Kaikki alkoi siitä hetkestä, kun yritin laskea risteilyohjelmasta laivan pysähdyspaikkoja. Jokin ei täsmännyt. Ohjelman mukaan Hurtigruten pysähtyisi vain kuutena päivänä, vaikka matka kestäisi seitsemän päivää. Se, mikä ei silloin täsmännyt, oli paluupäivä.
Olin saanut perheen Helsingistä Oslon kautta Bergeniin ja siellä monen sähläyksen kautta M/S Vesterålenille, ja olimme vieläpä löytäneet oman hyttimme. Hytin sängyn reunalla istuessani minun oli kuitenkin pakko todeta, että olisimme kotona jo päivää aiemmin kuin olin kuvitellut.
Lähes samanlainen tilanne toistui viisi vuotta myöhemmin, mutta vain toisinpäin. Istuin perjantai-iltana laspalmasilaisen ruokapöydän ääressä ja ihmettelin, miksei Norwegianin lähtöselvitys toiminut. Tavasin matkalippujamme moneen kertaan, kunnes ymmärsin näkemäni: lähtö oli sunnuntai-iltana, eikä lauantai-iltana, kuten olin koko ajan sanonut. Olisimme siis perillä kotona vasta maanantaiaamuna. Asia ei sinänsä aiheuttanut suuria toimenpiteitä, sillä olimme majoittuneena appiukon luokse ja saimme jäädä vielä yhdeksi yöksi, mutta maanantaiaamuna laskeuduttuamme minun piti ensimmäiseksi tehdä puhelukierros päiväkotiin ja esikouluun ilmoittaakseni, etteivät lapset ole kykeneviä tulemaan. Itse minun oli kuitenkin pakko mennä töihin, ja vain kaksi tuntia koneen laskeutumisen jälkeen olinkin työpaikallani valmiina uuteen työviikkoon.
Minä olen siis aina ollut hyvä saamaan perheeni matkaan, mutta kotiinpaluu ei ole ollut suurimpia bravuurejamme. Jotenkin minä olen aina niin innoissani lähdöstä, että sitä varten kaikki tulee tarkistettua moneen kertaan. Perillä kohteessa en kuitenkaan halua miettiä kotiinpaluuta, vaan luotan johonkin vanhaan mutu-tuntumaan, kunnes viime hetkellä alan tarkistella paluun yksityiskohtia.
Sama pätee myös esimerkiksi lentomatkoihin valmistautumiseen. Menomatkalla meillä on aina valtavat valikoimat eväitä ja viihdykettä lapsille. Olen miettinyt kaikki yksityiskohdat, kun taas paluulentoa varten en osaa valmistautua mitenkään. Useammin kuin kerran olen pyörinyt lentokentän kioskeissa ostamassa vesipulloa ja jotain pieniä naksuja. Lento kuitenkin on yhtä pitkä molempiin suuntiin. Viime syksynä palatessamme Bangkokista koneen viihdejärjestelmä oli vielä pois käytöstä, joten kaikki huolella valmistellut viihdykkeet ja eväät olisivat tulleet tarpeeseen.
Blogini nimi onkin siis kummunnut itseironiasta: lähtömme on aina selvitetty, mutta paluuta tuskin koskaan. Ihan kuin kotiinpaluuta ei olisikaan. Vaikka kotiin on toki aina mukava palata, ehkä jonain päivänä selvitämme itsemme lähdölle, jonka jälkeen ei tarvitsisi heti miettiä paluuta. Silloin olisin vihdoin nimeni veroinen.
28 Comments
Virpi / Täynnä tie on tarinoita
3 lokakuun, 2016 at 4:46 amTämä oli hauska kertomus ja eipä sitä kyllä tule ajatelleeksi mistä blogien nimet saattavat olla alkujaan, eli mukava lukea! Tämäkin blogisi nimi olisi helppo vain liittää matkusteluun yleisesti, mutta taustalla onkin hauska tarina!
lahtoselvitetty
3 lokakuun, 2016 at 7:47 pmEnpä oikeastaan edes muista syntyikö ensin nimi vai tarina, mutta hyvin ne kuvaavat nykyään toisiaan. Ja tokihan matkustelussa on aina kyse ennen kaikkea niistä lähdöistä, vaikka paluutkin ovat usein mukavia.
Miraorvokki/Pöndekengissä
3 lokakuun, 2016 at 7:51 amHeh! Nimi on tosiankin enne 🙂 Hauska lukea tarinoita nimien takana, sillä näin pääsee paljon syvemmälle blogin juttuun mukaan 🙂 Kuka tietää, ehkä joskus paluukin onnistuu ilman mutkia 😉
lahtoselvitetty
3 lokakuun, 2016 at 7:50 pmJa täytyy minun tunnustaa, että olemme kyllä palanneet monta kertaa myös ihan onnistuneesti. Jostain syystä kuitenkin kaikki kommellukset (kuten oksentavat lapset ja lentojen myöhästymiset) tapahtuvat aina vasta paluumatkalla. Menomatkat sujuvat yleensä aivan ilman ongelmia. Ehkä maailmankaikkeus aistii haluttomuuteni palata ja laittaa kapuloita rattaisiin…
Pirkko / Meriharakka
4 lokakuun, 2016 at 7:12 amHeh, eipä ole noin vielä (pitäisikö koputtaa jotain?!) käynyt. Toisaalta nyttemmin niin lentoliput kuin hotellivaraukset Booking.comista saa siirtymään elektroniseen kalenteriin sen verran suoraan, että yleensä siinä vaiheessa viimeistään huomaa, jos johonkin jää outo aukko (ei hotellia?!) tai jotain menee liikaa päällekkäin.
Tulostamme edelleen myös varaukset paperinipuksi, jotka sitten vielä tarkistetaan tuon jatkuvuuden osalta viimeistään viikkoa ennen lähtöä, katsotaan, että jokaiselta paperilta pääsee seuraavalle: jos laskeudumme tänne tänään, niin mihin hotelliin jatkamme jne.
lahtoselvitetty
4 lokakuun, 2016 at 8:04 pmOlen hieman kateellinen tuosta järjestelmällisyydestä, jolla matkustatte. Itse mietin aina ennen matkaa, että tällä kerralla todellakin selvitän kaiken oleellisen ajoissa, kunnes viikkoa ennen matkaa huomaan, että ohoh, kun kaikki on tekemättä. Nytkin meillä on reilu kuukausi aikaa matkaan, jonka olemme lyöneet lukkoon jo lähes puoli vuotta sitten, mutta kaikki taustatyö on taas tekemättä…
Jenni / Unelmatrippi
4 lokakuun, 2016 at 6:02 pmHauska tarina! Viimeistään kansainvälisen päivämäärärajan yli mennessä kannattaa olla tarkkana päivämäärien kanssa. 😉 Itselle on nimittäin käynyt siinä kohtaa kämmi: perillä Cookinsaarilla selvisi, että hotellihuonetta ei ollutkaan vielä saapumispäivälle, koska olimme perillä päivää liian aikaisin. Kappasta vain, kiva ylläri. 😀 Näitä sattuu ja tapahtuu, vaikkei aina uskoisi!
lahtoselvitetty
4 lokakuun, 2016 at 8:07 pmLas Palmasin tapauksessa minut sotki yölento: kuvittelin koko ajan mielessäni, että olemme perillä sunnuntaiaamuna, vaikka oikeasti ostin paluun vasta sunnuntai-iltaan, jolloin olimme Suomessa maanantaiaamuna. Näin useamman vuoden jälkikäteen en oikein käsitä, mitä oikein ajattelin tuollaisella lentovalinnalla, kun alkava viikko oli meillä kuitenkin ihan tavallinen työ- ja kouluviikko.
Stacy Siivonen
4 lokakuun, 2016 at 6:24 pmMinä olen ihan samanlainen. Onkohan se jokin psykologinen juttu. Skarppiutta on siihen asti, kunnes pää iskeytyy kohteessa hostellin tyynyyn, sen jälkeen herpaantuu. Kotiinpaluu menettää merkityksensä. Minulla tosin ei ole mennyt ikinä niin tiukille, että kahden tunnin sisällä töihin. Kotiinpaluun jälkeen pitää olla sellainen pyjamapäivä, että on koko päivän kotosalla menemättä ulos. Sitä varten pitää lähtiessä olla jääkaappi ladattuna täyteen ruokaa ja kaikki hommat tehtynä. Pehmeä lasku takaisin arkeen, ettei iske käänteinen kulttuurishokki. Kuitenkin se aina iskee. Ulkomailla olen yleensä ollut kulttuurishokin sen vaiheen, kun kaikki on uutta ja ihanaa ja sitten kun saavun kotiin, iskee krapula.
lahtoselvitetty
7 lokakuun, 2016 at 7:41 pmMinäkin olen sittemmin oppinut, että kotiinpaluun ja arkeenpaluun kannattaa jättää päivä tai pari. Ei ole kiva mennä töihin nukkumatta hetkeäkään. Minä uskon myös, että kyseessä on psykologinen juttu: lähtöä varten skarppaa niin kovasti, ettei sitä skarppiutta enää jää paluuta varten. Lomalla on jo niin lomamoodissa, ettei pysty ajattelemaan käytännön asioita.
Martta / Martan Matkassa
5 lokakuun, 2016 at 8:38 amKiva tarina nimen takaa ja onneksi kaikki on kuitenkin aina mennyt parhain päin… Ihan totta Bloginimen takana on aina tarina taustalle… Omani on ehkä vähän tylsä sillä se tulee kutsumanimestä sekä puuhasteluistani…
lahtoselvitetty
7 lokakuun, 2016 at 7:43 pmToisaalta blogin nimellä ei ole kauheasti väliä, kunhan sen tuntee omakseen ja se erottuu edes jollain tasolla joukosta. Parhaassa tapauksessa nimen kanssa saa elää vuosia, joten kannattaa ottaa sellainen, josta pitää. Minä myös halusin yhden sanan nimen, että sähköpostiosoitteet ja muut saa mahdollisimman helpoiksi. En tosin ottanut huomioon sitä, että nimi sisältää ääkkösiä ja on lähes mahdoton tavattava muille kuin suomalaisille. Aina ei voi onnistua!
Salaine
6 lokakuun, 2016 at 1:48 pmKiva tarina. Kiva kertomus blogin nimen synnystä. Nuo kertomasi päivämäärä sekaannusta on niitä pelottavalta, mitä voi tapahtua. Itse tässä ostin liput New Yorkin musikaalin. Piti laittaa osoite olin maaksi laittanut vahingossa Somalian. On kai listalla Suomen jälkeen. No ei se mitään. Liput kun minulla sähköisestikin….
lahtoselvitetty
7 lokakuun, 2016 at 7:46 pmKaikenlaisten asioiden kanssa voi sekoilla, mutta onneksi harvoin on kyse vakavista asioista. Nykypäivänä on äärimmäisen kuumottavaa, kun monet liput toimitetaan sähköpostiin. Sitten kun tilausvaiheessa laitat osoitteeseen yhden kirjoitusvirheen, niin lippuja ei meinaa löytyä enää mistään. Onneksi usein on keino jäljittää liput jollain muullakin tavalla, mutta aina asia jännittää yhtälailla.
Lotta | Watia.fi
7 lokakuun, 2016 at 4:05 amHih, kiva oli kuulla blogin nimen tarina! No mut hei hyvä että noin päin. Sitä aina välillä kuulee, kuinka missaa koneen lähtöpäivän, kun se olikin jo eilen. Kerran mun kaverini meni kuukautta aikaisemmin HKI-Vantaalle vain toteamaan, että lento on kyllä vasta ensi kuussa.
lahtoselvitetty
7 lokakuun, 2016 at 7:47 pmSitä mulle ei ole koskaan tapahtunut, että olisin mokannut lähtöajassa. Lähdön otan niin kuolemanvakavasti, että kaikki on varmasti varmistettu moneen kertaan etukäteen. Tien päällä tilanne on kuitenkin toinen…
Anna / Matkatarinoita
7 lokakuun, 2016 at 4:21 amOlipa mukava tarina, jonka pohjimmaiseen ajatukseen voin kyllä hyvin samaistua – itselleni reissuun lähtö on aina mieluisa asia ja tapahtuu innosta puhkuen ja paluu sitten…noh, se on yleensä jotain vähän muuta 😀 Paluulento Bangkokista lasten kanssa ilman minkäänlaista viihdykettä on muuten mahtoi varmaan olla aika tuskaisa?
lahtoselvitetty
7 lokakuun, 2016 at 7:54 pmTuolla paluulennolla meillä onneksi oli jotain omia viihdykkeitä, joiden avulla kaksi vanhempaa viihtyivät joten kuten. He myös nukkuivat aika pitkään, kun eivät voineet keskittyä viihteeseen. Siinä vain oli miinuspuolena se, että he olivat aika pahoinvoivia koneen laskeutuessa ja nuorempi oksensikin lentokenttäbussiin (mistä bussikuski ei tietenkään ollut tyytyväinen).
Tuolla lennolla erikoista oli myös se, että korvatakseen viihdejärjestelmän puuttumisen henkilökunta päätti jakaa alkoholia ilmaiseksi takakeittiöstä. He vain eivät kuuluttaneet asiaa millään lailla, joten vain koneen takaosassa levisi huhu siitä, että keittiöstä saa juomia ilmaiseksi. No, siinä vaiheessa kun ruokaa alettiin jakaa, olivat kaikki alkoholijuomat loppuneet ja koneen etuosa aika vihaista väkeä. Ei siis ehkä ollut täysin loppuun asti ajateltu tämä juoma-asia.
Anna | Muuttolintu.com
8 lokakuun, 2016 at 8:04 amHauska tarina, ja hyvä nimi! 🙂 Pystyn kyllä hyvin samaistumaan. Paluuta ei mietitä ennen kuin on pakko! Paitsi että oon lähdönkin suhteen ollut usein ihan toivoton, joskus missannut lennonkin. Ja tapana on myös hävittää tavaraa, milloin on hävinnyt pankkikortti lentokentällä ja milloin takki on jäänyt kentän baariin ja muuta vastaavaa… Onneksi nykyään useimmat matkoista taitetaan kaksin, niin on joku vahtimassa perään ja varmistamassa päiviä ja aikoja 🙂
lahtoselvitetty
8 lokakuun, 2016 at 6:21 pmMulla menon ja paluun välinen kontrasti on valtava: menomatka mennään tiukassa järjestyksessä ja kaikki viimeisen päälle varmistettuna, kun taas paluu on aivan korkeamman kädessä. Enkä tavaraa ole toistaiseksi saanut juuri hukattua, mutta eiköhän sekin päivä vielä koita. Talvella saimme jo esimakua siitä, kun esikoinen jätti laukkunsa kaikkine tavaroineen lentokentän kioskin eteen ja jouduimme palaamaan turvatarkastuksesta porttien läpi takaisin etsimään sitä. Silloin tajusin, etten voi enää pitää kaikkia lankoja käsissäni, koska seurueen muutkin jäsenet toimivat jo aika itsenäisesti. Vaikka kuinka yrittää vahtia kaikkia, ei se oikein onnistu.
Merja / Merjan matkassa
8 lokakuun, 2016 at 11:20 amHih, hauska tarina. Blogin nimen keksiminen oli yllättävän vaikeaa, kun kaikki hyvät nimet oli jo keksitty 🙂 Meille kävi Dubaissa keväällä niin, että hotelli checkasi meidät ulos päivää aikaisemmin kuin piti. Siinä asiaa toki setvittiin ja onneksi matkatoimisto sai hotellivirkailijat tajuamaan, että viivymme siellä vielä yhden yön.
lahtoselvitetty
8 lokakuun, 2016 at 6:25 pmHui, tuollaista meille ei olekaan tapahtunut. Las Palmasissakin olimme onneksi appiukon vierashuoneessa, joten yöpyminen oli heti varmistettu. Olisi jotenkin kuumottavaa aivan matkan loppumetreillä lähteä kaikkien tavaroiden kanssa etsimään yöpaikkaa vielä yhdeksi yöksi. Jotenkin emme myöskään osanneet enää nauttia ylimääräisestä matkapäivästä, vaan annettu päivä meni hieman odotteluksi ja ihmettelyksi.
Meri
8 lokakuun, 2016 at 5:45 pmEnne, enne… 🙂 Ehkä itseään toteuttava sellainen? Mulla käy myös usein niin, että matkalla ei haluaisi miettiä kotiinpaluuta yhtään ja siihen liittyvät velvollisuudet jäävät helposti hoitamatta. On hauska kuulla tarinoita matkablogien nimien takana. 🙂
lahtoselvitetty
8 lokakuun, 2016 at 6:35 pmEhkä joskus tulee se matka, jolta paluuta ei tarvitse miettiä. Tähän mennessä se paluu kuitenkin aina kolkuttaa takaraivossa, vaikka sen onnistuu pitämään taka-alalla jopa niin hyvin, että unohtaa paluun ajankohdan. Olisi kuitenkin kiva, kun ei tarvitsisi huolehtia siitäkään.
Paula - Viinilaakson viemää
9 lokakuun, 2016 at 3:57 amAika hauska tarina! Tuo kuulosti jotenkin tutulle, minusta tuntuu, että minulle on käynyt joskus vähän saman suuntaisesti. Lisäksi uskon, että se kotimatka ei ole ollenkaan niin innostava ja väsymyskin jo painaa, joten siihen ei vaan jaksa valmistautua samalla tarmolla kuin menomatkaan.
lahtoselvitetty
11 lokakuun, 2016 at 7:42 pmSilläkin on varmasti osansa asiassa, että paluuvalmistelut joutuu tekemään kesken matkaa, kun on jo jonkin verran reissuväsymystä niskassa. Meille on käynyt myös niin, että majoituksen taso on matkan aikana koko ajan laskenut, kun vielä kotona on jaksanut etsiä ja vertailla, mutta matkan varrella tulee varattua vaikka minkälaisia koppeja. Pitkälle kotimatkalle on sitten kiva lähteä, kun on viettänyt viimeisen yön koko perhe pienessä sängyssä kylmässä ja pimeässä kopissa.
Karoliina / From Karoliina -blogi
9 lokakuun, 2016 at 6:21 amYmmärrän sua niin hyvin! Mulle tekee vaikeuksia edes ymmärtää, milloin palaan työreissuilta kotiin kun on aikaeromatkoja – eli miten monta yötä oikein milloinkin kohteessa olenkaan 😀 Viimeksi eilen jouduin turvautumaan kynään ja paperiin ja piirtämään loppukuun aikataulua itselleni 😀
lahtoselvitetty
11 lokakuun, 2016 at 7:44 pmJa mun mielestä on aina tosi hankala hahmottaa sitä, miten kauan toipumiseen ja arkeen palaamiseen menee. Seuraavana päivänä ei ole yleensä valmis töihin ja kouluun, vaikka kalenterissa kaikki näyttikin ihan hyvältä.