Näitä blogeja minä luen

Huh! Joulu on mennyt ja vyö on taas kiristynyt. Etelä-Suomessa ei paljon päästy lumessa ilakoimaan, mutta onneksi muutaman lumihahmon ehdimme tehdä. Joululahjaksi tullutta glideriakin on testattu laskemalla mummon multakasasta.

Ennen joulua sain parikin kertaa kiitosta näistä öisistä tunneista, kun bloggaajat jakoivat toisilleen tunnustusta ihan julkisesti. Tunnustuksen tavoitteena on jakaa kunniaa hyville ja ahkerille bloggaajille, ja samalla kertoa muille lukijoille, ketkä bloggaajista ovat juuri minun suosikkejani.

Itse aloitin blogin pitämisen vasta vajaa vuosi sitten. Sitä ennen oli olemassa kasa tekstejä, jotka eivät olleet löytäneet edes kuvia seurakseen. Viime talvena vihdoin päätin, että nyt näistä teksteistä alkaa rakentua jotain loogisempaa: matkakertomusten sarja eli kokonainen blogi. Sen jälkeen olen paitsi viettänyt lukemattomia tunteja oman blogini seurassa, olen myös lukenut toinen toistaan taidokkaampia matkablogeja, joita lämpimästi suosittelen kaikille.

Rimma+Laura

Varmasti ahkerimmin olen seurannut näiden kahden äidin blogia. Se ei johdu vain siitä, että he kirjoittavat hyvin ja ottavat molemmat käsittämättömän hienoja valokuvia, vaan myös siitä, että blogi on erittäin ehjä kokonaisuus. Jutuissa on paljon variaatiota ja mukana on niin pidempiä retkikertomuksia kuin lyhyempiä pohdintojakin. Sekä Rimma että Laura myös jakavat elämäänsä hyvin avoimesti meidän lukijoiden kanssa. Heidän innoittaminaan olen alkanut yhä vakavammin suunnitella perheen viemistä kunnon metsäretkelle. Metsässähän me vietämme kaikki kesät, mutta teltassa emme ole porukalla yöpyneet kertaakaan.

Urbaani viidakkoseikkailijatar

Myös Lauran tarinoihin palaan kerta toisensa jälkeen. Laura on rohkea seikkailijatar, joka suhtautuu koko maailmaan avoimella katseella ja lämmöllä, jollaista toivoisin itsellenikin. Erityisen koukuttunut olen Lauran karavaanaustarinoihin ja kaukaisena haaveena siintääkin asuntoautoilun kokeileminen. Laura on osoittanut, ettei asuntoautoilun tarvitse olla huvipuistoja ja Tuurin kyläkauppaa, eikä makkaranpaistoa leirintäalueella, vaan se voi olla myös ihan muuta. Lisäksi meitä yhdistävät Lauran kanssa kokemukset 1990-luvun Yhdysvalloista ja siitä, millaista sinne oli mennä nuorena ja kokemattomana vaihto-oppilaana.

Lähtöportti

Mikan kanssa meitä yhdistävät monet tekijät: pienet lapset, Madeira ja jalkapallo – Mika tosin vannoo Italian nimeen, kun taas minä iloitsin viime kesänä Portugalin Euroopan mestaruudesta. Madeiralla olemme molemmat käyneet useamman kerran ja molemmat haluaisimme palata sen levada-poluille. Mika tekee hyvin erilaisia matkoja, mutta yleensä aina perheen ehdoilla. Matkat eivät ole aina unelmien täyttymyksiä, mutta silti matkustamisen ilo näkyy teksteissä ja kuvissa.

Lähdetään taas

Teija on ahkera bloggaaja, jonka tahtia paluu töihin pitkän äitiysloman jälkeen ei ole hidastanut. Kohteita on paljon ja tekstit ja kuvat ovat hyvin informatiivisia: Teijan vihjeiden perusteella suunnittelin viime kesän saaristomatkammekin. Vaikken koskaan toivo mitään epäonnea tai kurjaa tuuria kanssamatkustajille ja -bloggaajille, oli nyt loppuvuodesta jotenkin helpottavaa kuulla, että myös Teijan pieni lapsi (joka on lähes täsmälleen saman ikäinen kuin minun nuorimmaiseni) on sairastanut paljon päiväkodin aloittamisen myötä ja on myös kärsinyt matkapahoinvoinnista. Mikään ei kasvata yhteishenkeä niin kuin bussiin oksentavat lapset!

Täynnä tie on tarinoita

Virpiltä taas olen oppinut sen, millaista on matkustaa vähän vanhempien lasten kanssa. Kun pienten lasten äitinä odottaa innolla päivää, kun lapset ovat päässeet yli matkapahoinvointi- ja ”mä en jaksa kävellä enää yhtään” -kausista, on hyvä muistuttaa itseään siitä, ettei matkustaminen teinienkään kanssa ole aina yhtä juhlaa. Nämä kun eivät välttämättä halua lähteä enää mihinkään, eivätkä varsinkaan halua tehdä yhtään mitään. Yhtäkkiä pienet lapset, jotka eivät kyseenalaista mitään, tuntuvat ihan kivalta matkaseuralta. Virpi myös rakastaa matkustamista niin vilpittömästi ja täydestä sydämestään, että se tulee läpi myös blogista.

Ansku BCN

Anskun blogia luen kerta toisensa jälkeen, koska Barcelona on niin ihana ja minulle tuttu kaupunki. En voi ymmärtää, että joku saa oikeasti asua siellä. Olen onnellisessa tilanteessa, kun vietin juuri osan marraskuun reissusta Barcelonassa, ja pääsen palaamaan sinne taas helmikuussa. Tällä kertaa aion testata ainakin Anskun vinkin tiedekeskus Cosmo Caixasta, josta en ollut aiemmin kuullutkaan, vaikka olen kävellyt sen ohikin.

MuruMou

Anskun tavoin Terhin blogissa koukuttavat kohteet: hän asui aiemmin yhdessä lempikaupungeistani Kööpenhaminassa, kun taas tänä talvena hän on raportoinut elämästä Mallorcalla, joka on houkutellut pitkään. Terhin teksteistä on löytynyt Mallorca perinteisen turistikohteen takaa. Pisteenä iin päällä hän teki matkan Andalusiaan, joka on yksi mahdollinen matkakohteemme lähitulevaisuudessa.

Travellover

Annika on matkabloggaaja, joka menee sinne, mihin muut eivät uskalla. Hän on matkustanut Lähi-Idässä ja Tunisiassa, ja viime aikoina erityisen paljon Turkissa. Hän on löytänyt ihmisiä uutisotsikoiden takaa ja kertoo meille kylistä, joissa oikeasti toivotaan turistien palaavan. Hän välittää ihmisistä, joiden luona vierailee.

Meriharakka

Tätä suomalaisen matkabloggaamisen peruskiveä on pakko seurata: Meriharakka on yksi ensimmäisistä suomalaisista matkablogeista, ja Pirkko ja Lasse ovat jatkaneet sen pitämistä jo yli kymmenen vuotta. Maabongareina he myös matkustavat paljon, joten blogi on aina täynnä uusia kohteita ja paikkoja, joita en ole harkinnutkaan omalle kohdelistalleni. Meriharakka myös tuo mukavaa vaihtelua muuten suhteellisen nuoreen genreen ja antaa vinkkejä myös hieman iäkkäämmille matkustajille. Itse olen ollut niistä monesti tyytyväinen, kun olen miettinyt omien vanhempieni mieltymyksiä.

Kaukokaipuu

Listaltani on pakko löytyä myös tämä Suomen paras matkablogi. Se ei löydy ainoastaan siitä syystä, että on valittu parhaaksi, vaan myös sen vuoksi, että se on niin hyvä. Nellan ei tarvitse enää kumarrella ketään, vaan hän voi tehdä juuri mitä haluaa – ja tekee sen äärimmäisen taidokkaasti. Hänen tekstinsä ovat kuin kaunokirjallisuutta ja kuvat ovat mykistävän upeita. Nellalta on turha etsiä hotellivinkkejä tai sponsoroituja arvontoja: hän kirjoittaa luonnosta ja elämästä.

Vielä erityinen kiitos Lähinnä kauempana -blogin Katille, joka on seurannut minun blogiani. Kati on vielä minuakin tuoreempi bloggaaja, mutta hän on aloittanut taitavasti ja tehokkaasti, ja hänen hauskoja kertomuksiaan on kiva lukea. Katin kanssa myös jaamme saman elämäntilanteen: meidän postauksemme ja kommenttimme tulevat aina joskus keskellä yötä, kun lapset on saatu nukkumaan, ja meidän matkoillamme ovat aina mukana pienet lapset. Oksennusjutuilta ei siis voi säästyä.

Kiitos tästä kuluneesta vuodesta kaikille lukijoilleni, sekä myös teille kanssabloggaajille, joiden blogeista olen oppinut oikeastaan kaiken, mitä nyt bloggaamisesta tiedän. Ilman teitä kirjoittaisin edelleen niitä omia pieniä matkamuistojani ja tunkisin matkakuvat kovalevylle samaan sekamelskaan edellisten kanssa. Nyt minun blogini on ihan oikea kertomus siitä, missä olen ollut, missä olen nyt ja mihin olen menossa.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

P.S. Tässä yhteydessä oli myös tarkoitus jakaa vinkkejä aloitteleville bloggaajille ja minun ainoa vinkkini on: käykää lukemassa noita yläpuolella listaamiani blogeja – sieltä saatte kaikki tarvitsemanne vinkit.