Suomi-kohde numero 22: Merikaupunki Kotka

*Yhteistyössä Visit Kotka-Hamina

Kun me vapauduimme yläasteelta keväällä 1994, lähdimme juhlimaan vapautta Lehmän saareen. Istuimme rantakallioilla ja kuuntelimme RadioMafiaa, joka oli laittanut järjestykseen suomalaisten 500 suosikkikappaletta kautta aikojen. Kappaleita soitettiin läpi viikonlopun, kunnes sunnuntai-iltana ykköseksi paljastui Led Zeppelinin Stairway to Heaven. Ihan ansaitusti minun mielestäni.

Muutenkin kävimme kesäviikonloppuisin kavereiden kanssa saarilla: sinne suunnattiin telttailemaan, uimaan, hölmöilemään. Saariin suuntasivat monet muutkin Kotkan asukkaat, se on aina kuulunut oleellisena osana kotkalaisten elämään. 1970-luvulla vasta kaupunkiin muuttanut isäni ihmetteli työkavereiden kysymyksiä siitä, onko lähdössä saareen viikonloppuna. ”Ai mihin saareen? No mihin vaan.” Samalla logiikalla kotkalaiset lähtevät edelleen ”jonneen”. ”Ai minne? Emmiä tiiä, kuha jonneen.”

Meri on minun mielestäni se osa Kotkaa, jota kaupungista ei voi ottaa pois. Ilman merta ja sen läheisyyttä kaupungille ei jäisi omaa profiilia, joka erottaisi sen muista. Sieltä löytyvät Meripäivät, Merimuseo ja satama, jotka kaikki omalta osaltaan korostavat sitä yhtä tekijää, josta kaikki kaupunkilaiset ovat samaa mieltä. Kotkaa on vaikea kuvitella ilman merta.

Me teimme viime viikolla paluun vanhaan kotikaupunkiimme monen vuoden jälkeen. Minä olen käynyt siellä satunnaisesti tapaamassa kaupungissa asuvia ystäviäni, mutta edellisestä vierailusta oli vierähtänyt jo ainakin pari vuotta. Vanhempani eivät olleet käyneet kaupungin keskussairaalaa pidemmällä vielä useampaan vuoteen. Lapsistani kaikki eivät olleet käyneet kaupungissa koskaan.

Kotkan tori

Aloitimme päivämme torin laidalta ostamalla aamupäiväevääksi ne syötävät, jotka minulle eniten edustavat Kotkaa: Turkian lihapiirakat. Turkian perheen omistama Kotkan leipä on myynyt lihapiirakoita ja possoja kotkalaisille jo vuodesta 1957, ja näitä herkkuja me vaelsimme erityisesti lukioaikaan hakemaan lounaaksi kouluruoan sijaan. En tietenkään suosittele tätä kenellekään, mutta se oli tapana siihen aikaan.

Monille Kotkan omaperäisin ruoka on posso: suuri ja litteä munkki, jonka täytteenä on omenahilloa. Kyllä minäkin possoja syön, mutta makean herkun sijaan minä valitsen usein suolaisen lihapiirakan, jossa on moniin muihin lihapiirakoihin verrattuna hyvin vähän täytettä. Minulle olikin aikoinaan aikamoinen järkytys saada Hakaniemen torilta pullea Eromangan lihapiirakka, kun olin siihen asti herkutellut aina Turkian ohuilla lihapiirakoilla.

Lihapiirakan hinta on muuten edelleen 1,5 euroa eli evääksi sellaisia raaskisi ostaa useammankin.

Merikeskus Vellamo

Kun minä muutin pois Kotkasta, ei merimuseon sijoittumisesta kaupunkiin osattu vielä edes haaveilla. Tuo päivä kuitenkin koitti vuonna 2008, kun Suomen Merimuseo muuti Helsingin Hylkysaaresta Kotkan satamaan uuteen Merikeskus Vellamoon. Vellamon on suunnitellut arkkitehti Ilmari Lahdelma, ja sen muoto muistuttaa vedestä nousevaa aaltoa.

Vaikka minä pidin myös Hylkysaaren pienemmästä ja intiimistä merimuseosta, pääsevät esineet mielestäni huomattavasti paremmin oikeuksiinsa Vellamon avarissa ja valoisissa tiloissa. Esimerkiksi venehalliin sijoitettujen veneiden keskellä pääsee kävelemään vapaasti, ja niitä on mahdollista tutkia hyvinkin läheltä.

Museo esittelee suomalaista merenkäynnin historiaa hyvin laajasti. Kierroksen aikana on mahdollista tutkia niin Suomen edustalla makaavista hylyistä nostettuja esineitä kuin erilaisia pienoismallejakin. Näyttely etenee aihealueittain käsittäen esimerkiksi merimieslaulut ja elämän satamissa.

Minussa eniten tunteita herätti Finnjetin alimman kerroksen hytti, jonka kaksi petaamatonta sänkyä, tahrainen pöytä ja vessan oranssi lavuaari saivat aikaan niin omituisia muistoja ja vilunväristyksiä, että hytin ovelta oli mukava kääntyä pois.

Merimuseon lisäksi Merikeskus Vellamossa sijaitsee myös esimerkiksi Kymenlaakson museo, jonka kokoelma on myös tutustumisen arvoinen. Minä pidin erityisesti kotkalaisten hahmojen puhuvista pahvikuvista, sekä erittäin viihtyisästä leikkipaikasta. Sieltä lapset eivät olisi halunneet lähteä mihinkään.

Kotimaisia kaloja Maretariumissa

Sapokan venesatamassa sijaitseva Maretarium avattiin jo vuonna 2002, jolloin minä vielä vierailin ahkerammin Kotkassa. En tuolloin ymmärtänyt ollenkaan, miksi joku haluaisi maksaa rahaa siitä ilosta, että pääsisi katsomaan samoja kaloja, joita näkee Suomen lukuisissa järvissä ja merissä. En siis koskaan tullut käyneeksi paikassa.

Tällä retkellä korjasimme vahingon ja kävimme kala-altaiden äärellä: ne olivat yllättävän koukuttavia. Erityisen hieno oli suuri kala-allas, joka kahden kerroksen korkuisena heijasti kattoikkunan kautta tulevaa valoa, ja piti sisällään paikan suurimpia kaloja. Erityisesti vanhat sammet olivat vaikuttavia, sillä ne muistuttivat muissa akvaarioissa näkemiäni haita.

Myös jännitystä paikasta löytyi: kalakauppiaana aikoinaan työskennellyt äitini säikähti lahnaa, joka muina miehinä ui aivan hänen viereensä, ja kaikkea luikertelevaa ja limaista vihaava esikoinen halusi paikasta ulos mahdollisimman äkkiä, kun näki ankeriaita ja pari rantakäärmettä. Tuiki tutut eläimetkin voivat aiheuttaa suuria tunteita.

Kaupungin monet puistot

Asia, joka minua jäi harmittamaan Kotkan retkellämme, oli sateinen ilma: emme viitsineet jalkautua kaupungin moniin hienoihin puistoihin. Sapokan vesipuisto monine kukkalajeineen ja vesiputouksineen oli sentään jo ennestään tuttu, mutta esimerkiksi öljysataman tilalle rakennettua Katariinan meripuistoa ihailimme vain hetken auton ikkunasta.

Kotkan puistot alkoivat kehittyä jo 1990-luvulla, kun tuore kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen alkoi rakentaa niitä kaupungin virkistämiseksi. Tuolloin Sapokan rakentaminen aiheutti paljon soraääniä, mutta tänä päivänä katsottuna alue on harvinaisen kaunis ja viihtyisä. Siellä kannattaa ehdottomasti vierailla!

Kotkan monista puistoista on tehty oma esitteensäkin, joten kaupungissa vierailevan kannattaa sen avulla suunnistaa puistosta toiseen. Kompaktissa kaupungissa lähes kaikki paikat ovat kävelyetäisyydellä toisistaan. Kotkan puistoista voit lukea lisää myös täältä.

Olen nyt ahkerasti seurannut tulevan viikonlopun sääennustetta, sillä silloin aion palata taas Kotkaan. Keskiviikkona nimittäin avautuvat Meripäivät, jotka tuovat kaupunkiin vuosittain noin 200 000 vierasta. Minä en ole käynyt Meripäivillä 2000-luvun alun jälkeen, mutta nyt aion viettää lauantaipäivän siellä perheen kanssa. Onneksi sääennuste näyttää tällä hetkellä puolipilvistä ja poutaista, sillä en haluaisi viettää Meripäiviäni vesisateessa.

Kotkaan kannattaa ensi viikonloppuna suunnata muidenkin – ainakin, jos pitää ihmisvilinästä tai korkeista purjelaivoista, sillä myös Tall Ships’ Race saapuu kaupunkiin loppuviikosta. Jos taas haluaa nautti Kotkasta hiljaisempana ja rauhallisempana, kannattaa valita joku muu kaunis kesäpäivä. Minut kuitenkin löytää sieltä lauantaina!

—————————————————————————————————————-

When we got out of junior high as happy 16-year-olds in 1994, we went to an island called Lehmä (which means cow). We sat on the rocks and listened to the radio playing top 500 songs of all times, that the listeners had got the chance to vote for. By Sunday night we learned that the favourite of Finnish people was Led Zeppelin’s Stairway to Heaven, and I had to agree on that.

Going to the islands was a thing we used to do with my friends a lot, and so did many other people in Kotka. It’s always been an essential part of being a native.

Sea is that one part of Kotka that can’t be taken away from it. Without the sea Kotka wouldn’t have such a strong profile: there is the Maritime Festival, the Maritime Museum and the harbour.

I returned to my old home city a couple of weeks ago after many years. I had been there a couple of times to visit my friends, but not for a few years. My parents hadn’t been there in several years, and most of my children had never been there.

Market place

We started our day at the market square by bying something, that for me is the most typical snack in Kotka: meat pies by Kotkan leipä. The company has been making meat pies and jelly doughnuts since 1957, and this is what we ate in stead of lunch when we were still in high school. I wouldn’t recommend that diet to anyone, but that’s what we used to do. The meat pies still cost 1,5 euros each, so they are definitely worth the money.

Maritime Center Vellamo

When I moved away from Kotka, the idea of having the Maritime Museum in the city was not even a dream, but in 2008 the Maritime Museum of Finland moved to the new Maritime Center Vellamo in Kotka Harbour. The building was designed by Ilmari Lahdelma, and it is like a wave rising from the sea.

The museum used to be located in the small Hylkysaari in Helsinki, where the exhibition was much smaller and more intimate. In Vellamo the exhibition has more room and space, which works perfectly. You can wander in the middle of the boats and take a good look at them.

The museum shows a wide range of maritime history. You can learn about songs and life in the harbours, and you can take a look at some objects that have been saved from the sunken ships in the Gulf of Finland.

Besides the Maritime Museum you can also find the Museum of Kymenlaakso in Vellamo. That collection is also worth visiting, and I especially liked the big and colourful playarea for kids. Our kids wouldn’t have wanted to go anywhere from there.

Finnish Fish in Maretarium

Maretarium, which is located in Sapokka, is an aquarium dedicated to Finnish fish, and it was opened in 2002. Back then I couldn’t understand why anyone would want to pay money to go see the same fish you can see in the lakes. So I never went there.

This time we decided to pay a visit there, and they were surprisingly interesting. I especially liked the big two-story pool, that had all the big fish. It also had some light come from the window in the ceiling, so it looked very magical.

Maretarium was also exciting: my mum, who used to work with fish, got really scared of a fish, that got too close to her. Also my first-born had to run out the minute she saw the eels and the snakes. She doesn’t like anything long and slimy. So it was interesting to see, that even the most familiar creatures can cause you lots of emotions.

The Many Parks of Kotka

After our visit I was sad we didn’t have the chance to visit the parks of the city more because of rain. We were already familiar with the Sapokka park with its numerous trees and flowers and its waterfall, but I would have liked to see more of the new Katariina park that has been built over the old oil port.

The parks in Kotka started to develop in the 1990’s, when the new city gardener Heikki Laaksonen started renovating them. People weren’t happy about his ideas, because they thought it would cost too much money, but in the last 30 years the city has changed completely – and only for the better. There is a brochure that shows all the parks in the center area, so I recommend taking one of those, and taking long walks in the numerous parks.

I’ve been keeping my eye on the weather forecast for the past couple of days, because I plan on returning to Kotka already next weekend. That’s the Maritime Festival, that brings 200 000 visitors to the city every year. I haven’t been to the festival for over a decade, but now I plan on spending my Saturday there with my family and friends.

So if you like crowds and hustle, I recommend you head to Kotka next weekend. If you in stead want to enjoy the city when it’s a bit more quiet, you should definitely choose another beautiful summer day. But I’ll be there on Saturday!