Kätevää. Pitkiä illallisia hienossa ravintolassa, kirkas kuutamo paratiisirannalla, järjestettyjä retkiä kulttuurikohteisiin ja urheiluharrastuksia lempeässä ilmastossa – ja kaikki ilman lapsia!
Näin monet kuvittelevat, kun kerromme ottavamme isovanhemmat mukaan matkalle. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi lähteä omien vanhempiensa – saati appivanhempiensa – kanssa maailmalle, vielä useammankin kerran? Ehkä siksi, että se on hauskaa.
Meidän yhteismatkailumme alkoi Teneriffalta vuonna 2010. Vanhempani halusivat monien vuosien jälkeen lähteä johonkin aurinkoon ja kyselivät meiltä vinkkejä. Edellisen kerran he olivat olleet Teneriffalla, joka oli ollut hyvä matkakohde. Koska meidän mielikuvituksemme ei silloin riittänyt muuhun, päätimme lähteä koko porukka Teneriffalle.
Matka meni hyvin, eikä kenellekään jäänyt siitä suuria traumoja, joten päätimme kokeilla samaa vielä uudelleenkin. Kun me vuotta myöhemmin olimme lähdössä kuukaudeksi Thaimaahan, ehdotimme vanhemmilleni, että he lähtisivät mukaan. He päättivätkin lähteä kahdeksi ensimmäiseksi viikoksi Phuketiin, josta vuokrasimme suuren asunnon. Tuon matkan jälkeen olemme matkailleet yhdessä muun muassa Floridassa ja Karibialla, Turkissa, Pärnussa ja vielä toisen kerran Thaimaassa.
Matkustaminen kolmen sukupolven voimin tuo tullessaan paljon etuja: varsinkin kolmen lapsen kanssa kaksi lisäparia käsiä tulee tarpeeseen, ja aina löytyy seuraa. On huomattavasti mukavampaa lähteä illalla etsimään ruokaa perheelle, kun sen voi tehdä jonkun toisen kanssa kuitenkaan tarvitsematta ottaa lapsia mukaan. Kolmesta muusta aikuisesta myös joku toinen on aina kiinnostunut samoista asioista kuin sinä: minä esimerkiksi kävin Thaimaassa aamukävelyillä äitini kanssa, kun taas miehet ovat käyneet kahdestaan niin jalkapallo-otteluissa kuin Thai-nyrkkeilyilloissakin. Eikä lasten kanssa jäävänkään tarvitse jäädä yksin viettämään iltaa, vaan lasten käytyä nukkumaan voi katsella öistä maisemaa jonkun toisen kanssa.
Me olemme myös miehen kanssa päässeet käymään kohteissa, joihin ei lapsia viitsi ottaa mukaan: esimerkiksi pitkä bussiretki Efesoksen rauniokaupunkiin tai kokkikurssi Patong Beachillä eivät olisi saaneet lapsissa aikaan riemunkiljahduksia. Näitä irtiottoja ei kuitenkaan kannata ottaa kovin montaa, ja kaikilla täytyy olla niihin yhtäläinen oikeus.
Ja onhan se uskomattoman hienoa, kun aikaisin heräävät lapset voi lähettää isovanhempien kanssa aamupalalle sillä välin, kun itse vasta heräilee, tai kun vaari lähtee lapsen kanssa käymään kaupassa tai kioskilla tämän kaivatessa jotain elintärkeää kynää tai keksipakettia. Ja neljä silmäparia on aina kahta parempi, kun yksi lapsi keikkuu aurinkotuolilla, toinen polskii uima-altaan syvässä päässä ja kolmas suuntaa mereen.
On kolmen sukupolven matkailussa toki huonojakin puolia: toisten kanssa täytyy oikeasti tulla toimeen. En missään nimessä suosittelekaan tätä matkustusmuotoa niille, joita vähänkään mietityttää se, jaksaako oman äidin naamaa katsella seuraavat neljä viikkoa. Matkalla se naama ei ainakaan ala näyttää miellyttävämmältä.
Meidän onnemme on ollut se, että olemme kaikki sovittelevaisia ihmisiä. Kenelläkään ei ole mielessään lukkoon lyötyä matkaohjelmaa, vaan kaikesta voi neuvotella. Matkustamisessa kun eivät ole tärkeintä ne paikat, jotka ehtii nähdä, vaan ne kokemukset joita saa omien läheistensä kanssa. Meille onkin tehnyt oikein hyvää, kun matkaohjelmat täytyy tehdä myös eläkeikäisille sopiviksi: silloin myös lapset ovat yleensä tyytyväisiä.
Matkustaminen kolmen sukupolven voimin on mielestäni mahdollista, ja parhaassa tapauksessa myös erittäin miellyttävää. Minä olen kuitenkin pitänyt mielessä muutaman asian:
- Kannattaa lähteä yhdessä matkaan vain, jos tulee toimeen muutenkin. Matkalle ei kannata lähteä lämmittelemään suhteita.
- Kaikki maksavat omat kulunsa. Tällöin matkabudjettia tulee myös tarkasteltua tarkemmin, kun kaikkien pitää olla valmiita maksamaan samoista asioista.
- Isovanhemmat eivät ole lähteneet mukaan lapsenvahdeiksi. Myös he ovat lomalla, joten lapsia ei voi sysätä heidän huolehdittavakseen.
- Kaikille täytyy antaa rauha tehdä sitä, mitä haluaa matkalla tehdä. Kaikkien ei siis tarvitse kulkea koko ajan samassa porukassa, mutta saa lähteä mukaan, jos haluaa.
- Matkoja suunnitellessa täytyy ottaa huomioon koko porukan ikärakenne ja intressit. Kaikki eivät halua istua tuntikausia bussissa ilman vessaa tai hyppiä liikkuvasta pitkähäntäveneestä toiseen. Turhiin urheilusuorituksiin ei muutenkaan voi pakottaa.
- Toisten intressejä ei kuitenkaan kannata arvioida väärin: eläkeläiset saattavat nauttia suunnattomasti huvipuistoista, ja lapset saattavat lähteä mielellään museoon. Kaikki on yleensä hauskempaa, kun se tehdään isolla porukalla.
- Kaikkien täytyy tehdä kompromisseja!
Meidän perhe -lehden toimittajahan kävi haastattelemassa meitä matkustamisesta kolmen sukupolven kesken. Tästä voitte tarkistaa, miltä lehtijuttu näyttää.
32 Comments
Venla / Breezes from my Atlas
10 lokakuun, 2016 at 6:22 amIsolla porukalla matkustaessa kaikki on hitaampaa ja päätöksien teko vaikeampaa – ei myöskään voi aina tehdä vapaasti juuri sitä, mitä itse haluaa. Silti on varmasti suuri apu, että lapsien kanssa saa apua ja onhan isommassa porukassa usein myös hauskempaa (ja turvallisempaa!) 🙂
lahtoselvitetty
11 lokakuun, 2016 at 7:50 pmMe ollaan jotenkin niin totuttu reissaamaan yhdessä, ettei enää tule edes ajatelleeksi sitä, että joutuisi luopumaan jostain. Meille siitä on ikään kuin muodostunut matkan normi, jonka mukaan matkoja lähdetään suunnittelemaan. Ehkä jonain päivänä ryhdymme tekemään enemmän asioita pienemmillä porukoilla, mutta tähän asti olemme viihtyneet kaikki isossa porukassa.
Virpi / Täynnä tie on tarinoita
10 lokakuun, 2016 at 7:36 amMielenkiintoinen postaus! Itsellänikin on kokemusta kahdelta reissulta, jossa vanhempani olivat mukana, lisäksi äiti on ollut leskeksi jäätyään vielä yhdellä reissulla meidän kanssa. Kyllä ne aivan mukavia matkoja olat olleet. Tytötkin olivat silloin pienempiä, vaikkakaan ei ihan pikkulapsia enää, mutta oli kuitenkin itsellekin kiva tunne ensimmäisillä reissuilla etten ollut ainoa aikuinen meidän seurueessa kahden lapsen kanssa. Toki se on totta, että kaikkien täytyy tulla toimeen keskenään ja jokaisen täytyy saada pitää oma lomansa eikä kukkan voi alkaa sovittaa toisen lomatyyliä omaan muottiinsa, että näin täällä kuuluu olla ja tehdä. 😀
Hyvä aihe, hyviä käytännön ohjeita ja vinkkejä tähän teemaan, jota harvemmin blogeissa näkee, vaikka kuinka on kirjoituksia lasten kanssa matkustamisesta!
lahtoselvitetty
11 lokakuun, 2016 at 7:56 pmMe olimme viime helmikuussa Madeiralla ihan naisporukalla: minun äitini oli minun ja tyttöjen kanssa matkalla. Silloin oli hauska huomata, kuinka meidän piti rikkoa vanhat tavat matkustaa koko porukan voimin. Meillä usein miehet ovat hoitaneet kauppareissuja ja ruoanhakuja ja muuta sellaista, niin nyt meidän piti hoitaa myös ne. Ja jos usein mukavuudenhaluisena olen tottunut lähettämään miehen hoitamaan jotain, mikä pitää hoitaa yksin, nyt minun piti lähteä hoitamaan niitä. Onkin hyvä vähän kokeilla myös muita kombinaatioita kuin sitä tutuinta, niin joutuu itsekin murtautumaan ulos omista vakiintuneista tavoistaan.
Teija / Lähdetään taas
11 lokakuun, 2016 at 3:28 pmNimenomaan nyt kun on lapsia, on ihan mahtavaa, kun omat vanhemmat on mukana matkassa. Voisin listata täysin nuo kaikki samat hyödyt kuin sinäkin. Vielä kun saisi miehen vanhemmat joskus matkalle mukaan. Uskoisin, että heidänkin kanssa reissaaminen sujuisi.
lahtoselvitetty
11 lokakuun, 2016 at 8:00 pmKyllähän matkatessa on nähnyt myös sellaisia kolmen sukupolven seurueita, joissa yhteispeli ei suju mitenkään. Liian vanhat isovanhemmat jahtaavat liian pieniä lapsenlapsia, ja vanhemmat ovat piiloutuneina johonkin allasbaariin tai rantatuolin nurkkaan, tai kaikki vain huutavat ja kiukuttelevat toisilleen. Silloin kannattaa mielestäni suosiolla matkustaa eri aikaan ja eri paikkoihin, mutta homman toimiessa hyvin kaikilla voi olla mukavampaa kuin pienessä porukassa. Sama pätee toki vaikka kaveriporukoihin: hyvätkään ystävät eivät välttämättä pysty matkustamaan yhdessä.
Ansku
12 lokakuun, 2016 at 3:06 amEn ehkä kestä tota auton takaronkkikuvaa. I-HA-NA <3
lahtoselvitetty
12 lokakuun, 2016 at 8:00 pmOltiin tuossa vaiheessa pakattu auto samoilla tavaroilla jo yli kaksi viikkoa, joten rutiinia oli kehittynyt aika paljon. Yhtään enempää ei olisi mahtunut mukaan.
Meri / Syö Matkusta Rakasta
12 lokakuun, 2016 at 4:48 pmMe ei olla naimisissa eikä lapsiakaan ole, ja elämävaihe muutenkin aika eri. Toistaiseksi ollaan suht paljon matkustettu molempien perheiden kanssa, ja hyvin on toiminut. Mutta näillä reissuilla tulee aina esiin hyvin se, kuinka eri tavoin eri perheet ovat tottuneet matkustamaan. Yhteentörmäyksiltäkään ei siis meidän tapauksessa ole voitu välttyä.
lahtoselvitetty
12 lokakuun, 2016 at 8:08 pmEhkä mielenkiintoisempaa vielä onkin se, kun aikuiset reissaavat yhdessä sukupolvirajojen yli. Tavallaan lapset ovat helppo “silta” siinä välissä, kun kaikki haluavat viettää aikaa heidän kanssaan, mutta aikuisten täytyy todella tulla toimeen keskenään ja valita toisensa matkakumppaneiksi. Samahan pätee myös kaveriporukassa matkustamiseen: ei parhaan kaverin kanssakaan välttämättä pysty matkustamaan, jos tavat ovat niin erilaiset. Minä olen jo pitkään ajatellut, että pääsen matkustamaan ihan liian vähän, joten niitä matkoja ei kannata tehdä sellaisten kanssa, joiden kanssa ei ole täydellinen luottamus homman toimivuuteen.
Liza in London
12 lokakuun, 2016 at 11:37 pmOnpa suloinen toi vaarin matkakaveri -artikkelikuva! 🙂 Mielenkiintoista pohdintaa mielenkiintoisesta aiheesta. Tässä näkee ehkä myös vähän kulttuurieroja: Venäjällä isovanhemmat ovat usein automaattisesti samanlainen osa perhettä kuin vanhemmat ja lapsetkin, heidän kanssaan asutaan monesti samassa kämpässä ja näin ollen on vain luonnollista, että matkatkin tehdään koko perheen (tai ainakin kaikkien kynnelle kykenevien) kesken. Aihe kiinnostaa myös siksi, että minusta on vielä näin yli kaksikymppisenäkin kivaa matkustaa yhdessä mummomme kanssa. Meillä toimii myös hyvin se, että minä maksan itse mummon matkat – tässä tosin auttaa se, että mummoni on valmis matkustamaan opiskelijabudjetilla ja esimerkiksi yöpymään parin tähden hotelleissa. Reissut voivat siis onnistua myös niin, ettei kustannuksia tarvitse jakaa. Jokainen kuitenkin matkustaa ja jakaa kustannukset miten itse parhaaksi katsoo – tärkeintä on, että kaikilla matkalaisilla on kivaa! 🙂
lahtoselvitetty
14 lokakuun, 2016 at 7:36 amTuo kulttuuriero on tosiaan mielenkiintoinen. Me vietetään paljon aikaa isovanhempien kanssa: lapset esimerkiksi asuvat heidän luonaan maalla yleensä koko kesän ja me vanhemmat ollaan siellä myös, jos ei olla töissä. Meitäkin asuu siis usein kuukausikaupalla kahdeksan henkeä pienehkössä rintamamiestalossa, ja hyvin ollaan tultu toimeen. Huomaan usein, että tämä hämmästyttää ihmisiä, samoin kuin se, että matkustetaan yhdessä ilman näitä ajatuksia lapsenvahtina olemisesta. Eli isovanhempien mukanaolo ei automaattisesti tarkoita sitä, että he viihdyttävät lapsia tietyn ajan, kun me vanhemmat tehdään jotain muuta, vaan me oikeasti ollaan yhdessä koko porukka. Tunnistankin siis hyvin tuon venäläisen kulttuurin: meidän suku on kotoisin idän suunnalta, joten yhteys saattaa löytyä sieltä.
Miraorvokki/Pöndekengissä
13 lokakuun, 2016 at 8:02 amMinulla ei vielä ole kokemusta tällaisista matkoista, ehkä joskus 🙂 Omalle mummulleni olen joskus ehdottanut että mitäs jos lähdettäisiin jonnekin kun me lapsetkin ollaan aikuisia. Mummo kun ei ole koskaan käynyt Tukholman satamaa pidemällä – hän ei poistunut silloinkaan laivasta.. Mutta ei kuulemma ole intoa lähteä. 🙂 Teillä osuu kyllä hyvin kemiat yhteen! Voisin kuvitella että meillä tulis pelkästään koko perheen kesken kauheat sanaharkat heti lentoasemalla… 😀 Ryhmässä matkustaessa on haasteensa ja hyvät hetkensä 🙂
lahtoselvitetty
14 lokakuun, 2016 at 7:37 amEn tosiaan suosittele tätä matkustusmuotoa, jos on tapana olla eri mieltä asioista muutenkin. Matkalla yhteisymmärryksen saavuttaminen ei varmasti ole ainakaan helpompaa!
Merja / Merjan matkassa
14 lokakuun, 2016 at 2:27 amHyvä postaus! Kiva kuulla, että teillä tämä on toiminut. Me matkustettiin aina omalla porukalla, kun lapset olivat pieniä tai kaveriporukan kanssa. Oman äidin ja siskon kanssa on tehty kaupunkireissuja aikuisiällä, mutta se toki eri asia. Mukavaa kuulla erilaisista matkustustavoista. Hyvin toit esiin sekä hyvät että huonot puolet.
lahtoselvitetty
14 lokakuun, 2016 at 7:40 amMinä olen mieltynyt juuri näihin erilaisiin kombinaatioihin: joskus lähdetään isolla porukalla, mutta matkustaminen vaikka kahdestaan yhden lapsen kanssa taas on aivan erilaista. Sitä en ole vielä kokeillut, että olisin lähtenyt matkaan kahdestaan äitini kanssa — täytyy ehkä alkaa suunnitella sellaistakin.
Heidi/ Thaimaanrannan maalarit
14 lokakuun, 2016 at 1:58 pmKannatetaan! Mulla on niin ihanat välit vanhempiin ja appivanhempiin, että niitten kanssa reissaa mielellään. Paljonkin on yhteisiä reissuja takana ja toivottavasti vielä monia edessäkin 🙂
lahtoselvitetty
16 lokakuun, 2016 at 12:05 pmMahtavaa, että on samanlaisia kokemuksia! Minä olen ajatellut isovanhempien kanssa matkustamista samalla tavalla kuin lasten kanssa matkustamista, että he tuovat hommaan oman lisämausteensa. Matkailu on erilaista ilman heitä, muttei missään nimessä parempaa (eikä kyllä huonompaakaan).
Hanneli / duunireissaaja
14 lokakuun, 2016 at 2:01 pmMä olen viettänyt pitkiä lomia mökillä ja matkustanut sisaren perheen ja vanhempieni kanssa. Meillä on suku länsirannikolta, ja silti ollaan aina viihdytty yhdessä. Suvun naisten kanssa ollaan tehty jotain reissuja. Miehenkin suvun kanssa ollaan kertaalleen reissattu.
Tänä vuonna oltiin mun vanhempien kanssa Yorkshiressä ja jouluksi mennään laajennetun perheemme voimin (11 hlö) Espanjaan. En vaihtais näitä reissuja mihinkään!
lahtoselvitetty
16 lokakuun, 2016 at 12:07 pmKuulostaa hyvältä! Eihän tuo suvun kanssa viihtyminen tietenkään maantieteestä ole kiinni, enemmän kai siinä on kyse persoonallisuuksista ja siitä, että tulee toimeen. Tuo 11-henkisen ryhmän kanssa matkustaminen varmasti mahdollistaa jo sen, että jokainen löytää mieluistaan seuraa.
Anna | Muuttolintu.com
15 lokakuun, 2016 at 5:47 amMiusta tuo on ihan mahtavaa, jos on mahdollisuus reissata vanhempien tai jopa isovanhempien kanssa. Ne on varmasti semmosia matkoja, joita muistellaan koko ikä, ja tärkeää yhdessäolon aikaa, vaikka siihen toki haasteita liittyykin. Itsellä kun ei isovanhempia enää ole, ja vanhempien kanssa en usko että reissuja kauheasti tulee enää syntymään, niin kyllä haikeana lueskelen tämmöisistä perhematkoista <3
lahtoselvitetty
16 lokakuun, 2016 at 12:10 pmOlenkin tähän asti ajatellut, etteivät vanhempani loputtomiin jaksa meidän matkassa pyöriä. Nyt täytyy nauttia siitä, kun vielä jaksavat ja haluavat, ja sopivasti nyt lapset ovat pieniä ja nauttivat heidän seurastaan määrättömästi. Itsekään en ehtinyt isovanhempieni kanssa reissata, mutta sentään sain pienenä mökkeillä mummoni kanssa paljon, ja siitä on kyllä hyviä muistoja.
Pirkko / Meriharakka
15 lokakuun, 2016 at 12:25 pmUseamman sukupolven reissuista ei ole kokemusta, mutta kummilapset on joskus otettu mukaan, yksitellen tai kaksin ja silloin olemme sitten reissun ajatelleet, että tämä on heidän reissunsa ja heidän ehdoillaan. Lasse muistelee kuitenkin vähintäänkin huvittuneesti, että kun kahden n. 20-vuotiaan kanssa käy NYCissä, niin aika paljon tulee löydettyä sohvaryhmiä sellaisista kaupoista kuin Forever21 tai Victoria’s Secret 🙂
lahtoselvitetty
16 lokakuun, 2016 at 12:17 pmMyös minun isäni on taitava löytämään sohvaryhmiä. Hekin ovat meidän mukana päätyneet paikkoihin, joihin eivät varmasti kahdestaan päätyisi. Kyllähän lasten ehdoilla on useimmiten helpointa mennä, mutta onneksi he myös vastavuoroisesti jaksavat sitten kiertää “aikuisten” kohteita. Eli jokaiselle jotain sopivassa suhteessa. Ja tarpeeksi niitä sohvapaikkoja.
Lotta | Watia.fi
15 lokakuun, 2016 at 12:54 pmMä tykkään reissata perheen kanssa. Se on kivaa! Lapsia mulla ei ole, mutta tykkään viettää aikaa siskon, siskonpojan ja meidän äidin kanssa. Toi on parasta, että aina on seuraa omiin mielenkiinnonkohteisiin. Välillä ne mielenkiinnonkohteet menee yhteen siskon, välillä siskonpojan ja välillä oman äidin kanssa. Kätevää. 🙂
lahtoselvitetty
16 lokakuun, 2016 at 12:20 pmJa onhan se mahtavaa, kun voi lasten varjolla käydä kaikenlaisissa hassuissa paikoissa, joihin ei muuten ehkä tulisi mentyä. Museoiden ja muiden jälkeen on aina kivaa päätyä leikkipuistoon, jos hämähäkkikeinu on vapaana, ja napata se lasten nenien edestä. Ja isommalla porukalla tosiaan aina löytyy joku, joka haluaa tehdä samaa kuin sinäkin.
Sateenmuru
15 lokakuun, 2016 at 2:43 pmKuulostaa toimivalta reissuseuralta! Minulla ei ole lapsia, mutta vanhempani ja siskoni ovat kyllä käyneet moikkailemassa, kun olen asunut ulkomailla – aina on ollut erittäin hauskat retket! ^_^ Voisin kyllä lähteä isommallakin, monta sukupolvea käsittävällä kokoonpanolla matkaan, jos olisi sellainen periaate, että mitään ei ole pakko tehdä jos ei halua ts itsellä olisi omat suunnitelmat, ja jos joku haluaa tulla mukaan, niin tervetuloa tai jos toisten suunnitelmat kuulostavat hyviltä, niin voisi liittyä seuraan.
lahtoselvitetty
16 lokakuun, 2016 at 12:21 pmIsolla ryhmällä matkustamisessa tuo on avainasemassa, että jokainen saa tehdä, mitä itse haluaa. En usko, että homma muuten toimisi. Ja vastavuoroisesti mukaan saavat tulla kaikki, jotka haluavat – paitsi meidän tapauksessa lapset eivät aina pääse, vaikka haluaisivatkin.
Missis L / Reissussa oon ja kehtaan sanua
16 lokakuun, 2016 at 2:37 pmOikeastaan vähän harmittaa, että ei koskaan toteutettu mitään isovanhempi-reissua, kun lapset oli pieniä. Ehkä sitten, jos itsellemme siunaantuu lapsenlapsia? Olemme reissanneet muuten nyt jonkin verran (tosi vähän kyllä toistaiseksi) isommalla porukalla, ja kyllähän se ihan mukavaa on.
lahtoselvitetty
20 lokakuun, 2016 at 7:55 pmKehotan kyllä ottamaan tulevat lapsenlapset mukaan. Heidän kauttaan avautuu varmasti aivan toisenlaisia tapoja katsoa paikkoja. Ei kai ennen sillä tavalla edes matkustettu monen sukupolven voimin, koska emme mekään koskaan sitä tehneet, kun minä olin lapsi. Minun ensimmäiset matkani mummoni kanssa olivat bussimatkoja hänen entisille kotiseuduilleen Karjalaan. Ne eivät olleet mitään lomamatkoja, mutta näin jälkikäteen katsottuna arvokkaita matkoja kuitenkin.
Laura - Urbaani viidakkoseikkailijatar
16 lokakuun, 2016 at 3:56 pmNautin yksin matkaamisesta ja itselleni suuren porukan kanssa matkaaminen vaatii aina liikaa kompromisseja. Jenkeissä vaihdossa ollessani olen reissannut myös kolmen sukupolven kesken, mutta kyllä intressit menevät usein aika ristiin niin isolla ikäerolla. Hienoa, että saitte kuitenkin homman toimimaan! Etuna on varmasti juurikin tuo hoitoapu ja se, että saatte myös omaa pariskunta-aikaa. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa ja tuollainen matkailu voi varmasti olla parhaimmillaan todella antoisaa!
lahtoselvitetty
20 lokakuun, 2016 at 7:59 pmKompromisseja on ollut helpompi tehdä, kun lasten kanssa niitä joutuu tekemään joka tapauksessa. Nyt ei voi muutenkaan matkustaa samanlaisella asenteella kuin ilman lapsia, niin isovanhemmat ovat solahtaneet hyvin siihen joukkoon. Ja tiedostan koko ajan sen, ettei tämä tilanne kestä kovin kauaa. Vanhemmillani on jo sen verran ikää, etteivät hekään enää kohta jaksa lähteä. Ja samoihin aikoihin lapset luultavasti kieltäytyvät lähtemästä mukaan, joten sitten koittaa se päivä, kun joudumme miehen kanssa lähtemään kahdestaan matkaan – halusimme tai emme.