Matkustamiseen liittyy aina monenlaisia jännittäviä elementtejä: koskaan ei voi tietää, mitä matkalla tapahtuu. Tavarat saattavat kadota, saatat viettää yösi lentokentällä tai juna-asemalla tai toisaalta voit tavata elämäsi rakkauden. Kaikki on mahdollista. Ilman sitä jännitystä ei kai kuitenkaan koskaan tulisi lähdettyä mihinkään.
Nyt kuitenkin jännittää tavallista enemmän. Tämän jännityksen voin tiivistää kolmeen avainsanaan:
1.) Vauva. Lukuisista reissuista huolimatta olen matkustanut vauvan kanssa vain muutaman kerran. Edellinen kerta oli pari viikkoa Berliinissä, jossa kaikki oli yhtä sujuvaa kuin kotonakin. Nyt pitäisi onnistua viihdyttämään puolivuotiasta niin kymmenen tunnin lennoilla kuin 30:n asteen helteessä uimarannallakin. Mitenköhän hän kestää kuumuutta? Mitä, jos hän saa vatsataudin? Entä, jos minä saan vatsataudin, ja pitäisi imettää? Osaako hän nukkua yöjunassa maan halki? Pysyykö hän matkarattaissa, jotka on oikeasti tarkoitettu isommille lapsille?
Ainoa asia, joka lohduttaa, on se, ettei vauvan kanssa ole helppoa kotonakaan. Jokainen päivä on selviytymistaistelu, jonka jälkeen voi taputtaa itseään selkään. Nyt selviytymistaistelun saa sentään käydä jossain muualla kuin räntäsateessa päiväkodin pihalla.
2.) Nelivuotias. Hän on periaatteessa hyvin kokenut reissaaja, mutta tiukka temperamentti tekee matkoista aina yhtä vaikeita ennakoida. Hän kokee tasaisin väliajoin kovaäänisiä romahduksia, kun uudet asiat jännittävät ja hämmentävät. Hän ei halua käydä pöntöllä, vaan haluaa potalle (arvatkaa muuten, kuinka helppoa Thaimaasta on löytää potta…). Hänelle ei myöskään kelpaa kukaan muu kuin äiti, koska – no hän on keskimmäinen lapsi, joka ei halua luopua saavutetuista eduista.
Onneksi hän on kuitenkin erittäin avoin ja sosiaalinen persoona. Hän pitää paljon ihmisistä ja kiipeää ihan mielellään tarjoilijatädin syliin, jos tämä mahdollisuutta tarjoaa. Hän myös haluaa aina etsiä itselleen ystävän, ja bongaakin aina sopivat leikkikaverit paikasta kuin paikasta. Hän myös kertoo parhaat tarinat, jotka viihdyttävät tylsinä hetkinä kummasti.
3.) Koululainen. Lapsen kanssa on periaatteessa helppoa matkustaa niin kauan kuin häntä eivät sido mitkään velvoitteet. Koululainen taas on sidottu oppivelvollisuuteen, joka ei lopu matkojenkaan ajaksi. Päinvastoin: opettamisen velvollisuus siirtyy opettajalta vanhemmalle. Harjoittelimme koululaisen kanssa matkustamista vuosi sitten: kahden päivän syysloman lisäksi olimme reissussa kaksi viikkoa, joiden aikana koululaisen piti tehdä samat asiat kuin kaverit tekivät koulussa. Hänen piti oikeasti istua koulukirjojen ääressä ja äidin piti oikeasti miettiä, miten kirjaimet tehdään. Oma käsiala ei riittänyt opiksi, vaan kirjaimet piti tehdä oikein mallin mukaan. Ja nyt tätä tehdään tuplasti kauemmin kuin edellisellä kerralla.
On kuitenkin mahtavaa, mitä kaikkea koululaiselle voi opettaa matkan aikana. Toki hänen täytyy tehdä matematiikat ja oikeinkirjoitukset, mutta toisaalta ympäristötietous, liikunta ja musiikki tulevat ihan itsestään. Thaimaassa myös uskonnoista tulee puhuttua paljon, kun inspiraatiota tulee joka puolelta. En myöskään usko, että piirtäminen jää kovin vähälle. Huvitusta tulee ehkä aiheuttamaan käsityö, jossa tehdään matkan aikana ryijyä. Mitenkähän suomalainen ryijyn sidonta sopii tehtäväksi thaimaalaisella hiekkarannalla? Miltä tuntuu villalanka sormissa, kun hiki valuu selkää pitkin?
Lasten kanssa matkustamisessa on jännittävintä se, että kuvio ei koskaan pysy samana. Mikään, mikä toimi viime kerralla, ei toimi enää, koska lapset ovat taas muuttuneet, ja niitä on tullut yksi lisää. Tuntuukin, että jokainen matka lasten kanssa on ensimmäinen.
On siis ihan turha säästellä tiedostokaupalla tavaralistoja, koska ne joutuu kuitenkin soveltamaan taas aivan uudella tavalla: yksi ihminen lisää tarkoittaa vähemmän tilaa ja sitä kautta vähemmän matkatavaraa kaikille muille. Sen kuitenkin tiedän, että vauvalle pakataan mukaan iso pussillinen lääkkeitä ja koululaiselle pakataan kasa koulukirjoja ja ryijytyö. No entäs nelivuotiaalle? Hänelle pakataan mukaan Sesame Street -kuvioinen pöntönrengas. Kaikki muu onkin sitten vielä epävarmaa.
Ihme, että jännittää!
No Comments