekin suurista maanteistä, mutta nyt meidän piti löytää yksityinen talo hyvin läheltä keskustaa. Onneksi puhelimen navigaattori osasi neuvoa melkein oikeaan paikkaan, eikä lauantai-iltana ollut paljonkaan muuta liikennettä.

Olimme myös etukäteen varmistaneet, että talossa on jonkinlainen pysäköintimahdollisuus. Asuntoon kuuluikin oikeus pysäköidä talon aidatulla sisäpihalla, mihin jätimme auton hyvillä mielin. Parkkipaikka tosin on ehkä väärä ilmaus, kun kyse oli pikemminkin pienestä takapihasta, johon oli sulloutunut autoja sinne tänne. Sain kuitenkin auton mahtumaan aivan kiviseinän viereen erään puun alle, ja siinä se sai nököttää pari päivää. Muistona tietenkin paksu tahmainen kerros puun kukintoja.

En usko, että olisimme kuitenkaan olleet ongelmissa, vaikkei asuntoon olisikaan kuulunut omaa pysäköintimahdollisuutta. Ainakin meidän kotikadullamme Kentmannilla näytti olevan autoja pysäköitynä vähän joka puolelle kaikin päin. Yhtään ydinkeskustan ulkopuolelta näytti ainakin löytyvän kadunvarsipaikkoja.

Autolla Tallinnassa

Muutenhan Tallinnassa ei ole oikein järkeä ajella autolla. Vaikka paikalliset sitä paljon harrastavatkin, pääsee joka paikkaan kätevästi kävellen, ja yhtään kauemmas kulkevat esimerkiksi raitiovaunut.

Tämä tuli todistettua viimeistään lähtiessämme Tallinnasta, kun päätimme käväistä vielä lounaalla läheisen Solaris-kauppakeskuksen Lido-ravintolassa. Matkaa ei ollut kuin pari korttelia, mutta päädyimme ajamaan kunniakierroksia ympäri kaupunkia. Parkkipaikan sentään saimme helposti, mutta sekin oli lopulta hyvin lähellä majapaikkaamme, josta olimme liikkeelle lähteneet. Meidän olisi siis kannattanut mieluummin kävellä syömään, ja hakea auto vasta sen jälkeen.

Autoilu voi olla mukavaakin

Automatka Tallinnasta Pärnuun on syy, minkä takia Viroon ylipäätään kannattaa lähteä autolla. Reitti on helppo, tie on hyvä ja maisemat vaihtuvat matkan aikana. Noin kahden tunnin ajamisen aikana pääsee Tallinnan keskustasta lähiöiden läpi maan eteläosan hiekkarannoille.

Tosin välttämättä autoa ei tälle matkalle tarvitse. Ystäväperhe teki samaan aikaan saman siirtymän bussilla, eikä heidän matkantekonsa ollut yhtään sen vaikeampaa. Bussilippujen hinnat ovat edulliset, ja varsinkin kalliimmissa luksus-busseissa (jotka nekään eivät ole kalliita) on paljon tilaa ja jopa omat viihdejärjestelmät lentokoneiden tapaan. Varsinkin kesäaikaan kannattaa kuitenkin ostaa bussiliput etukäteen, sillä ne saatetaan varata täyteen.

Pärnussa autolla on helppo liikkua. Parkkipaikkoja on paljon ja reitit ovat selkeitä. Lyhyitä matkoja varten tosin ei kannata autoa käynnistää, sillä kaupunki on pieni ja sen jaksaa hyvin kävellä päästä päähän. Kuitenkin, jos haluaa vaikka käväistä ruokaostoksilla suuremmissa marketeissa, on autosta hyötyä.

Autolla pääsee myös tutustumaan Pärnun lähiseutuihin. Lasten suosikki alueella on Lottemaa, joka on virolaisen lastenkirjahahmon Loten ympärille rakennettu teemapuisto. Luontomatkailijoiden taas kannattaa suunnata Soomaan kansallispuistoon.

Kaikki tiet eivät ole helppoja

Muutaman Pärnussa vietetyn päivän jälkeen suuntasimme matkaohjelman mukaisesti kohti Haapsalua. Monet olivat kehuneet meille kaupungin tunnelmaa, joka eroaa täysin esimerkiksi etelän rantakohteesta. Ajomatkaa Haapsaluun näytti olevan alle kaksi tuntia, joten se sopi meidän ohjelmaamme hyvin yhden yön kohteeksi ennen Tallinnaan paluuta.

Yllätys oli kuitenkin suuri, kun Pärnun ja Haapsalun välinen maantie olikin aivan muuta kuin olimme ajatelleet: jos Tallinnasta voi ajaa Pärnuun leveää asfalttitietä pitkin, on Pärnusta köröteltävä Haapsaluun kapeaa polkua, joka pahimmillaan kapeni yhden auton levyiseksi. Onneksi sentään vauhtia oli mahdollista pitää vain noin 40 km/h, sillä silloin tien laidalla seisoskelevat hirvetkään eivät päässeet pelästyttämään niin pahasti.

Virossa suuria maanteitä kulkee vain kohti Tallinnaa, muut tiet ovat huomattavasti pienempiä. Pärnun ja Lihulan välinen tieosuus siis meni hyvin pitkälti körötellessä, kunnes pääsimme Tallinnasta Saarenmaalle johtavalle tielle numero 10, joka taas oli jo kunnon maantie.

Matka-aika kuitenkin oli alle kaksi tuntia, ja näimme matkalla runsaasti Viron maaseutua eli en voi valittaa lopputulosta. Aika monta kertaa tosin ehdin kyseenalaistaa kartanlukijani ohjeita, kun risteys risteykseltä tie vain kapeni ja muuttui soratieksi. Onneksi yhteistä taivalta on takana niin paljon, että omista epäilyksistäni huolimatta uskoin häntä.

Vessahätä yllättää heti Haapsalun jälkeen

Haapsalussa ajoimme auton heti parkkiin majapaikkamme eteen Väike-Viigin varrelle. Majoituksemme ei ollut aivan ydinkeskustassa, vaan Väike viik –järven luoteisrannalla, josta kuitenkin oli kätevä kävelymatka keskustaan. Autoa ei siis siirtymiin tarvinnut sielläkään, vaan seuraavan kerran starttasimme auton, kun oli aika siirtyä takaisin Tallinnaan.

Tällä ajomatkalla oli helppo huomata, kuinka Tallinna-keskeinen maa Viro on. Kun edellisenä päivänä olimme körötelleet Haapsaluun hiekkateitä pitkin, oli tie Haapsalusta Tallinnaan taas leveää maantietä. Ajomatkaa kertyi vain tunnin verran.

Tällä matkaosuudella tulimme myös todenneeksi sen, että suomalaisen ABC-ketjun kaltaisia suuria pysähdyspaikkoja ei Viron teiden varrelta oikein löydy. Kun lapselle iskee takapenkillä vessahätä, on puskassa käynti oikeastaan ainoa vaihtoehto. Me löysimme yhden huoltoaseman, jonka pihalle pysähdyimme, mutta olin oikein tyytyväinen, kun huoltamorakennuksen taakse kyhätty vanerikoppi oli lukittu isolla lukolla ja varustettu SULETUD-kyltillä. En usko, että lapsi olisi sinne suostunut sisään astumaankaan.

Jos vessahätä vaivaa vielä Tallinnaa lähestyttäessä, kannattaa pysähtyä isojen markettien alueella jollain suurella huoltoasemalla. Me ajoimme niistä vauhdilla ohi, jonka jälkeen vessoja oli taas lähes mahdoton löytää. Keskusta-alueella olisi pitänyt tietää, mihin ajaa, koska pienemmillä huoltoasemilla ei ole vessoja. Lopulta päädyimme Sadama Turgin parkkipaikalle ennen vessojen löytymistä.

Entä jos auto hajoaa?

Ulkomailla jännitän usein sitä, että autolle tapahtuu jotain. Jos on liikkeellä vuokra-autolla, on vuokraamolla yleensä palvelunumero, johon voi soittaa. Jos kuitenkin on liikkeellä omalla autolla, täytyy ongelma ratkaista itse. Muutama vuosi sitten jouduin rantautumaan Lofooteilla autoliikkeeseen vaihdattamaan etuvaloa. Kaikki sujui hyvin, vaikkei yhteistä kieltä juuri löytynyt.

Virossa en tällaista huolta kuitenkaan tuntenut – varsinkaan lähellä Tallinnaa. Tallinnan keskusta-alueen ympärillä on valtavat määrät autoliikkeitä ja -korjaamoja, joihin monet suomalaiset tuovat varta vasten autojaan korjattavaksi. Tallinnan lähellä siis ollaan tottuneita suomalaisiin autoilijoihin, samoin kuin varmasti Pärnun seudulla.

Mihin seuraavaksi?

Tätä Viron matkaa suunnitellessamme yksi pitkään mukana kulkenut kohdevaihtoehto oli yliopistokaupunki Tartto. Ensimmäisenä suunnitelmana olikin ajaa Pärnusta Tarton kautta Tallinnaan, mutta lopulliseen ratkaisuun se ei päässyt pitkän ajomatkan takia.

Nyt Pärnusta Haapsaluun ajettuani tiedän, miksi Pärnun ja Tarton välinen ajoaika on 2,5 tuntia, vaikka matka näyttää kartassa suhteellisen lyhyeltä. Myöskään tuolla välillä ei ole isoa maantietä, vaan tiet ovat luultavasti samanlaisia kuin Pärnun ja Haapsalunkin välillä. Tartossa siis kannattaisi lähteä käymään suoraan Tallinnasta.

Jos haluaa ajaa mahdollisimman hyvää tietä pitkään, kannattaa Tallinnasta suunnata suoraan etelään eli Pärnun kautta vaikka aina Latvian puolelle. Tie E67 eli tuttavallisemmin Via Baltica on Baltian maiden ylpeys, ja siitä pidetään huolta. Tie on leveä ja asfaltti on hyvää.

Jos taas etelän suunta on jo nähty, voi lähteä kokeilemaan kahta Viron muuta suurta maantietä: tietä E263 kohti Tarttoa tai tietä E20 kohti Narvaa. Nämä kolme tietä ovat tuttuja ainakin nimeltä kaikille, jotka ovat lähteneet autolla liikkeelle Tallinnan satamasta: jo heti sataman jälkeen täytyy valita, haluaako lähteä Pärnu maanteen, Tartu maanteen vai Narva maanteen suuntaan.

Virossa autoileminen on helppoa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Virossa kuljettajan promilleraja on 0,2, mutta käytännössä maassa on nollatoleranssi. Suomen säännöistä poiketen autosta pitää lain mukaan löytyä myös jauhesammutin, joka kannattaa hankkia mukaan jo Suomesta.

Hauskoja autoiluja Virossa! Muistakaa käydä vessassa ennen lähtöä!