Mikä niissä kylpylöissä viehättää?

Jäin vielä pohtimaan viimeviikkoista reissuamme Sotkamon Vuokattiin. Paikkahan valikoitui lähes täysin sen mukaan, missä pääsi majoittumaan kohtuuhinnalla kylpylän läheisyydessä. Etelämpää ei majoitusta löytynyt, joten pidimme kuuden tunnin ajomatkaa kipurajana. Rajasimme pois myös vaihtoehdot, jotka vaativat siirtymistä yöjunalla, sillä siihen emme viiden hengen perheenä pienen vauvan kanssa olleet vielä valmiita.

Vielä muutama vuosi sitten ajatus kylpylälomasta tuntui enemmänkin ahdistavalta: miksi joku haluaisi mennä patsastelemaan päiväkausiksi uimapuvussa, kun rantakunto kuitenkin on jäänyt reilusti sinne 90-luvun puolelle? Tai mitä järkeä on kellua loputtomiin kloorivedessä, kun Suomi on täynnä järviä? Nyt olen kuitenkin parin vuoden aikana käynyt kylpylälomalla jo kahdesti, ja kolmaskin on varattuna tulevalle syksylle.

Katinkullan kylpylässä vastaus kirkastui mielessäni. Kun viidentenä päivänä seisoskelin läpimärässä uimapuvussa altaan reunalla ja seurasin syvässä altaassa sukeltelevaa koululaista ja kahluualtaassa leikkivää nelivuotiasta, tajusin mistä siinä on kyse.

Ensinnäkin kyse on uimataidosta. Uimataito ja rohkeus olla vedessä ovat mielestäni yksi ihmisen perustaidoista, ja tällaisella viiden päivän intensiiviharjoittelulla ne kehittyvät lapsilla paremmin kuin millään muulla. Tätä toistoa haetaan kyllä tulevana syksynä myös Thaimaasta, mutta kotimaan järvivesissä siihen ei välttämättä päästä koko kesänä.

Toiseksi siinä on kyse yhteisestä ajasta. Lapsilla täytyy olla kylpylässä aikuinen valvoja, joten perheen on pysyttävä tiukasti yhdessä. Lisäksi kun on maksanut hävyttömän hintaiset kylpyläliput koko perheelle, ei tule mieleenkään lähteä ennen määräajan päättymistä pois, vaan kaikki porealtaat ja savusaunat testataan varmasti. Kahluualtaan reunalla jaksaa istua, kun ajattelee, mitä se lysti on maksanut. Loman päiväohjelma on myös varmasti lasten mieleen, kun se koostuu erilaisten ruokailujen lisäksi vain kävelyretkestä kylpylään.

Kaikkein eniten siinä on kuitenkin kyse Suomen kesästä. Jos tällä hetkellä ulos tarkenee mennä farkuissa ja villatakissa, muttei missään sen vähemmässä, trooppinen kylpylä ei ole ollenkaan hassumpi vaihtoehto. Kesäloman aloitus 30:n asteen lämpötilassa niin ilmassa kuin vedessäkin lämmittää myös mieltä, joka jaksaa sen jälkeen olla rento ja stressitön. Samaa menetelmää ajattelinkin testata myös syyskuussa, jolloin kesän uimakausi on hyvä lopettaa kylpyläviikkoon. Katsotaan, maistuuko uiminen silloin enää kenellekään.

Kaksikuukautisen vauvan kanssa sujui muuten kylpylässä yllättävän hyvin. Häntä ei yritettykään viedä veteen, vaan hän nukkui osan ajasta auton turvaistuimessa ja keikkui lopun aikaa jomman kumman vanhemman käsivarrella. Meistä aikuisista siis toinen oli koko ajan syvässä altaassa uimassa ja toinen vauvan kanssa kahluualtaan reunalla. Näin saimme kaikki kolme lasta vahdittua yhtäaikaa. Vauvaa myös nukutti kylpylässä yllättävän hyvin. Ehkä kaikuva äänimaailma ja veden solina muistuttivat jotenkin aikaan kohdussa. Syyskuussa onkin sitten myös vauvan aika laskeutua altaaseen ja aloittaa uimaharjoittelut. Sitten nähdään, vieläkä kolme lasta pysyvät valvovan silmän alla, vai loppuvatko meidän kylpylälomamme siihen!