Mitä tapahtuu Phnom Penhille?

Puolentoista miljoonan asukkaan Phnom Penh on Kambodzan sykkivä pääkaupunki: vilkkaat kadut, äänekkäät katumyyjät ja neonvärit muodostavat yhdistelmän, joka on tuttu muistakin Kaakkois-Aasian isoista kaupungeista. Kaupungin menoon on helppo hypätä mukaan – kunhan ensin oppii ylittämään tien.

Phnom Penh on myös ristiriitaisuuksien kaupunki: hienot autot kurvailevat pitkin Mekongin rantatietä samalla kun ihmiset voimistelevat rantatörmällä. Valtavat pilvenpiirtäjät kohoavat kohti taivasta, mutta joen toisella rannalla pienet lautahökkelit uhkaavat sortua hetkenä minä hyvänsä.

Vielä kymmenen vuotta sitten kaupungissa oli kolme pilvenpiirtäjää – nyt niitä on kymmeniä. Ja jokaisen valmiin pilvenpiirtäjän vieressä on rakennustyömaa, jonka tarkoituksena on saada aikaan vielä vähän edellisiä korkeampi rakennus.

Me makailimme Courtyard by Marriot -hotellin kattoterassilla 23. kerroksessa ja seurasimme, kuinka aivan viereen kohosi uusi rakennus, joka jo silloin oli kymmenisen kerrosta hotelliamme korkeampi. Työmaa hiljeni iltaisin siinä vaiheessa, kun me siemailimme illan viimeisiä drinkkejä pitkän päivän ja illallisen jälkeen.

Kaupungin rakentamisesta vastaavat kiinalaiset

Syy kaupungin nopeaan rakentamiseen löytyy hieman pohjoisemmasta eli Kiinasta. Kiinalaiset yritykset ovat vyöryneet myös Kambodzaan, ja etenkin pääkaupunki Phnom Penh kehittyy valtavaa vauhtia kiinalaisen markkinatalouden osaksi. Jo vuonna 2017 kolmasosa koko maan pääomasijoituksista tuli Kiinasta

Rakentaminen ja kaupungin modernistuminen eivät ole vain positiivinen asia: kärsijäksi joutuvat tavalliset ihmiset, joiden kotitalot puretaan näiden massiivisten kompleksien tieltä. Vaikka Phnom Penhistä alkaa löytyä paljon varakastakin väkeä, suurin osa on vielä varattomia, joilla ei ole mitään mahdollisuutta lunastaa itselleen asuntoa näistä uusista taloista. He joutuvat luopumaan kodeistaan ja muuttamaan pois kaupungista kauemmas maaseudulle.

Luvan tälle kaikelle on antanut Kambodzan pitkäaikainen pääministeri Hun Sen, joka on pitänyt valtaa vuodesta 1985. Hun Senin puolue Cambodian People’s Party (CPP) mainostaa näkyvästi teiden varsilla ja talojen seinillä, vaikka sen politiikka vaikuttaa kaikkea muuta kuin demokraattiselta. Valta ja rahat ovat muutaman vuosikymmenen aikana valuneet parille suvulle, jotka käytännössä voivat hallita maata.

Hun Sen nousi valtaan Vietnamin tukemana. Hän oli entinen Punaisten khmerien komentaja, joka loikkasi Vietnamin puolelle vuonna 1977. Syrjäytettyään Punaiset khmerit Vietnam nimesi uskollisen Hun Senin Kambodzan nukkehallitsijaksi, joka on pitänyt valtaa siitä asti. Vuosikymmenten varrella oppositio on käytännössä poistettu.

2010-luvulla maassa nähtiin useampikin opposition nouseminen, ja toivo demokratiasta alkoi herätä. Hun Sen kuitenkin onnistui tukahduttamaan nämä pyrkimykset, ja esimerkiksi oppositiopuolueen johtaja Kem Sokha ja poliittinen kommentaattori Kem Ley saivat surmansa vuorotellen.

Opposition lisäksi myös lehdistö ja ihmisoikeusaktivistit ovat kokeneet kovia. Journalisteja ja aktivisteja on vangittu ja karkotettu maasta, ja puolueettomia mediayhtiöitä on suljettu yksi toisensa jälkeen.

Totalitarismin taustalla on pelko vanhojen aikojen paluusta

Meille länsimaalaisille Kambodza näyttäytyy uutena ja kiehtovana rantakohteena, kun naapurimaat Thaimaa ja Vietnam alkaa olla nähty. Tieto siitä, että Kambodza on edelleen yksi maailman köyhimmistä maista, yllättää monet. Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) listalla Kambodza on sijalla 142/187. Taakse jää lähinnä Afrikan maita ja pieniä Tyynenmeren saarivaltioita. Vielä yllättävämpää on tieto siitä, kuinka iso osa maahan jätetystä rahasta menee suoraan joko kiinalaisille yrityksille, tai pääministerin lähipiirille.

Syy Kambodzan liukumiseen kohti totalitarismia löytyy vuosikymmenten takaa Pol Potin ajasta. Vaikka Punaisten khmerien aika kesti vain muutaman vuoden, se onnistui muuttamaan koko Kambodzaa niin paljon, että jäljet näkyvät vahvana edelleen. Suurin vaikutus on kansaan syvälle juurtunut pelko: voisiko tuo aika palata vielä takaisin. Tätä pelkoa pääministeri on käyttänyt hyväkseen alusta asti: hän julistaa olevansa se vastavoima, joka pitää Punaiset khmerit kaukana. Ilman häntä maa palaa takaisin Punaisten khmerien aikaan.

Phnom Penhin rakentaminen on aloitettu lähes tyhjästä

Punaisten khmerien aika oli tuhoisaa etenkin Phnom Penhille. Kaupunki tyhjennettiin parissa päivässä täysin: kaupungin asukkaat pakotettiin pois kaupungista, ja pääkaupunki autioitui vuosiksi. Kaikki kehitys pysähtyi, ja vanhat rakenteet murtuivat. Pol Potin ihanneyhteyskunnassa kaupungit olivat turhia. Kambodzasta piti tulla maatalousyhteiskunta, jossa ihmiset työskentelevät pelloilla riisinviljelyn parissa.

Phnom Penhin tyhjennyksen yhteydessä kuoli valtavasti ihmisiä: kaikki ne, jotka eivät jaksaneet omin voimin siirtyä, kuolivat matkalla. Myös kaikki tyhjennystä vastustavat tapettiin armotta, koska uudessa yhteiskunnassa ei ollut tilaa toisinajattelijoille.

Kun ihmiset sitten maan vapauttamisen jälkeen alkoivat palata Phnom Penhiin, heitä odotti autio kaupunki. Rakentaminen piti aloittaa alusta, ja rakentajia oli alkutilannetta vähemmän. Yli miljoona ihmistä kuoli Pol Potin hallinnon aikana, ja monet näistä olivat maan älyllistä eliittiä: opettajia, lääkäreitä, virkamiehiä.

Jokainen kaupunkiin palannut oli menettänyt ison kasan läheisiään. Meidän oppaamme Savanny kertoi hänen isänsä ja veljensä kuolleen Pol Potin aikaan. Hän itse oli pakolaisena Thaimaassa, mistä perhe sitten palasi takaisin Kambodzaan vastahakoisesti. Kambodzassa on edelleen mahdotonta tavata ihmistä, jota Punaisten khmerien hirmutyöt eivät olisi koskettaneet henkilökohtaisesti.

Punaisten khmerien ajan jälkeen jättämä tuska helpottaa Kambodzassa vasta hiljalleen. Tätä tuskaa voi kuitenkin käyttää hyväkseen vielä pitkään, kuten maan hallinto tekee. Vanhoihin kauheuksiin on helppo viitata, ja kaikki siitä poikkeava on helppo nähdä positiivisena kehityksenä. Tämä selittää paljon sitä, miksi kiinalaiset yritykset ovat valtionhallinnon myötävaikutuksella pystyneet vyörymään maahan niin täysin.

EU ja Yhdysvallat ovat katkaisseet tukensa Kambodzalle. Maa on kuitenkin löytänyt uusia liittolaisia juuri Kiinasta ja Venäjältä, mistä tulevat vaalitarkkailijat.

Auringonlasku joella paljastaa kontrastit

Me kävimme toisena Phnom Penhissä viettämänämme iltana lyhyellä jokiristeilyllä Mekongin ja Tonle Sapin risteyskohdassa. Aurinko laski punaisena kaupungin keskustan ylle. Pilvenpiirtäjät kohosivat kohti taivasta vieden loiston jopa kuninkaan palatsilta, joka ennen oli se yksittäinen maamerkki, joka parhaiten näkyi joelle. Nyt palatsi näytti pieneltä mökiltä verrattuna takana kohoaviin jättiläisiin.

Rannasta suurten hotellien edestä lähti lautta, johon paikalliset ajoivat autoilla tai mopoilla työpäivän jälkeen. Lautta kuljetti heidät joen vastarannalle, missä odottivat pienet tolppien päälle rakennetut mökit. Näiden mökkien edustalla ihmiset kävivät pesulla ja virittelivät onkiaan. Kontrasti vastarannalle oli valtava.

Jako rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa Kambodzassa koko ajan. Rikastuneet ajavat hienoilla autoilla verhoutuneena päästä varpaisiin merkkivaatteisiin. Köyhät taas kuljettavat valtavia kuormia pärisevillä mopoilla – jos ovat edes sellaisen jostain onnistuneet hankkimaan. Phnom Penhiin valuu koko ajan maaseudun köyhää väestöä toiveikkaana: jos he saisivat kaupungista töitä, he voisivat elättää itsensä ja perheensä.

Me vierailimme Santukissa yhden perheen luona, joka oli lähettänyt 17-vuotiaan poikansa Phnom Penhiin töihin. Alaikäinen poika on nyt perheen pääasiallinen elättäjä, sillä isä ei tienaa riisipellolla läheskään samaa. Toisessa tapaamassamme perheessä isä oli lähtenyt Phnom Penhiin rakennuksille. Äiti jäi kotiin pienten kaksosten ja kanalauman kanssa.

Phnom Penh on kiehtova kaupunki, joka oli pitkään matkailijoiden keskuudessa vaarallisen kaupungin maineessa. Vaarallisia paikkoja epäilemättä löytyy, mutta kaikkein vaarallisinta on kuitenkin niille paikallisille ihmisille, joiden kodit ja elinkeinot uhkaavat hävitä uuden markkinatalouden tieltä. Jos ihmiset joutuvat lähtemään kaupungista hintojen takia, on maaseutu kohta täynnä köyhää väestöä, joka kärsii. Päinvastoin kehityssuunnan pitäisi tällä hetkellä tukea maaseudun väestöä vaurastumaan.

Pelottaa vähän ajatellakin, miltä Phnom Penhissä näyttää kymmenen vuoden kuluttua, kun viimeisen kymmenen vuoden kehityssuunta on ollut tämä. Korkeita taloja on epäilemättä vielä nykyistäkin enemmän, mutta miltä näyttävät Phnom Penhin asukkaat? Näkyykö katukuvassa enää ollenkaan vanhoja pariskuntia voimistelemassa? Tai perheitä katukojulla syömässä? Vai onko kaikki yhtään köyhempi väestö jo lakaistu kauas pois näkyvistä?

Täytyy vain toivoa, että ikävä kehityssuunta saataisiin pysäytettyä. Itse ainakin aion pitää silmäni auki, jos vielä lähitulevaisuudessa pääsen takaisin Phnom Penhiin: mitä toimintaa tuen, ja kenelle rahat valuvat. Minä voin vielä vaikuttaa ainakin vähän.