In English Retkellä Suomi

Suomi-kohde numero 15: Nuuksio

Joskus on matkustettava kauas nähdäkseen lähelle. Tätä viisautta toistellaan usein, kun puhutaan matkustamisesta. Ihmisen on matkustettava johonkin hyvin kauas, että hän osaa arvostaa asioita lähellään.

Monelle pääkaupunkilaiselle tällainen tapaus on Nuuksion kansallispuisto. Vaikka olisi vaeltanut Alpeilla, Dolomiiteilla ja Pyreneillä, ja kiertänyt Lapin tunturimaisemat, ei ole välttämättä koskaan käynyt Nuuksiossa ja sen reiteillä.

Nuuksion kansallispuisto sijaitsee Espoon, Kirkkonummen ja Vihdin kuntien alueella. Sinne pääsee Helsingin keskustasta autolla reilussa puolessa tunnissa, ja julkisillakin alueelle on mahdollista päästä.

Noin 53 neliökilometrin kokoinen alue on aikoinaan jäänyt koskemattomaksi kallioisen maaston ja vaikeakulkuisten soiden takia, ja kansallispuistoksi se vihittiin vuonna 1994. Alueella on merkittyjä reittejä, metsähallituksen ylläpitämiä nuotiopaikkoja sekä telttailualueita.

Nuuksio

Minä kävin Nuuksiossa ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Itse en pidä asiaa kovin suurena häpeänä, sillä vietämme aktiivista metsäelämää mökillämme ja sen ympäristössä. Ja koska olemme koko kesäkauden Kaakkois-Suomessa, on meille luontevampaa käydä esimerkiksi Repoveden kansallispuistossa kuin Nuuksiossa. Espoo on minulle vähän kuin ulkomaille lähtisi.

Ehkä juuri siitä syystä metsäretkemme ei sujunutkaan aivan odotetulla tavalla: lähdimme kuivilta Kallion kaduilta metsäretkelle lenkkareissa vain huomataksemme, että Haukkalammen ympäristön polut olivat vielä täysin jäässä. Koska ilma oli muutenkin odotettua kylmempi, päätimme jättää kävelykierroksen tekemättä ja suunnistaa suoraan lähimmälle nuotiopaikalle syömään eväät.

Nuuksio

Evästauon puitteet olivat lähes täydelliset: iloisena räiskyvän nuotion ympärillä oli tiiviinä rinkinä erilaisia ja eri-ikäisiä seurueita, jotka puhuivat eri kieliä, mutta joiden yhteisenä tavoitteena oli saada huolella valitut grillituotteet paistettua, ja samalla vältellä ympäriinsä pyörivää savua. Aurinko pilkotti Haukkalammen toiselta puolelta ja kylmä tuuli nipisti nenänpäätä. Edes kotiin unohtunut kahvitermari ja se, ettei neljän makkaran paketti riitä viisihenkiselle perheelle, eivät pilanneet tunnelmaa. Eväitä riitti kaikille. Annoimme jopa pienelle venäläispojalle viimeisen pillimehumme, jonka olimme kantaneet suomalaiseen metsään aina Andalusian auringosta asti.

Nuuksio

Paluumatkalla tytöt nappasivat matkaan pitkät kepit, joilla oli kiva tökkiä jokaista ojanpohjaa ja jäänpalaa, joka oli syvän veden peitossa. Kuin ihmeen kaupalla kukaan ei pudonnut ojaan tai astunut lenkkarillaan syvään lätäkköön. Vaikka kävelymatkaa oli vain kilometrin verran, saimme siinä kulumaan yhden perusvaelluksen verran aikaa. Jokaisen kiven päälle piti kiivetä, ja polun reunaan hylättyä keppiä piti palata hakemaan kerta toisensa jälkeen.

Nuuksio

Joskus kannattaa myös matkata lähelle nähdäkseen kauas. Vaikka suomalaiseen metsään voi sukeltaa aivan pääkaupunkiseudullakin, on Suomen jokaisella osalla myös omat erityispiirteensä. Nuuksio on Etelä-Suomea, josta ei löydy tunturipuroja eikä Lapin lumoa, eikä sitä sellaisilla mielikuvilla pidä myydäkään.

Nuuksio

Sen sijaan sieltä löytyy luontoa, johon voivat tulla tutustumaan myös ne ihmiset, jotka muuten haluavat pysyä pääkaupungin tuntumassa. Sen reitit ja palvelut ovat myös pääkaupunkilaisten tavoitettavissa.

Nuuksio

————————————————————————————————

Sometimes you have to travel far to see close. This is especially true about traveling. You have to travel somewhere far away so that you can appreciate the things close to you.

For many of us living close to Helsinki, Nuuksio National Park is a place like this. We’ve seen all kinds of places and hiked all kinds of trails, but we’ve never been to Nuuksio, which is located in municipalities of Espoo, Kirkkonummi and Vihti. It’s a bit over half an hour’s drive from the center of Helsinki, and you can go there also by public transportation.

Nuuksio National Park is an area about 53 square kilometres. It has stayed untouched mostly because of its rocky landscape and large swamps that are not easy to reach. It was nominated national park in 1994 and has many marked paths and places to build fire or put up your tent.

I went to Nuuksio for the first time this spring. It’s not a big surprise, because I spend a lot of time in the woods in the southeastern part of the country, and going to Espoo is like going abroad for me.

That is probably why our trip to Nuuksio didn’t go quite as expected: we left the dry streets of Kallio in our sneakers just to find the trails of Nuuksio covered in ice. Our hiking turned into a short stroll to the closest place for fire.

The setup for our picnic however was close to perfect: there was a cracking fire that was surrounded by people of all agegroups speaking different languages. Everyone had that same goal: to get their food warm and at the same time avoid the overwhelming smoke catching their eyes. We forgot our coffee at home and didn’t have enough sausages for the whole family, but still that didn’t spoil the moment.

On the way back the girls found long sticks that they used to poke the ice in every puddle. It was a miracle no one plunged into the water with their sneakers. Even though it was only a short walk back to the car, it took us a long time to make that journey. They had to climb on every rock and go back for every stick left on the side of the path.

Sometimes you also have to travel close to see far. Even though you can go in to the woods very close to Helsinki, every part of Finland has its own unique features. Nuuksio is located in Southern Finland, so you can’t find reindeers or Lappish mystique there, and no one should go there for those things.

But you can find nature, that is accessible even to people, who otherwise want to stay close to the big city. Its paths and services can be reached by anyone.

You Might Also Like...

16 Comments

  • Reply
    Mika / Lähtöportti
    13 toukokuun, 2017 at 8:53 pm

    Tykkään seurata tämän sun Suomi 100 -projektin etenemistä, kohteet on kerta toisensa jälkeen kiinnostavia. Itse kävin Nuuksiossa ensi kertaa viime syksynä, jotenkin siellä käynti vain aina siirtyi. Tosi kauniita paikkoja, mutta saa nähdä tuleeko tänä vuonna palattua vai kierreltyä sittenkin muita metsiä. Tuntuu muuten kovin tutulta, että kilometrin matkaan saa lasten kanssa kulumaan aikaa kuin pidemmälläkin vaelluksella 😀

    • Reply
      Katja / Lähtöselvitetty
      14 toukokuun, 2017 at 12:21 am

      Kiva, kun olet seurannut! Itsellänikin on ollut hauskaa miettiessäni näitä kohteita, ja erityisesti sitä, pystynkö rikkomaan omia maantieteellisiä rajojani. Olen nimittäin niin Etelä-Suomen ihminen, että yhtään ylemmäs lähteminen on minulle kuin lähtö ulkomaille.

      En minäkään älyttömästi Nuuksiosta innostunut – tosin meidän käynti typistyi tosi lyhyeksi. Minua vähän häiritsi se automatka metsään, kun muutenkin vietetään paljon aikaa metsässä. Ehkä täytyy seuraavalla kerralla mennä bussilla, niin saa kunnon pääkaupunkiseutukokemuksen. Ja tosiaan reiteistä ei kannata suunnitella kovin pitkiä, aikaa kun kuluu aina yllättävän kauan.

  • Reply
    Stacy Siivonen
    14 toukokuun, 2017 at 9:42 pm

    Tyhjentävästi Nuuksiosta kertoo kirjan nimi “miljoonan ihmisen erämaa”. Kuten jo lyhyt kokemuksenne osoitti, yksin ei tarvitse olla ainakaan Haukkalammelle. Olen toki ollut niin hevon kuusessa Nuuksion kansallispuistossa, että olen saanut nauttia yksinäisyydestä, mutta siltikin on kuulunut ääniä ulkomaailmasta. Itse asiassa, ne seudut, missä olen laskenut tipuja, Velskolan ja Urjan seudut, eivät silloin vielä olleet ankallispuistoa, mutta ankallispuisto on laajentunut sinne myöhemmin. Hyvä niin, sillä mitä enemmän on väkeä, sitä laajempi pitää olla puisto.

    • Reply
      Katja / Lähtöselvitetty
      15 toukokuun, 2017 at 8:20 pm

      Me onneksi tiedettiin etukäteen, että Haukkalampi on se kaikista kansoitetuin, mutta haluttiin aloittaa helpolla reitillä. Ja ihan hyvä, että tehtiin niin, koska kävelylenkki typistyi pelkäksi mateluksi nuotiopaikalle ja takaisin. Lenkkareilla ei ollut asiaa pidemmälle. Seuraavaksi ehkä johonkin syrjäisemmälle reitille.

  • Reply
    Reason for Season
    14 toukokuun, 2017 at 10:33 pm

    Minäkin käväisin Nuuksiossa ensi kerran vasta tämän vuoden huhtikuussa. Helpostihan nämä lähikohteet tosiaan jäävät näkemättä. Täytyy lähteä kesällä uudestaan, kun säät vähän lämpenevät :).

    • Reply
      Katja / Lähtöselvitetty
      15 toukokuun, 2017 at 8:27 pm

      Hauskaa, että on muitakin ensikertalaisia! Minun täytyy myös lähteä uudestaan jo ihan sen takia, että pääsen kokeilemaan jotain muutakin kuin Haukkalammen ympäristöä. Se kun ei säväyttänyt niin paljon, että olisi jäänyt kaipuu takaisin, niin täytyy lähteä todistamaan itselleen, että sieltä löytyy muutakin.

  • Reply
    Travelloverin Annika
    15 toukokuun, 2017 at 7:36 am

    Kolmas ensikertalainen ilmoittautuu. Olen asunut pääkaupunkiseudulla. Uudesta 2000 ja päädyin Nuuksioon ensikertaa myös huhtikuussa. Ylämäet olivat vähän haastavia paikoin ilman nastoja, mutta kyllä me se neljän kilsan haukankierros (vai mikä sen nimi oli?) kierrettiin. Kaupunkilaiskoira oli myös aika ihmeissään päästyään oikeaan luontoon. 🙂

    • Reply
      Katja / Lähtöselvitetty
      15 toukokuun, 2017 at 11:48 pm

      Nuuksio oli aika yllättävä huhtikuussa, kun Helsingin puolella oli jo ihan keväistä, mutta siellä polut vielä ihan jäässä. Suurin osa vastaantulijoista kyllä oli liikkeellä yhtä huonoilla jalkineilla kuin mekin, mutta me emme viitsineet silloin ryhtyä ottamaan riskiä – varsinkin, kun yksi retkeläisistä piti kantaa selässä. Retki oli kuitenkin oikein onnistunut lyhyemmälläkin kävelymatkalla, ja kotiin unohtuneilla eväillä.

  • Reply
    Laura / Kaiken maailman matkoja
    15 toukokuun, 2017 at 9:48 pm

    Minä myönnän etten koskaan ole käynyt Nuuksiossa, toki en pääkaupunkiseudulta olekkaan. Mutta täytynee kyllä pistää paikka korvan taakse, nyt lähiaikoina olen kierrellyt täällä Tampereen seudulla olevia kansallispuistoja ja täytyy sanoa, että täysin totta tuo sanonta, että joskus tarvii mennä kauas, että näkee lähelle, upeita paikkoja on koko etelä-Suomikin pullollaan. Nuuksioon pääsisi täältä Tampereeltakin hyvin julkisilla, joten ehkäpä sille löytyisi aikaa tänä kesänä!

    • Reply
      Katja / Lähtöselvitetty
      15 toukokuun, 2017 at 11:55 pm

      Nuuksio on ehdottomasti käymisen arvoinen, mutta niin on moni muukin paikka. Olen käynyt tulevassa kansallispuistossa Hossassa monta kertaa, ja viime kesänä pari kertaa Repovedellä, joten Nuuksio ei niin älyttömästi enää päässyt lumoamaan ja yllättämään. Ajomatka Helsingistä on toki lyhyt, muttei meille muuten mitenkään kätevä. En siis voi yksinomaan hehkuttaa Nuuksiota, mutta tällaiselle pääkaupunkiseutulaiselle kuuluu ehdottomasti kotiseudun käyntikohteeksi.

  • Reply
    Teija / Lähdetään Taas
    17 toukokuun, 2017 at 8:23 pm

    Mekin olemme käyneet Nuuksiossa niin, että ollaan jätetty itse reitti kävelemättä ja menty suoraan nuotiopaikalle. Se on kuitenkin se paras osa retkestä 😀
    Meillä on itseasiassa Nuuksiossa mustikkapaikkakin, mistä ollaan haettu muutaman talven mustikat. Viime ja itseasiassa myös tulevan kesän mustikat haetaan Keski-Suomesta, mutta jotenkin ihanaa, että niin lähellä kotia on paikka, mistä melko varmasti löytyy mustikat jos ei ehdi kauemmas mustikkaan 🙂

    • Reply
      Katja / Lähtöselvitetty
      17 toukokuun, 2017 at 10:01 pm

      Onpa hauska idea käydä siellä mustikassa! Paikkoja löytyy varmasti. Meillä on onneksi mustikoita oma mökkipiha täynnä, niin ne saa kätevästi kerättyä siitä pikkuhiljaa. Useimmiten tosin äitini hoitaa sen homman, mutta täytyy sitä yrittää välillä osallistua.

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    18 toukokuun, 2017 at 1:26 pm

    Espoolaisena olemme tuolla käyneet ellei nyt joka vuosi, niin melkein kuitenkin.
    Jos haastetta kaipaa, niin kannattaa kävellä Haltiasta Nuuksioon, yhdyspolulla on nimittäin MUUTAMA porras.
    Haltiassa on muuten tänä kesänä esillä Jim Brandenburgin susikuvia ja ainakin me ajattelimme käydä siellä jo vaan senkin takia.

    • Reply
      Katja / Lähtöselvitetty
      18 toukokuun, 2017 at 11:13 pm

      Huh, Haltian ja Nuuksion välinen reitti kuulostaa haastavalta. Minulla kun on väistämättä tuo 10 kilon lisäpunnus selässä, joten iso määrä portaita saattaisi saada reidet huutamaan armoa.

      Luinkin juuri jonkun tiedotteen Haltian luontokuvista. Toivottavasti kuvat ovat siellä vielä vähän kesän jälkeenkin, kun me palaamme jälleen kotiin. Olisi kivaa vihdoin päästä tutustumaan myös Haltiaan.

  • Reply
    Heidi / Fiiliksiä & hetkiä
    20 toukokuun, 2017 at 11:25 pm

    Minulla on Nuuksio vielä käymättä, tänä kesänä se on projektina tämän kotoisan (niin..) Hiidenportin (viimeksi reilut 25 vuotta sitten) ja Kolin lisäksi…Suomen luonto on monimuotoista ja ihan hyvä, että myös erilaista. En tosin tiedä, millainen fiilis kovin ruuhkainen Nuuksio on, mutta kokeilemallahan se selviää!

    • Reply
      Katja / Lähtöselvitetty
      21 toukokuun, 2017 at 11:50 pm

      Minustakin on mahtavaa, että Suomesta löytyy erilaista luontoa ja erilaisia ominaispiirteitä. Siksi en kestäkään sitä, että esimerkiksi poroja tuodaan etelään, jotta turistit saavat taputella niitä. Minä pidän niistä eniten pohjoisen metsissä juoksemassa vapaina. Muutenkin kaikenlainen Lapin mystiikan ujuttaminen etelän kohteisiin arveluttaa valtavasti. Emmehän me etelän ihmisetkään niistä oikeasti tiedä mitään.

Leave a Reply